2009/10/31

Blogi paineita!

Huh, siitä on taas vierähtänyt yli viikko, kun oon viimeksi päässyt kirjoittamaan kuulumisiani. Tuntuu siltä että aika ei vain yksinkertaisesti ole riittänyt, tai sitten esteenä on ollut joko internetiin pääseminen tai kova väsymys. Tarkoituksena oli kyllä kirjoittaa heti ensimmäisen vapaan viikonloppuni jälkeen puuhailuistani, mutta niin... se nyt sitten vähän jäi ja nyt onkin jo toinen viikonloppu edessä. Tekisi mielummin lähteä vaikka kaupunkiin pyörimään (nyt kun aikaa kerrankin au pairilla on!) mutta käytän tämän päivän varmaankin pitkän romaanin kirjoittamiseen :-D

Aloitetaan siis viime viikonlopusta. Perjantai-iltana (23. päivä) meille tuli vierailemaan Hugon vanha au pair Anna. Anna piti huolta Hugosta kun ikää oli suunnilleen Sofian verran. Tuolloin asuinpaikkana oli vielä Praha, jossa tämä perhe asusti noin neljän vuoden verran ennen Sofiaa ja Ruotsiin muuttamista. Valitettavasti en ehtinyt juttelemaan Annan kanssa kovinkaan kauan, sillä ensimmäisen vapaapäivän suunnitelmat vetivät jo mukaansa!

Heräsin lauantai aamuna (jo klo 9:00!) virkeänä uuteen päivään. On hassua miten jo viikossa ehtii tottua uuteen rytmiin niin, ettei vapaapäivänä tarvitsekaan nukkua ihan puoleen päivään saakka. Aamupalan syötyämme aloin valmistautumaan lähtöön kohti Tukholman keskustaa med min guide kusin Maisa! Sovimme tapaamisesta serkkuni kanssa, jonka yhteydessä hän lupautui esittelemään mulle samalla vähän paikkoja, jotta tutustuisin hieman ympäristöön. Tämä ehdotus kuulosti tälläiselle turistille paremmalta kuin hyvältä :-)

Maisa tuli hakemaan mut autolla ihan ovemme edestä (tack så mycket!) ja kävi samalla esittäytymässä myös täällä meillä. Kättelyiden jälkeen sanottiin heissuliveit huomiseen, sillä olin lupautunut jäämään Maisan (ja tyttöjen, jotka odottivat kotona) luokse yöksi Ekeröön :-) Automatkalla alkoikin jo oppaani suusta tulemaan tietoa ihan hyvää tahtia. Oikealla näkyy toi ja vasemmalla tää! Melkeen muistakin jotain ;-)

Keskustaan päästyämme parkkeerasimme auton halliin ja jatkoimme matkaamme jalan. Sitten se turistin sightseeing tour vasta alkoikin! Otimme suuntamme kohti ihastuttavaa Gamla Stania, sillä tunnustin aikaisemmat Tukholman reissuni kohdistuneen melkeinpä ainoastaan Drottninggatanin "nähtävyyksiin" :-D Gamla Stanin kauniit talot ja suloisten pikkupuotien näyteikkunat vetivät puoleensa. Herkullisen näköisiä kahviloita ja kutsuvan näköisiä taidegallerioita pomppasi joka kulman takaa. Mieleeni juolahti ajatus kirjoittaa ylös kiinnostavan näköisten kauppojen, kahviloiden ja muiden näkemisen ja kokemisen arvoisten paikkojen nimet ja osoitteet, joihin voisi myöhemmin lähteä tutustumaan kun aikaa riittäisi paremmin :-)




Käytyämme istuskelemassa latte lasillisen äärellä ja juteltuamme kaikesta mitä mieleen sillä hetkellä ehti vain tulla (välillä tuli niinkin paljon että meinasi senoissa sakasin mennä), päätimme lähteä takaisin autolle ja jatkamaan matkaa kohti Ekeröä (noin 20km keskustasta) tapaamaan myös Maisan tyttöjä Jasminea (15) ja Janinaa (14). Poimimme Jasminen kyytiin matkan varrella ja melkein siinä samassa alkoikin jo äiti ja tytär kiusaamaan mua mun muumimamma-ruotsista. Sanan aderton (jonka ruotsalaiset lausuvat arton) lausuminen vei ehdottomasti voiton, tänks :-D

Perille päästyämme tapasin myös Janinan ja hänen ystävänsä. Yritin edes hiukan pysyä kärryillä heidän keskusteluistaan, mutta aika penkin alle meni. Onneksi Jasmine oli hyvä matkimaan suomenruotsalaisia ja ilokseni (tai pilkakseni) "käänsi" heidän puheensa minulle :-D Sitten familjen Ek esitteli hieman paikkoja, josta mulla oli päässäni enää hataria muistikuvia. Eikä kyllä mikään ihme, kun viime kerrasta oli aikaa hmm... 14 vuotta? Ehehe.

Söimme yhdessä ja katsoimme ruotsalaisia viihdeohjelmia. Englantilaisia sarjoja seuratessa ymmärsin edes jonkun verran lukiessani tekstitystä, mutta kun ohjelma oli täysin ruotsalainen, oli asian laita aivan toinen. Kaupassa käydessäkin annan mahdollisen suuren setelin käteen, kun en saa selvää edes ostoksen summaa (joskus siis sitä näyttöä ei ole), jonka kaupankassa minulle kertoo. On siis siksi hieman harmi ettei perheessä kuule ruotsia, sillä sillä tavalla tottuisin aksenttiin nopeasti. Katsomme vielä suomenkielisiä ohjelmiakin TV:stä, joten opettelu jää tämän vuoksi arkipäivien ulkopuolelle.

Seuraavana aamuna (sunnuntai 25.10) heräsimme hieman liian aikaisin, sillä olisimme saaneet tunnin ylimääräistä aikaa nukkua talviaikaan siirtymisen vuoksi. Maisa oli suunnitellut menevänsä eräänlaisille filmifestivaaleille ja otti myös minutkin mukaansa :-) Päästyämme paikan päälle lipunmyyjä ilmoitti että tapahtuma oli täysin loppuunmyyty ja liput olisi tullut varata jo etukäteen. Onneksi paikanpäälle ei saapunutkaan ihan kaikkia ja mahduimme vielä mukaan! Lipun hintaan sisältyi myös hyvä aamiainen. Ubuntu! festivaalien aiheena oli eri Afrikan maiden monenlaiset epäkohdat. Siellä esitettiin yksi lyhytelokuva, yksi dokumentti, sekä yksi pitempi elokuva, jonka jälkeen kyseisen filmin ohjaajalle sai esittää kysymyksiä enemmän aiheesta. Elokuvissa ja dokumentissa oli onneksi englanninkieliset tekstitykset, joten en ollut ihan täysin pihalla koko aikaa :-D Aiheet olivat kylläkin aika vaikeita, joten näin hitaalle pause napin käyttö olisi ollut kylläkin suotavaa. Ubuntu! filmifestivaalit olivat kuitenkin todella mielenkiintoinen kokemus, sekä samalla hyvää harjoitusta tälläiselle kielinerolle! Tälläisten tilaisuuksien tullen olen mielelläni mukana :-)

Festivaalien jälkeen Maisa heitti minut keskustaan, sillä halusin lähteä kiertelemään vielä kauppoihin. Lauantaina keskustan lukuisat liikkeet olivat huutaneet minua kävelemään sisään ja ostamaan, ostamaan ja ostamaan! Au pairin kukkaro kuitenkin puhuu omasta puolestaan. Palkan voisi ihan hyvin laittaa tuulemaan jo samana viikonloppuna, mutta sitten seuraava kuukausi saattaisi maistua hieman kitkerältä. Sen vuoksi ostoksia on harkittava hieman kauemmin... No äh, mitä mä oikein selitän? Ostin iiihanat kengät Zarasta, joista olin haaveillut jo Suomessa. Hintaa niillä oli 799 SEK (nolla pois perästä = €) :-D


Siinä menikin se ensimmäinen viikonloppu! Musta tuntuu, että päivitän tänään blogia uudestaan, sillä kerrottavaa on vielä paljon. Terveisiä Suomeen mun ihanalle perheelle ja parhaille ystäville! Onneksi tulen pian käymään, sillä ikävä on jo kova <3

2 kommenttia:

  1. Kiitos vielä paljon käynnistä! :D
    Kiva lukea meidän tekemisistä tällä tavalla. Kuullostaa siltä kuin ehdimme paljonkin, vaikka aika menikin niin nopeasti. Täytyy ottaa tämä uusiksi pian - ja silloin tutustuttaa sut ruottalaisiin!
    Haleja serkulta!

    VastaaPoista
  2. Haha! No kyllähän me ehdittiinkin, vaikka aika tosiaan hurahti nopeasti. Otetaan ihmeessä uusiksi serkku, oli jätte kivaa ;-)

    VastaaPoista