2009/10/20

Heja Sverige!

Huuh! Nyt on pakko yrittää päivittää tätä blogia (vaikka väsymys painaa ja netti tökkii...), sillä viime viikonlopun jälkeen on ehtiny tapahtua jo paaaljon!

So I'm finally here! Saavuin tänne Tukholmaan sunnuntaina 16:50 lentäen Arlandan lentokentälle, josta perhe tuli hakemaan mut saatettuaan ensin edellisen au pairin satamaan. Kentällä tapasin ensimmäistä kertaa perheen isän ja Sofian isoveljen Hugon (joka nukkui kyllä sillä hetkellä isänsä sylissä). Mun kauan paniikissa harjottelemat ranskan tervehdykset meniki melkeen ihan sivusuun, kun hän tervehti mua lopulta englanniksi :-D Noh, eipä se mua haitannut, sain mä sanottua kuitenkin hyvää iltaa, bonsoir, kuitenkin ranskaksi.

Kotimatkalla Sundbybergiin (Duvbo) Hugo nukkui ja Sofia itki väsymyksestä kun takana oli ollu niin raskas päivä. Normaalisti Sofia ei pieneksi lapseksi itke turhan paljoa, vaan mielummin nauraa ja hymyilee, mikä sopii tietenkin mulle :-) Kotiin päästyämme vanhemmat esitteli taloa ja näytti mulle mun oman huoneen. Tää talo on todella viihtyisä ja kotoisa ja sijaitsee hyvin idyllisellä ruotsalaisella omakotitaloalueella. Se on tietenkin punainen, jonka pihalla on valkoinen aita ja leikkimökki - vielä perunamaa puuttuisi :-D Tässä on kolme kerrosta: ylhäällä vanhempien, Hugon ja Sofian makuuhuoneet ja yksi ylimääräinen vieraille tarkoitettu huone, sekä wc. Keskikerroksessa on olohuone (johon on sijoitettu myös ruokapöytä), keittiö ja toinen wc. Alakerrassa on työhuone (jossa mä käytän nettiä, koska langaton ei toimi), sekä mun huone, josta on ovi myös tilaan, minkä kautta pääsee autotalliin. Kuvia pistän heti kun ehdin!

Kotikierroksen ja muiden käytännönasioiden läpikäymisen jälkeen istuttiin ruokapöytään syömään piffiä, perunaa ja fetasalaattia, nam! Melkeinpä heti sen ja Hugon shown (jota on kestänyt nyt ihan hyvin nää pari päivää :-D) jälkeen olikin jo aika mennä nukkumaan, kun kello löi jo paljon ja kaikki alko olla tosi väsyneitä. Maanantaina oli kuitenkin luvassa aikanen herätys (siis mulle, kun oon kesäkuun jälkeen voinut nukkunua niin myöhään kuin on vaan huvittanut, koska ei ole ollut töitä tai koulua, jonka vuoksi on täytynyt nousta aikasin aamulla) sillä oli Hugon dagis päivä!

Maanantai lähti käyntiin kiireellä, koska meinasin nukkua jo heti ensimmäisenä aamuna pommiin :-D Pistin herätyksen (joka ei kyllä ole niinkään herättävä, kun äänenä toimii Amélie elokuvassa soinut kaunis Complime, joten sitä voi ihan mielellään jäädä kuuntelemaan puoli unessakin :-D) soimaan 6:30 ja länttäsin sen normaalisti kiinni ja kun mun puhelimen torkku ei jostain syystä hälytä (pitää sekin erikseen näköjään säätää jostain), niin 5min tuntuu helposti tunnilta ja seuraavan kerran säpsähdin hereille melkeen 7:30 ja kahdeksalta pitää olla jo antamassa Hugolle aamupalaa ja lähteä sen jälkeen dagikseen. No ehdin kuitenkin hyvin, sillä muutkin perheenjäsenet oli nukkunut vähän pidempään, onneksi.

Aamupalan jälkeen perheen isä Fabian (tajusin etten ole maininnut vanhempien nimiä vielä kertaakaan) lähti näyttämään mulle reitin Hugon dagikseen (joka oli muistettava hyvin, sillä päivällä piti jo hakea Hugo Sofian kanssa rattailla ihan yksin!) koska sillä sattu olemaan vapaapäivä kotona. Hugon dagis (eli siis päiväkoti) sijaitsee Kistassa, joka on täältä katsottuna parin bussipysäkin ja yhden metropysäkin välimatkan päässä. Tässä svensk & finsk dagiksessa on paljon lapsia, joiden ainakin toinen vanhemmista on suomalainen, niinkuin Hugollakin. Päästyämme perille ja tajuttuani reitin (joka ei ollutkaan yhtään niin vaikea kuin olin kuvitellut) sanottiin Hugolle heipat ja lähdettiin takas kotiin. Kotona Fabian meni tekemään töitä alakertaan ja minä pidin pikkuneidille seuraa, kunnes se nukahtikin pienille päiväunille. Sofia nukkuu tosi lyhyitä päikkäreitä, yleensä vaan noin 3omin, mutta nukkuu sitten heräämättä läpi yön ja heräilee seitsemän aikoihin aamulla.

Herättyään ja syötyään oli jo melkein aika lähteä hakemaan Hugoa. Matka menikin tosi hyvin, vaikka meinasin vähän alkaa panikoimaan bussissa, kun ovet meni kiinni ennen kun ehdin Sofian ja rattaiden kanssa ulos ja jouduin huutamaan (på svenska, amagad...) kuskille anteeksi ja kiitos :-D Muitakin tilaisuuksia on jo ehtinyt tulla, milloin _olisi pitänyt_ puhua ruotsia, vaikka kaupoissa en olekaan ehtinyt vielä asioimaan. Nimittäin naapurit ovat ehtineet jo kysellä minusta ja lapsista, ja vaikka olen ymmärtänyt kysymyksen, olen automaattisesti mennyt puhumaan englantia (ja sitäkin todella sönkötin väärillä aikamuodoilla niin, että Hugonkin ikäiset osaisivat varmasti paremmin kuin minä), vaikka lupasin itselleni että edes yrittäisin. Mutta kun menen lukkoon ja nolostun, niin kielillä puhumisesta ei tule yhtikäs mitään. Sen varmasti tän perheen isäkin on huomannut :-D Mitäs mennyt puhumaan että osaa ranskaa, kun ei englantiakaan osaa, haha! No mutta ehkä tää kielimuuri selviää sitten ajan kanssa, hope so.


Maanantai-iltapäivä sujui piirrettyjä katsellessa ja vähän leikkiessä ennenkuin äiti Tiia saapuikin jo töistä kotiin kuuden aikaan. Periaatteessa mulla alkaisi vapaa-aika suunnilleen siinä vaiheessa (tehdään työsopimus myöhemmin), mutta en ole tietenkään viitsinyt häippästä koneelle blogin kimppuun heti kun perheen äiti on tullut töistä. Olen jäänyt lasten kanssa olohuoneeseen leikkimään tai katsomaan piirrettyjä sillä välin kun äiti on valmistanut ruokaa. Noin kahdeksan aikoihin Hugo ja Sofia kömpii yläkertaan nukkumaan ja tuolloin olen voinut tulla esimerkiksi koneelle päivittämään kuulumisiani (tai siis nythän mä näitä vasta päivitän :-D). Kuitenkin tässä vaiheessa iltaa olen jo todella väsynyt ja tekisi mieli mennä vaan nukkumaan, koska tiedän että herääminen tulee olemaan taas taistelua.


Huh, tossa oli vasta maanantai ja tänään eletään jo tiistaita. Jaksankohan mä vielä kirjottaa? I try.

Päivä meni suunnilleen samalla tavalla kuin eilinenkin, mutta nyt olin Sofian kanssa yksin kotona päivällä, sillä Fabian lähti eilen jälleen töihin Brysseliin. Aamulla äiti vei töihin mennessä Hugon dagikseen (sillä siellä oli jonkinlainen lasten kehityskeskustelu) ja minä jäin leikkimään kotiin Sofian kanssa. Päikkäreitten jälkeen lähdettiin käymään viereisessä leikkipuistossa keinumassa ja pyörimässä muissa kivoissa härveleissä. Otin Sofiasta todella söpöjä kuvia, jotka lisään tähän päivitykseen myöhemmin :-)





Puoli neljän aikoihin lähdettiin jälleen hakemaan Hugoa dagiksesta. Matka Sofian kanssa meni eiliseen verrattuna huonommin, sillä tyttö oli todella väsynyt, eikä malttanut pysyä rattaissa ollenkaan ja siinähän pieni itkukin tuli. Dagiksessa sattui myös ensimmäinen lastenhoitomokani. Sanoin Hugolle että pitää Sofiasta tiukasti kiinni pienellä lastenpenkillä sillä aikaa kun käyn ravistelemassa hiekkaset kurahousut ja kun tulin takaisin, Hugo ehti jo päästää irti ja Sofia mätkähti lattialle. Itkuhan siinä tuli, mutta ei onneksi sattunut pahasti, vaikka tunsin itseni silti sillä hetkellä kauheaksi hoitajaksi. Olisi pitänyt tajuta ettei (melkein) neljä vuotias vielä osaa pitää niin hyvää huolta pienimmistään. Stupid me, noh opinpahan virheistäni.

Kotona katseltiin taas piirrettyjä ennenkuin äiti tuli kotiin, jonka jälkeen alkoi taas Hugo käymään vähän ylikierroksilla. Hugo ei kuulemma oikeasti ole näin rauhaton, vaan luultavasti reagoi sillä tavalla ikävään vanhaa au pairia kohtaan ja varmasti minuunkin. Silloinkin kun Fabian on töissä Brysselissä, Hugo ei tahdo jutella isänsä kanssa puhelimessa ihan selvästi vain ikävänsä vuoksi, vaikka ei osoita sitä sanomalla ääneen. Ehkä se hurjastelukin laantuu siitä vielä aikanaan :-) Hugo on silti aivan ihana ja suloinen poika, joka tykkää jutella paljon ja antaa haleja!

Mutta nyt kello on jo ihan liikaa au pairille, sillä huomenna on taas uusi päivä lasten kanssa. Olisin halunnut jaksaa vielä kirjoittaa viimeisestä viikonlopustani koto-Suomessa, sillä viime perjantaina näin esimerkiksi kauan odottamani lempparin, Massive Attackin soittamassa jäähallissa! Sitten sunnuntaina vietettiin meillä mun pienimuotoisia läksiäisiä ihanien ystävieni (vaikka liian moni puuttuikin!) kanssa <3

3 kommenttia:

  1. Tosi kiva lukea sun kuulumisia, Paju! Ymmärrän, että siellä on työntäyteiset päivät ja paljon oppimista näin alussa. Milloin sulla on kokovapaata? Viikonloppuna? Olis niiiiiiin kiva nähdä!
    Haleja!

    VastaaPoista
  2. Voi kulti ihanaa et sul menee noin hyvin <3 Tiätsä mikokaan ei koskaa halua puhua willyn kanssa puhelimessa :o
    keep updating! pusnus
    ps. oon sit tulos ens kuus !(hopefully)

    VastaaPoista
  3. Mamsy, todellakin olet tulossa <3
    Pienet ei selvästikään tykkää ikävöidä :-) Terveisiä kaikille kotiin, pusut Mikolle ja Auralle! ...niin ja sulle tietty!!

    Maisa, viikonloput mulla kuuluisi aina olla vapaat (tehdään työsoppari tällä viikolla!), joten tietenkin nähdään! :-)

    VastaaPoista