2009/10/22

On prend le métro?

Hugo rakastaa metroja. Eteenkin vanhoja metroja. Oikeastaan uusista se ei pidä ollenkaan.
Hugon päivän kohokohtia on, kun se pääsee metrolla dagikseen ja sieltä takaisin kotiin päin. Aamulla saattaa mennä kiukutteluksi, jos metro sattuu olemaan uudempi malli, sillä silloin ei ole aikaa odottaa uutta, kun kaikki dagiksessa odottavat (niin kuin tänäänkin myöhästyttiin 09:00 alkavasta metsäretkestä, kun pukeminen ei meinannut sujua ollenkaan the Hugo Shown takia :-D). Silloin on tehtävä kompromissi: jos hakiessa vastaan tulee uusi metro, voidaan odottaa seuraavaa (ja vain yhtä seuraavaa :-D) jos se sattuisi olemaan se vanha metro. Onneksi kaksi kertaa odotus on ollut sen arvoinen, siis Hugon mielestä :-D En tahdo edes tietää millainen kiukuttelu siitä alkaisi, jos peräkkäin kulkisi kaksi uutta metroa, hui.

Tänään ilta on ollut tosi rankka. Eilen olin niin väsynyt, että kun tuuditin pikkuneitiä uneen, meinasin nukahtaa itsekin. Tänä aamuna muistin ottaa kuitenkin C-vitamiinia ja se oikeasti ihme kyllä auttoi mua jaksamaan paljon paremmin! Mun selkä on myös tullut tosi kipeäksi Sofian kantamisesta ja rattaiden työntämisestä, kun en oo fyysisesti tottunut sellaseen vielä ollenkaan.

Tän päivän hankaluus fyysisen väsymyksen ja kivun lisäksi on ollut myös henkistä. Illalla Hugo alkoi taas (vasten normaalia käyttäytymistään) kiukuttelemaan ja itkemään oikein kunnolla. Se kääntyi ensimmäistä kertaa tän viikon aikana oikein kunnolla mua vastaan, eikä tahtonut apua multa ollenkaan, vaan auttajan täytyi olla äiti. Yritin ystävällisesti selittää, että äiti tekee nyt ruokaa (kyse oli siis niinkin pienestä asiasta kuin television äänen volyymista, jota piti laittaa kovemmalle), joten minä voin auttaa äitin sijasta, mutta se ei niin vain käynyt. Tällä viikolla ollaan keskusteltu nyt joka ilta siitä, että Hugo ei ole ehtinyt käsittelemään edellisen au pairin lähtöä ollenkaan, sillä tulin samana päivänä kun edellinen lähti, mikä ihan varmasti sekoittaa lapsen pään. Sen takia Hugo on ollut nyt tavallista rauhattomampi, sillä se kokeilee mun hermoja, sekä kiukuttelulla ja avun tyrmäämisellä ikävöi selvästi edellistä hoitajaansa. Välillä siitä tulee surullinen olo, mutta pitää vaan yrittää asettua lapsen maailmaan ja koittaa jaksaa. Lapset ei tahallaan aiheuta pahaa mieltä kenellekään henkilökohtaisesti, sillä ne ei vielä ymmärrä miltä niiden oma käytös saattaa muiden mielestä tuntua.

Onneksi tuotakaan kiukuttelua ei kestänyt koko iltaa ja seuraavana hetkenä Hugo tulikin jo mun syliin katsomaan telkkaria ja tarjoamaan mulle suklaata :-) Hän on todella suloinen poika ja tietää kyllä hyvin miten kuuluu käyttäytyä.

Nyt mie meen nukkumaan, kun kerrankin pääsen sänkyyn jo kymmeneltä! :-) Kohta alkaa viikonloppu ja ensimmäiset vapaa-ajat! Taitaapi tulla reissu kohti keskustaa :-) Bonne nuit!

3 kommenttia:

  1. pajuuu, näit on sairaan ihana lueskella! =)<3 t.kiira

    VastaaPoista
  2. Kiva että luette <3!

    VastaaPoista
  3. Heipsis Paju!
    Löysin tän sun blogin, kiva kuulla miten siellä menee:). Have fun! t. Tia -serkku

    VastaaPoista