2009/11/08

Joyeux anniversaire!

Lauantaina heräsin aamulla aikaisin (viikonloppuun nähden) valmistelemaan Hugelin 4v. synttärijuhlia! Siinä ohella oli myös tarkoitus juhlistaa 1v. Sofiaa, sillä herra ja neiti ovat sattuneet syntymään peräkkäisinä päivinä, Hugo 12. ja Sofia 13.11 :-)

Koristelin Tiian tekemän suklaakakun Sofialle (sillä Hugo halusi ehdottomasti kaupasta hankitun vaaleanvihreän prinsessakakun), joka onnistui lopulta ihan hyvin siihen nähden, että aluksi siitä sotkusta ei meinannut tulla yhtään mitään. Käytin kyllä lähes koko talouspaperirullan pyyhkiäkseni sitä suklaatulvaa, joka vyöryi kakkulautasen yli. Kokeilin myös tehdä leivinpaperista kermavaahtopursottimen (en tiedä sen oikeata nimitystä, mutta saa luvan olla pursotin), mutta krhm... jälki ei ollutkaan niin lupaavaa, joten jouduin korjaamaan lukuisat virheeni erilaisilla nomparelleilla :-D Hyvä seivaus.

Ensimmäiset vieraat saapuivat yhden aikoihin, jolloin kutsut olivat tarkoituskin aloittaa. Olin jakanut Hugon dagiksessa monta synttärikutsua lasten lokeroihin, mutta hirveän moni estyi kuitenkin tulemasta sairautensa vuoksi. Vatsatautia ollut liikkeellä, better watch out. (Heti kun asiaa ajattelee, niin vatsassa alkaa kiertää.)



Hugo sai lahjaksi (tottakai) autoja. Hugon huoneessakaan ei pääse kohta enää liikkumaan, kun autoja pursuaa joka nurkan takaa. Muutenkin tämä lelumäärä täällä on aivan älytön. Kun Fabian tulee työmatkaltaan (eli siis melkein joka viikko), saa Hugo lähes aina jonkun pienen lahjan tuliaisiksi. Sitten on toisiaan lähekkäin syntymäpäivien lisäksi vielä jouluaatto ja St. Nicholas juhla, jota vietetään yleisesti Belgiassa. Eli lahjoja, lahjoja ja lisää lahjoja!

Lasten synttäreiden vakkariohjelmana oli vuorossa iki-ihanaa ongintaa :-) Äiti on monesti naurattanut meitä kertoessaan tarinoita meidän synttäreistämme, kun olimme vielä pieniä ja jolloin onginta oli kova sana. Vielä kokemattomana synttäreiden järjestäjänä äiti ei tiennyt, mikä katastrofi siitä syntyisi, jos lasten onginnasta saamansa yllätyspussit olisivat kukin erilaisia. Kerran sitten joku naapurin Liisa oli saanut hirveät raivarit siitä, että hänellä ei ollut samanlaista karkkia kuin naapurin Kertulla. Siitä lähtien äiti valvoi silmät ristissä joka yö ennen syntymäpäiviämme laskiessa karkkeja yksitellen, jotta jokaisesta pussista varmasti tulisi identtisiä keskenään. Voi mamma <3



Synttärisankarin hymy.

Juhlien jälkeen sain Saralta viestin, jossa hän ilmoitti lähtevänsä keskustaan pyörimään ja kysyi haluaisinko liittyä seuraan. Men javisst! Käytiin parissa todella söpössä Mokomaisessa myymälässä, josta joka toisen hyllyllä olevan esineen olisi voinut poimia mukaansa! Tarttuihan sieltä huoneeseeni tunnelmanluojaksi ihana kynttilä, joka oli ihan välttämätön hankinta tälläiselle kynttiläfriikille näin pimeän aikaan. Kahvilaan päästyämme (jonka valitsemisessa meni jonkun aikaa, sillä sen piti näyttää kivalta!) Sara otti ihanan näköisen suklaamuffinsin ja minä (päivän makeakiintiön saavutettuani) mozarella-kinkku-aurinkokuivattutomaatti-focaccian. Juttelimme paljon erilaisista asioista (esim. Big Brotherista, ihan tietyistä syistä johtuen :-D) ja huomasin jälleen kerran, miten helppoa on keskustella myös ihan vakavistakin asioista ihmisen kanssa, jota ei ole tuntenut niinkään kauan aikaa. (Sara oli siis samassa lukiossa kuin minä, mutta tutustuimme toisiimme paremmin vasta yhteisten au pair kokemustemme kautta.) Oli todella mukava iltapäivä yhdessä! Nyt kyllä harmittaa pikkuisen, sillä Sara lähtee puolen vuoden jälkeen takaisin Suomeen ensi viikon sunnuntaina, höh. Pitää siis alkaa etsiä itselleen uutta kahvilapartneria. Voiko partneri tarkoittaa myös naista? Jag vet inte :-D

Sunnutai oli kokonaan omistettu kruunujen tuhlaamiseen ja siinä onnistuin erinomaisesti, jopa liiankin hyvin. Lähdin jo ennen kahtatoista liikkeelle, jotta ehtisin koluta mahdollisimman monta liikettä läpi, sillä sunnuntaisin kaupat menevät täällä noin viiden aikoihin kiinni. Pian olinkin jo täysi draivi päällä, enkä millään pystynyt lopettamaan. Vasta kun kaupat alkoivat sulkea oviaan, tajusin etten ollut edes ehtinyt syömään koko sinä aikana, huh. Pieni paastoaminen olisi kyllä vain erittäin hyvässä tarpeessa. Täällä olen tottunut nimittäin syömään joka ilta jotain jälkiruokaa (kaapit täynnä jätsiä, suklaata, kakkua ja karkkia...), mikä on todella älytöntä ja jopa pelottavaa. Salikortti vakavan harkinnan alla.

Rahat menivät mm. ihanaan tunikamaiseen paitaan, jackson takkiin, mustaan neuleeseen ja tupsubaskeriin. Ostin myös jälleen kynttilöitä (vanijan tuoksuisia, pitää olla!) ja niille suloiset kruununmuotoiset tuikut (joiden piti ensin olla tuliainen kotiin, mutta näin tässä aina käy :-D) aivan ihanasta berry details liikkeestä.

Kuulin juuri, että Pauliina on tulossa huomenna (maanantaina) opiskelijaristeilylle Tukholmaan! Olisi enemmän kuin ihanaa ehtiä näkemään ja antamaan iso onnitteluhali viime lauantain synttärisankarille. Onneksi olen kuitenkin tulossa Suomeen jo ensi viikon perjantaina, joten silloin viimeistään OTTAKEE YHTEYTTÄ! Sain tänään myös tietää pääseväni viettämään joulua kotiin perheeni luokse (22.12-04.01), aijai! Nyt mie meen nukkumaan, että jaksan touhuta lasten kanssa vielä muutaman arkipäivän, jonka jälkeen alkaa täydellinen rentoutuminen. On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa.

Love you all.

2 kommenttia:

  1. Voi miten nätisti oot kirjottanu meiän kahvila reissusta!! Oli kyllä niin hauskaa. Tosi harmi kun ei nyt keretä ottaa uusiksi tässä lähiaikoina. Mutta voin kertoa että oon tulossa tänne varmaan joka toinen kuukausi käymään jos vaan mahdollista! Pieni vaatevaraston täydennys on aina paikallaan. Ja pitää tulla myös mun Sverige-perhettä moikkaamaan. :)

    VastaaPoista
  2. No niin on, mutta sitten kun tuut ni pitää heti ottaa uusiksi! :)

    VastaaPoista