2009/11/06

Le week-end part deux!

Kuten arvata saattoi, ei toista päivitystä enää tullutkaan samana iltana, vaikka sellaista ehdinkin aluksi hieman luvata. Sitä ei myöskään tullut seuraavana, eikä sitäkään seuraavana iltana, sillä *yllätys yllätys* netti on taas toiminut milloin ja mitenkin. Tämä on siis harvinaista herkkua, että pääsen jakamaan fiiliksiäni teille edes kerran viikossa! Tästä syystä päivitykset siis tuppaa olemaan välillä väsyttävän pitkiä, mutta koittakaa kestää :-D

Toinen viikko täällä hurahti todella nopeasti ja aika lailla samalla tavalla, kuin ensimmäinenkin. Arkipäivät eivät eroa niin suuresti toisistaan, sillä olen lasten kanssa tekemisissä aamusta iltaan. Omaa aikaa ei illalla jää niin riittävästi, että sitä ehtisi tai (paremmin sanottuna) jaksaisi enää lähteä minnekään. Välillä ei edes koneella ehdi käymään (jos haluaa siis nukkua kunnollisen pituiset yöunet), mikä on hassua, sillä toisilla au pareilla vapaa-aikaa on välillä kyllästymiseen saakka. Tämä johtuu siitä, että toinen hoidettavista lapsistani on vielä kotona. On sanomattakin selvää, että vapaita tunteja kertyisi päivässä enemmän, jos molemmat perheen lapsista olisivat päiväkodissa. Täällä onkin käyty keskustelua siitä, että Sofia vietäisiin myös dagikseen edes pariksi tunniksi arkisin, niin että minäkin saisin välillä hengähtää rauhassa :-)

Viime perjantaina (30.10) saapui toinen Hugon au paireista vierailemaan. Vilma oli tässä perheessä Hugon ollessa parin vuoden ikäinen. Silloinkin asuinpaikkana oli vielä Praha. Oli mielenkiintoista kuulla, miten Hugo on oppinut asioita eri tavalla ja eri tahtia kuin Sofia. Tuolloin pikkuherraa vieroitettiin esimerkiksi vaipoista potalle, mikä on Sofialle (onneksi? :-D) kuitenkin vielä liian aikaista.

Lauantai päivä meni täysin blogin parissa. Olin ottanut tavoitteekseni kirjoittaa silloin kaiken ensimmäisestä viikonlopusta päästä varpaisiin, mutta kuinkas kävikään. Olin yhtäkkiä jo myöhässä illan sovitusta aikataulusta. Minut oltiin nimittäin kutsuttu (kiitos Sara!) erään toisen au pairin luokse juhlimaan halloweenia ja samalla tekemään tuttavuutta uusiin ihmisiin. Kun tälläinen tilaisuus ojennetaan ihan nenäsi eteen, olisi tyhmää jättää se käyttämättä! On nimittäin hyvin vaikeaa lähteä itse etsimään kavereita (varsinkin jos sattuu olemaan tälläinen ujo ja pieni niin kuin minä) vieraassa maassa, joten tälläisten kutsujen vastaanottaminen auttaa minua sopeutumaan nopeammin uuteen ympäristöön ja saamaan kavereita myös täällä Tukholmassa :-)

Olimme sopineet tapaamisesta Saran kanssa Åhlénsin edessä viiden aikaan. Tajusin jo bussipysäkillä lähteneeni liian myöhään liikenteeseen ja tiesin myöhästyväni "hieman" sovitusta ajankohdasta. Otin puhelimen käteen pahoitellakseni asiaa, mutta silloin tajusin myös unohtaneeni tallentaa Saran numeron muistiin, joten ilmoittelut jäivät sikseen. Metrossa odotin hieman hermostuksissani saapuvani T-Centraliin, jossa jäisin pois. Kun vihdoinkin astuin ulos ja juoksin ylös liukuportaita katutasolle, olinkin jossain aivan toisella puolella keskustaa (myöhemmin sain tietää, että sieltä on todella monta uloskäyntiä, joten ihmekös en tullutkaan samaan paikkaan kuin viimeksi...)! Otin kartan käteeni ja yritin etsiä kadun nimeä, jolla sillä hetkellä olin, mutta eihän siitä mitään tullut, sillä säntäilin suunnasta toiseen pää kolmantena jalkana. Harpoin summa mutikassa eräät rappuset ylös ja silloin vihdoin näin Åhlensin valot loistamassa kaukana edessäni. Tuolloin kello näytti jo 17:20... Onneksi Sara oli kuitenkin jaksanut vielä odottaa tälläistä eksynyttä säntäilijää.

Lukuisten anteeksipyyntöjeni jälkeen lähdimme yhdessä kauppaan ostamaan hieman juotavaa ja syötävää iltaa varten. Sain kuulla, että täällä tavallisissa ruokakaupoissa ei myydä yli 3% vahvuisia alkoholijuomia, vaan ne pitää ostaa erikseen Ruotsin "Alkosta", jonne ei ole asiaa alle 20-vuotiailla ja joka menee iltaisin jo ennen kuutta kiinni... Ihmekös siis me suomalaiset ollaankin niin alkoholisoituneita. No mutta, määrähän korvaa prosentit ;-) Ne 33cl minirekordelikit oli mulle muutenkin ihan sopivan kokosia, haha!

Halloween pirskeet sijaitsivat Täbyssä, jonne oli matkaa keskustasta ihan tarpeeksi. Mulla ei ollut aavistustakaan missä päin Tukholmaa (jos muuten edes oli enää Tukholmaa?) me oltiin, mutta minähän luonnollisesti seuraankin aina vain muita, joten mulla ei nyt ollut mitään hätää! Matkalla meidän seuraan liittyi onneksi liuta muita suomalaisia tyttöjä upeine halloweenmaskeineen (suurin osa au paireja), jotka olivat menossa samaan paikkaan ja tiesivät jopa _kuinka_ sinne mennä.

Perillä meitä odotti aivan äääälytön kämppä. Siinä oli kolme kerrosta, mutta yksi kerros oli varmaan koko meidän talon kokoinen. Mä en edes käynyt niissä kahdessa muussa kerroksessa, koska yhdessäkin oli ihan tarpeeksi nähtävää, huh! Mietin, että miten tämän talon omistajat ovat voineet antaa luvan (jos ovat... :-D) pitää juhlia sellaisessa talossa, jossa isoja lasivaaseja on aseteltuna hyllylle humalaisten suomalaisten käsien ulottuville, whooh! Pelkoa arvokkaiden esineiden tuhoutumisesta lievensi kuitenkin se, että koko lauma edusti samaa sukupuolta. Mikään yllätys sinänsä au pairien keskuudessa. Pidemmän päälle sitä ei kuitenkaan olisi voinut enää hyväksyä syyksi, sillä osa porukasta alkoi olla jo ihan mallikelpoisessa tuiskeessa. Siksi klo 22 lähtö keskustaan oli ihan sopiva aika lasivaasien kannalta :-D Suurimmilta vahingoilta siis vältyttiin, vaikka ainahan sitä nyt jotain pientä sattuu ja tapahtuu. Kaksi tsekkityttöä esimerkiksi päätti keittää viiniä vedenkeittimessä, mikä heille oli täysin normaalia, mutta mikä ei niinkään (voitte kuvitella...) ilahduttanut talon silloista emäntää :-D

Sara kisuna ja Jenni pikkumyynä!

...ja ne lasivaasit :-D

Vaikka uusien ihmisten tapaaminen (pariin mukavaan tyttöön tutustuin ja toivon tutustuvani paremmissa merkeissä vielä paremmin!) ilahdutti kovasti, silti fiilis oli hieman apea ja yksinäinen. Rakkaiden ja tärkeiden ystävien puuttuminen sai oloni surulliseksi, jonka vuoksi en osannut täysillä heittäytyä tunnelmaan mukaan. Paikalla oli niin värikästä ja erilaista porukkaa laidasta laitaan, etten kunnolla tuntenut kuuluvani joukkoon. Kerta oli kuitenkin ensimmäinen, joten en olettanutkaan että olisin heti sinut kaikkien ja kaiken kanssa.

Matka keskustaan oli jopa liiankin tunnelmallinen ja joka sai ruotsalaisten päät kääntymään säälivästi meitä suomalaisia kohtaan. Meille naurettiin ja meitä jopa valokuvattiin, eikä kyllä mikään ihme... Tein kyllä kaikkeni, etten olisi näyttänyt kuuluvani siihen joukkoon, jossa laulettiin julkisissa kovalla äänellä mitä hirveimpiä lauluja. En välttämättä suoriutunut peittelyistäni kovin hyvin :-D Nauratti ääneen kun vertailin suomalaisten ja ruotsalaisten halloween asuja. Suomalaisilla oli ronskit vampyyrimaalaukset naamassa, tekoveri suusta valuen, kun taas ruotsalaiset sipsuttelivat minihameidensa ja tekoturkiksiensa kanssa muutama hyvin aidonnäköisesti maskeerattu tekomustelma kasvoissa, hahaha! Täällä porukka muutenkin viikonloppuisin näyttää siltä, kuin olisivat lähdössä täydessä tällissä johonkin oscar gaalaan. Onnela x överi. Au pairien jatkettua baariin, minä hipsin väsyneenä kotiin nukkumaan, josta olin unelmoinut jo lähes koko illan.

Sunnutai päivä meni jälleen blogia päivitettäessä. Illemmalla lähdimme syömään koko Sverige perhe + Vilma Stockholm Fisk nimiseen ravintolaan, joka oli yhteydessä Radisson hotellin aulaan. Menu oli yllättäen kalapainotteinen, mutta minä valitsin listasta kuitenkin herkullisen kanttarellilasagnen, vaikka kalasta pidänkin erittäin paljon. Jälkiruoaksi otin täyteläisen suklaista kakkua, sekä banaanijogurttijäätelöä, joka pääsi ehdottomasti parhaimpien jäätelöiden listalleni, nam!

Siinä menikin toinen täällä viettämistäni viikonlopuista :-) Huomenna on luvassa kolmas ja viimeinen ennen lomaani oikeaan ihanaan kotiini! Olen tulossa siis pariksi viikoksi Suomeen käymään (12. tai 13.11), sillä tämä perhe matkaa Disney Worldiin Floridaan. Varautukaa siis juhlimaan kunnolla kanssani kun tulen, sillä silloin otetaan oikein olan takaa! Miss you all, kohta nähdään!

4 kommenttia:

  1. Vitsi sä jaksat kirjottaa hyvin! Mulla olis varmaan satoja kirjotusvirheitä noin pitkissä teksteissä, koska en kuitenkaan jaksais lukee niitä alusta loppuun uudestaan. Tai voihan bloggerissa olla joku oikoluku systeemi.. Joo tosiaan, en ajatellu niin pitkälle :D

    Vitsi sä ehit varmaan just lähtee takas Ruåttiin kun mä matkailen Helsinkiin 20.11. :( No ehkä ens kerralla sit nähdään! Jaksamisia!

    Jenni

    VastaaPoista
  2. Joo hyvin mä vedän taas, ei pitäis tähän aikaan enää lueskella mitään! Tuut siis pariks viikoks ja mä tuun Helsinkiin täältä Tampereen talvesta 23. päivä! Eli ehkä nähdäänkin :))

    Jenni

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jenni! Jos tässä sellanen oikeinkirjoitussysteemi on, niin en ainakaan käytä sellasta, mutta voin sanoa etten tota tekstiä ihan yhdessä illassa kirjottanut :-D

    Joo tosiaan lähen vasta varmaankin 1.12, joten ehditään kyllä varmasti nähdä :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Paju, taas kuulumisistasi! Laitoin vähän enemmän kommentteja facebookiin!

    VastaaPoista