2009/12/29

24

Saavuin viikko sitten tiistaina hyvin rasittavan ja pitkän matkan jälkeen jälleen Helsinkiin. Lähdin kohti Arlandan lentokenttää jo hyvissä ajoin valtavien kantamusteni kanssa. Matkalaukussa kaikki uudet ihanat vaatteet, toisessa kassissa parit kengät ja lisäksi kannoin mukanani vielä kolmea kassillista käsimatkatavaroita täynnä joululahjoja.

Minut oltiin listattu klo 16:30 lähtevälle lennolle. Saavuin noin puolituntia ennen koneen lähtöä paikalle ja sain kuulla että kone on buukattu täyteen. Loistavaa. Seuraava lento lähtisi 17:30, joten lähdin mielihyvin tuhlaamaan aikaani tax freehen. Kun oli aika palata portille, näin näytöllä punaisen tekstin. Kone myöhässä tunnin! Ei voi olla totta... Onneksi törmäsin juuri silloin Annikaan, joka oli tulossa myös samaiselle lennolle kanssani. Aah, joku jonka kanssa kirota yhteen ääneen! Mentiin viereiseen kahvilaan odottelemaan ja fiilistelemään tulevaa joulua kotona ja tietenkin harmittelemaan myöhästynyttä lentoamme.

Koneessa saimme sumplittua meille onneksi vierekkäiset paikat :-) Annika ei olisi varmaan muuten tiennyt kenelle purkaa hermostuneisuuttaan Ouluun lähtevän jatkolennon takia, joka osui ristiin myöhästyneen Tukholman koneen vuoksi. Minä taas en silloin vielä tiennyt että osaltani kaikki harmi oli vielä edessä.

Helsingissä toivotimme toisillemme hyvät joulut ja sitten Annika juoksi jo seuraavalle portille. Sain myöhemmin kuulla että senkin lennon lähtöä oli saanut odottaa koneessa vielä kolme varttia... Minä riensin matkatavara-aulaan odottamaan laukkujani. Perillä odotti sekasorto. Ihmiset seikkailivat aulassa etsien matkalaukkujaan ja kirosivat henkilökunnalle, joka ei tuntunut tietävän mistään mitään. Kello näytti silloin 20:30 Suomen aikaan. Loppujen lopuksi jäimme etsimään ja odottamaan matkatavaroitani noin kaksi tuntia isäni kanssa, jonka jälkeen luovutimme. Klo 23 päätimme tehdä raportin kadonneista matkatavaroista (joita pantattiin kylläkin siellä seinän toisella puolella, eikä pistetty hihnalle pyörimään...) ja lähteä kotiin. Kiitos ja kumarrus.

Sain luvan selviytyä loppujen lopuksi melkein neljä päivää ilman laukkujani. Vasta Tapaninpäivänä mokomat saapuivat illalla jälleen hoiviini. Voin kertoa, että oli ihan mukavaa saada vaihdettua asukokonaisuutta ja päästä lähtemään vihdoinkin ihmisten ilmoille. Ja tosiaan, saa nähdä miten käy ensi sunnuntaina kun paluu Tukholmaan on taas edessä. Uutisten mukaan kentällä edelleen sama tilanne laukkujen kanssa, joten pitää varmuuden vuoksi pakata mahdollisimman järkevästi kaikki välttämätön käsimatkatavaroihin.

Ja nyt sitten niihin viime päiviin! Jälleen kerran yksi joulu tuli ja meni. Pienenä sitä odotti joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien täysin malttamattomana ja nyt sitä ihmettelee, että miten se voi taas olla edessä. Ehkä se on sitä, kun lapsena ei tarvinnut stressata joulusta ollenkaan. Silloin sitä vain saatiin niitä paketteja ja istuttiin valmiiseen pöytään. Aikuisena joulu tulee kiireellä vastaan, kun kaikki pitää saada hoidettua ajoissa valmiiksi. Sen jälkeen sitä huokaisee taas helpotuksesta.

Joulunvietto sujui kuitenkin hyvin, näin perinteiseen tapaan ihan perheen kesken :-) Koti näytti nätiltä. Kuusi oli koristeltu kauniisti ja lahjavuori odotti innokkaita repijöitä (eli meidän Benkkua :-D) sen oksien lomassa. Sisko oli valmistanut raikasta rosollia (parasta mitä olen tähän mennessä koskaan syönyt) ja jouluisen maustekakun jälkiruoaksi. Pöytä notkui muistakin perinteisistä jouluherkuista, joiden avulla vatsa ei takuulla jäänyt näkemään nälkää. Valvoimme pitkään yhdessä nauttien paketeista, herkuista (tai ainakin minä nautin lähes kokonaisen rasiallisen appelsiinisuklaata :-D) ja tietysti toisistamme. Tunnelmaa lämmittivät hiljalleen palavat kynttilät ja joulukuusen raikas tuoksu.

Päivä lähti käyntiin maukkaalla riisipuurolla, nam. Ja mää sain mantelin (ei, en kaivanut sitä varta vasten sieltä kattilasta...)!!

Sitten käytiin möyrimässä Benkun kanssa hangessa :-)

Äiti tahtoi vaihteeksi ilahduttaa meitä tekemällään lumiukolla... tai pikemminkin luminallella? :-D

Kuusi kukkii kynttilöitä :-)

Äiti teki myös lumilyhdyn!

Lahjojaaaa!

Yum! Pöydän herkulliset antimet.

Alkupalaa! Suostuin maistamaan myös hieman (tuon tilkan nimenomaan...) punaviiniä :-D

Sitten lähettiinkin jo ihan Matti&Mervi-linjalle... ;-)

Pääruoan aikana edelleen se sama tilkka punaviiniä lasissa hahaha :-D Vedin lopulta ygösellä, hyi...

Mun sisko tekee hienommat paketit ku sun sisko!

Kattokaa nyt näitä... <3

... ja kortit myös!

Tottakai Benkkukin sai omat pakettinsa! Lahjojen repiminen on sen lempipuuhaa :-)

Itseasiassa Benkku ei ollutkaan yhtään niin innostunut itse pakettien sisällöstä, kuin niiden repimisestä :-D

De va de! Saamistani joululahjoista voisin tehdä oman postauksen toisella erää, koska nyt noiden kuvien lisäily saa riittää. Kiitos ihanasta joulusta koko perheelleni, luv ya!

<3: Paju

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti