2009/12/21

Jag drömmer om en jul hemma...


Oho. Kolme viikkoa on hurahtanut taas ihan silmissä sen jälkeen kun saavuin tillbaka i Stockholm. Pitkän ja leppoisan lomani jälkeen väsymys on ollut mitä suurin. Kai nyt, kun ehdin kotona taas totutella klo 11 heräämisiini ja vaikka kuinka yritin kikkailla aamuisin itseäni pystyyn aikaisemmin, kyljen kääntäminen siinä vaiheessa tuntui paljon paremmalta idealta.

Mitä muuta kuuluu, kuin tummia silmänalusia? Pitää hetken ihan koota ajatuksia kasaan ja miettiä, sillä postauksien vauhti ei ole ollut nyt kyllä ihan siitä hurjemmasta päästä. Tähän kohtaan bloggaajan kuuluisi sanoa lukijoilleen, että "lupaan yrittää kirjoittaa jatkossa aktiivisemmin", mutta eiköhän se laulu ole kuultu jo kertaalleen :-D

Joulukuu on sujunut täällä mukavasti, lasten kanssa arkea painaessa ja viikonloppuisin tehnyt hieman lähempää tuttavuutta muihin suomalaisiin au pair tyttöihin :-) Menneistä arkipäivistä en muista oikeastaan enää yhtään mitään, sillä kaikki tuntuu niin samanlaisilta. (Sen takia täällä eletäänkin viikonloppujen voimin :-D) Aamulla kello herättää 7:00, siirrän herätystä kuitenkin viimiseen saakka ja nousen lopulta vasta kahdeksalta. Naamani näyttää pierulta, enkä ehdi tehdä asialle enää siinä vaiheessa yhtään mitään. Laitan vauvaruokatahraiset vaatteeni päälle, sillä pesukone on rikki. Juoksen yläkertaan ja puen lapsille vaatteet päälle ja heitän huiviini lasillisen tuoremehua. Keitän vettä, kaadan sekaan maitojauhetta ja ravistan tuttipulloa. Sitten kiireellä kohti 504 bussipysäkkiä kohti Hallonbergenin metroasemaa.

Hissi taas rikki. Sönkötystä. Saadaan apua rattaiden kanssa liukuportaissa. 2 minuuttia metron saapumiseen. "Nästa Kista." Kello näyttää taas melkein puoli kymmenen. Jälleen viimeisiä dagiksessa. Hei hei Hugo, iltapäivällä nähdään. Sofia nukahtaa rattaisiin. Metroon, bussiin, kotiin. Klo 11-12 kuuluu itkua oven takaa. Siinä välissä olen ehtinyt katsoa jo liv:iltä muutaman life style ohjelman tai jonkun Canalin kanavilta pyörivistä elokuvista, jotka ovat samoja päivästä toiseen. Syötän Sofian, mikäs piltti maku tällä kertaa? Vaihdan vaippoja reippaaseen tahtiin. Toistan sanaa "ei" vieläkin reippaammin. Ei rappusiin, ei kukkaruukulle, ei takan luokse, ei nojatuolien taakse...

Kello näyttää 15:30. Aika lähteä hakemaan Hugo dagiksesta. Matka taittuu jo lähes silmät kiinni. Takaisin päin tullessa odotetaan taas vanhaa metroa, uusi ei kelpaa. (Oh why Hugo, why?) Jälleen kotona. "Saako katsoa lastenohjelmia?" "Saisinko makkaraleipää?" "Voisitko leikkiä?" Pajua väsyttää. Klo 18-19 vanhemmat ottavat ohjat käsiin. Lösähdän sohvalle ja odotan ruoan valmistumista. Jälleen kerran tarjolla lämpimiä pakastevihanneksia, leikkele ja perunaa. Ikävöin suuresti monipuolisuutta. Ruoan jälkeen katson vielä hetken televisiota, kunnes kapuan rappuset alas omaan huoneeseeni. Vielä ennen nukkumaanmenoa hoitamaan päivittäinen statuspäivitys Facebookiin. Ahaa, netti ei toimi. Suljen silmäni kuudeksi-seitsemäksi tunniksi, kunnes samankaltainen päivä alkaa taas alusta.

Välillä on pakko myös hieman tilittää, vaikka loppujen lopuksi kaikki täällä on oikeastaan aika helppoa, eikä juuri mistään tarvitse stressata. Sitä vain kaipaa hieman useammin rutiineista poikkeavia päiviä, mutta siihen kun on mahdollisuus oikeastaan vain viikonloppuisin. Viikonloput, i love you.

Mutta jos siirrytään nyt itse niihin parin edellisen viikonloppuni sisältöihin! Lauantaina 5.12, ensimmäisenä joulukuun viikonloppuna, lähdin keskustaan tapaamaan Annikaa, Lauraa ja Petraa, joihin ensimmäisen kerran tutustuin Halloweenina. Sää oli kamala, satoi ja oli synkkää. Ihailin ensimmäistä kertaa Tukholman jouluvaloja, jotka ovat kyllä pikkuisen näyttävämmät Alenksanterinkadun valoihin verrattuna. Oliko tuo nyt mikään yllätys sinäänsä. Poikkesimme aina välillä huonoa säätä pakoillen jossain galleriassa tai liikkeessä, jotka olivat minulle täysin uusia tuttavuuksia. (Ilmankos, jos olen vain sitä Drottninggatania kävellyt edestakaisin...) Mieleeni painui ehdottomasti Urban Outfitters, jonka tila komeili kymmenen kertaa näyttävämmin Kämpin H&M:n verrattuna. Siellä oli kaikkea. Ihania lahjaideoita, vaatteita, taidetta, kelloja, kameroita... siis ihan kaikkea! Sieltä lähtikin mukaan vielä täydellinen lisäys siskoni joulupakettiin :-) Jonkin aikaa kierreltyämme tytöt päättivät lähteä jo kotiin päin, sillä kaupatkin alkoivat jo sulkea oviaan. Olin juuri lähdössä myös itsekin kohti metrotunnelia, kunnes Åhlensin edessä kuulin selkäni takaa jonkun huutavan nimeäni! Törmäsin joukkoon muita tuttuja naamoja Halloween viikonlopulta ja tytöt kutsuivat mut mukaansa syömään, kul! :-) Sunnuntaina 6.12, Suomen 92v. itsenäisyyspäivänä, käytiin Annikan ja Petran kanssa cityssä syömässä edullista kanapastasalaattia ja muuten vain pyörimässä ympäriinsä. Ostin Zarasta todella söpöt mustat pilkkusukkikset, jotka ovat tosiaan nyt jo täysin hajalla... jättekiva. Muuten loppuilta sujui ihan rauhallisesti sohvalla tietysti linnanjuhlia "seuratessa", jossa meininki oli taas jälleen kerran hyvin mielenkiintoinen.

Viime viikonloppuna (11-13.12) sain itseni kerrankin liikkeelle jo perjantaina! Oltiin tyttöjen kanssa sovittu, että ne tutustuttaa mut ensimmäistä kertaa Tukholman yöelämään. Tiian tullessa töistä kotiin, pakkasin kimpsut ja kampsut mukaani ja lähdin kohti Täbyä, jossa Annika asuu. Hieman tavalliseen tapaan harhailtuani (kävin mm. koputtelemassa vahingossa naapurin ovelle...) pääsin vihdoin ja viimeinkin perille, jossa tyttöjen alottelut olivatkin jo hyvässä vauhdissa! Kymmenen jälkeen matkamme jatkui kohti keskustaa. Saavuttuamme määränpäähämme, saimme jo jonossa tuntumaa siitä meiningistä, joka meitä odotti sisäpuolella. Kovin lupaavaa. Pahat aavistukseni varmistuivat todeksi astuttuamme kynnyksen yli. Fy fan... Ensinnäkin, oletteko koskaan miettineet Tukholman katuja kävellessänne, että missä ne kaikki rumat ja lihavat (anteeksi nyt vain...) ihmiset täällä piileskelee? Minä löysin vihdoinkin siihen kysymykseen vastauksen. Tuo paikka oli todellinen omituisten otusten kerho. Lisäksi kerhon jäsenten keski-ikä liikkui siinä 16-18v. välillä. Hyvä kombinaatio, eikö? Nyt varmaan ihmettelette, että miksi menimme sellaiseen baariin sisälle ylipäätänsä? Vastaus kuuluu, että ikärajojen vuoksi, joita noudatetaan valitettavasti täällä aika tarkkaan (paitsi näköjään tässä kyseisessä paikassa, jossa sen seuraukset myös huomattiin...) :-( Kaikesta huolimatta meillä oli yhdessä kuitenkin ihan hauska ilta! Pilkun jälkeen lähdimme hyödyntämään Annikan vierasvuodetta Lauran kanssa. Matkan aikana lauloimme ohikulkijoille joululauluja ja saimme siitä mukavaa palautetta. Vastasimme ystävällisesti suomeksi takaisin :-D Lopulta kaaduimme sänkyyn kaikki täysin finaalissa. Unta ei tarvinnut odottaa pitkään!

Lauantaina heräsin hyvään oloon. Ei dagen efteriä, thank god. Annika oli paistanut pitsat valmiiksi, ahh. Lauran herättyä laitoimme pyörimään mitä ihanimman amerikkalaisen hömppäelokuvan, joka sopi siihen aamuun ja tunnelmaan aivan loistavasti. Lunta satoi hiljalleen ulkona jouluvalojen valaistessa ikkunoita, aah perfect. Lieneekö Jude Law:lla ollut osuutta siihen hyvään fiilikseen... who knows ;-) Petran liittyessä seuraamme, oli lättykestien vuoro! Laura toimi lettutaikinan taikurina ja paistajana. Me muut autoimme tietysti taikomaan niitä lättyjä näkymättömiin ;-) Leivoimme myös joulutorttuja, joista ei kuitenkaan tullut niin maukkaita ruotsalaisen valmistaikinan vuoksi. Täällä kun ei ole tapana tähtitorttuja syödä. Luumuhilloa ei myydä missään (käytimme vauvoille tarkoitettua luumusosetta) ja taikinaakin löytyy vain metsästämällä.

Jaksoin raahautua kotiin vasta myöhään illalla. Vaikka olimme löhöilleet sohvalla koko päivän, oli olo hyvin nuutunut. Painoin pääni suoraan tyynyyn erittäin mielelläni. Kunnolliset yöunet nukuttani heräsin pirteänä uuteen aamuun. Siitä huolimatta en jaksanut kiirehtiä millään tavalla, vaan valmistelin itseäni lähtökuntoon aika hitaalla nopeudella. Vasta noin kolmen jälkeen päätin lähteä hankkimaan pukinkonttiin lisää joululahjoja. Keskustaan asti ei enää siinä vaiheessa olisi ollut järkeä lähteä, joten suuntasinkin matkani kohti Kista Galleriaa, joka sulkee ovensa näin joulun aikaan vasta kymmeneltä illalla. Kierreltävää siellä riittikin ihan illan viime tunneille asti, huh! Kun olin normaaliin tapaani menossa taas ihailemaan ihania vaatteita lempikauppaani Monkiin, selkäni takaa huudettiin taas nimeäni! Min kusin! Whaat! Vaikka Maisa asuu Ekerössä asti, huomattiin taas kuinka pieni tämä maailma on :-) Mentiin sitten fikalle, eli kahville ja serkku yritti saada mut puhumaan taas vaihteeksi ruotsia. Tyydyin kuitenkin juomaan latteani naama punaisena, bra gjort! Kahvittelujen jälkeen lähdin jatkamaan ostoskierrosta. Sovittiin Maisan kanssa, että nähtäisiin seuraavana viikonloppuna paremmin, ennen kuin lähden Suomeen viettämään joulua :-) Sain hankittua Hugolle lahjaksi muistipelin, sekä myös omalle ihanalle äidilleni paketin, joka sisältää mielestäni jotain hyvin nättiä! Shoppailtua itseni jälleen uuvuksiin, huomasin vatsani huutavan ruokaa. Kun silmäni samaan aikaan sattuivat näkemään Mäkkärin edessäni, oli retkahtaminen taattu. Tuplajuustohampparia mussuteltaessani soitin äidille kotiin ja kerroin sortuvani roskaruokaan. Äiti vain tietysti toivoi haukkaavansa itsekin kanssani tuota makoisaa ja rasvaista suupalaa! Ollaan samiksia <3

...

Siirrytään reaaliaikaan, eli tähän viikonloppuun! Viime viikko on ollut kaunis. Tukholma on muuttunut hetkessä sateisen synkästä puhtaan valkoiseksi. Lunta on siis tullut paljon! En ymmärrä ihmisiä, jotka viettäisivät talven mielummin ilman lunta. Sehän on hullua! Lumi tuo valoa tähän pimeyteen ja valo jos jokin piristää. Kuka kävelee tuolla ulkona mielummin pilkkopimeässä, myrskyssä sateenvarjo toisinpäin kääntyneenä, kuin pienessä pakkasessa auringon paistaessa ja lumihangen narskuessa kenkien alla? Perjantaina oli juuri sellainen ilma. Se oli täydellinen. Hugolla oli dagis kiinni, joten vietettiin yhdessä reipasta ulkoilupäivää liukurimäessä :-) Kävelimme Lötsjönin lammen ympärillä, pysähdyimme seuraamaan villihanhien ja sorsien puuhia, sekä yksinkertaisesti nautimme kauniista talvisäästä. Onneksi oli kamera mukana. Tuli mielestäni aika kivoja kuvia!


Eilen vietin aikaa sitten Maisan ja Jasminen kanssa :-) Tapasimme Fridhemsplanilla, jossa serkku odottikin mua jo parkissa autonsa kanssa. Siitä lähdimme kurvailemaan kohti pientä suomalaista kirjakauppaa, jossa Maisan toinen serkku oli pitämässä jotain tilaisuutta. Emme viipyneet paikan päällä pitkään, vaan jatkoimme matkaamme kohti ihanaa Södermalmia. Siellä päädyimme Maisan vakkarikahvilaan, joka nousi ihan hetkessä yhdeksi munkin suosikkipaikoiksini! Sisään astuessamme lämmin ja herkullisen tuoksuinen kahvihöyry toivotti meidät tervetulleiksi. Paikka oli sisustettu juuri minun makuuni ja mikä parasta, taustalla soi hyvä musiikki. Siellä oli hyllyt täynnä hyvien artistien levyjä, joita oli mahdollisuus ostaa. Piste i:n päälle (aika suurikin piste siis...) oli kuitenkin ruoka. Tarjoilu oli mitä herkullisin. Maisa tarjosi (taas... raukka joutuu kohta vararikkoon mun kanssa) mulle parasta ost & skinka toastia, mitä oon ikuna syönyt. Kerrankin leipä oli jotain muutakin kuin sitä perinteistä amerikkalaista pullamössöä! Jälkkäriksi tietenkin porkkanakakkua (juu juu tiedetään, en ihan siihen aattoon asti selvinnyt :-D), aijai kyllä mua hemmotellaan.

Istuskeltiin kahvilassa niin kauan, että meidän suunnitelmat käydä eräässä valokuvanäyttelyssä meni ihan sivu suun. Näyttelyn ideana oli seinillä riippuvat tyhjät kehykset, jonne jokaisella on mahdollisuus tuoda itse ottamansa A4-kokoinen valokuva Tukholmasta. Hauska idea, eikö? :-) Paikan päällä valokuvan olisi voinut samalla viedä myös ammattivalokuvaajan arvioitavaksi. Onneksi näyttely kestää vielä melkein koko tammikuun, joten meillä on vielä aikaa käydä se katsomassa! Kävimme vielä pikaisesti kääntymässä Gamla Stanin joulumarkkinoilla juomassa glögiä ja ihastelemassa jouluista tunnelmaa. Yritin saada vangituksi sitä tunnelmaa hieman myös kamerallani, mutta se ei taaskaan totellut niin kuin olisin sen halunnut tottelevan. Äkkiä alkoi satamaan taas lunta taivaan täydeltä, joten päätimme lähteä lämmittelemään näpit ja varpaat kohmeessa takaisin autoon. Maisa kilttinä heitti mut kotiin asti ja antoi vielä lopuksi joululahjat (jotka olivat vahingossa ensiksi lähteneet toisessa kassissa toisen serkun mukaan :-D) minulle ja siskolleni! Pus och kram!


Huh, nyt on tänään. Tai eipäs enää olekaan, vaan eilen, mutta olkoon. Oon kirjottanut tätä tekstiä jo pari päivää. Mun ei todellakaan pitäis valvoa näin myöhään, sillä huomenna on maanantai ja jälleen aikainen herätys. Onneksi vain yksi kokonainen päivä ja sitten tiistaina lähdenkin jo kotiin joulua viettämään pariksi viikoksi, ihanaa!! Ei varmasti tarvitse kertoa, kuinka paljon sitä odotan. Tämä päivä on kulunut paniikkiostoksilla. Vihdoinkin on kaikki joululahjat saatu hankittua. Rahaa on mennyt ja välillä on joutunut soittaa kotiin avunpyyntöjä. Kävin ensin keskustassa, josta mukaan lähti isälle paketti Design Torgetilta. Sofialle ostin eräänlaisen animaatiokirjan, jossa erilaiset eläimet juoksee silleen jännästi, hah :-D Itselleni lähti karvalakki Åhlensilta, koska tässä ilmassa ei mun baskeri (jossa on muuten iso reikä keskellä päätä tupsun kohdalla...) oikeen lämmitä. Matka jatkui metrolla Kista Galleriaan, jossa harhailin paikasta toiseen taas melkeen yhdeksään asti. Ensiksi oli mentävä tietysti Monkiin, sillä en millään malttanut olla avaamatta Maisan antamaa joululahjaa sen saadessani, koska jo etukäteen aavistelin mitä ihanaa sen kääreistä saattaisi löytyä... ja sehän se olikin, nimittäin Monkin lahjakortti! TUSEN TACK!! Ostin jälleen puolet Monkia. Pakko esitellä mun löytöjä tässä joku kerta :-) Tiian ja Fabianin lahjan sain myös vihdoinkin hankittua kokonaan. Se sisältää kaksi nättiä joulukoristepalloa, kaksi irtoteelusikkahärdelliä (ottakaa siitä nyt selvää) ja pari juttua, mitä annan myös isille, joten niitä en voi vielä paljastaa. Vein äsken paketit yläkertaan odottamaan pikku kuusen alle. Mahtaa Hugo ihmetellä aamulla, että onkohan pukki nyt hieman erehtynyt päivämäärästä.

Jiisös! Kello näyttää 2am ja aikaa nukkua on ihan liian vähän. Sainpahan nyt kirjoitettua kuitenkin viimein tämän jännittävän tarinan valmiiksi. Hyvää yötä kaikille, tiistaina nähdään! <3

<3: Paju

Ps: Sain ensimmäisen kerran elämäni aikana askarreltua joulukortteja ystävilleni ja vielä pistettyä ne ajoissa postilaatikkoon. Noh, olisihan se pitänyt arvata ettei kaikki kuitenkaan mene taas ihan nappiin, sillä liimasin jokaiseen kuoreen yhden joulupostimerkin kahden sijaan, joten en maksanut niiden lähettämisestä tarpeeksi :-( Osalle on tullut perille, osalle ei. Älä siis ihmettele (niin, juuri sinä ihana ystäväiseni!) "miksi toi sai ja mä en!" Olin taas huolimaton, förlåt mig.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti