2010/02/18

Kalsongfull!

Tässä yksi viikonloppu sitten päätettiin tyttöjen kanssa juhlia suomalaisuuttamme perinteisten kalsarikännien merkeissä. Mentiin Satun luokse nauttimaan toistemme seurasta, hyvästä ruoasta ja ehkä siinä sivussa vähän alkoholistakin. Ihan vähän siis vaan. Aloitimme iltamme todella fiinisti fetasalaatin ja lohen parissa, nam! Loppua kohden kaikki ei enää ollutkaan ihan niin fiiniä, ainakaan kuvista päätellen hahaha! Ilta oli kuitenkin mielestäni todella onnistunut ja kaikilla oli hauskaa, myös aamulla... :-D Näitä lisää kiitos!

Laura aloitti illan ensimmäisellä... ;-)

Hurlumpsis, sinne meni!

Siinä naiset valmistaa ruokaa aka sekoittaa dippiä :-D

Aaah... oli niin hyvää!

Annikallekin selvästi maistui... ;-)


Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes...

...Laura meni hokaamaan nämä rummut!

Nimittäin silloin meidän reivit vasta alkoivatkin!

All i wanna do is BÄNGBÄNGBÄNGBÄNG and a KLINGG!

Tyylikkäästi siemaillen.

~___~

*____*

Sitten seuraavaksi kaikki saivat vuorollaan fiilistellä Lauran rumpusooloa... :-D

Meidän Annikasta on tullut todellinen hurri!

Yh-äitimme meni hetkeksi makuuasentoon pohtimaan tulevaa kolmen tekstiviestin-sarjaansa. (Hahaha!! Can't stop laughing!)

Oooh, a friend request...

...who the hell is Iqbal?

Laura ei selvästikään tykännyt tälläisestä bloggarista...

O___-

;O

Sitten vuorossa oli VIP-konsertti Pate Mustajärven kanssa, amagaad! Oltiin niin fiiliksissä tästä.

Pate Mustajärvi - Tarjoan kierroksen

"Sinun lasisi on maailma, johon murheesi voit hukuttaa..."

Bändin rumpali!

Rock 'n' roll itsemurha.

Eikä keikka nyt olisi tietenkään mitään ilman bändäreitä! Bändäri #1

Bändäri #2

Keikan jälkeen Patekin ryhtyi kunnioittamaan suomalaisia tapoja.

Sitten Pate alkoi söpistellä...

...josta naiset tietysti aivan hullaantuivat kerrakseen!

Laura teki rumpalille asianmukaisen kampauksen!

Aaaw!

Ihania tyttöjä!

On sanomattakin selvää että meidän au pairien kuuluu peuhata ja leikkiä lasten kanssa. Tästä syystä päätimme Lauran kanssa hieman jumpata keskenämme, jotta voisimme sitten turvallisesti kokeilla lentokoneliikettä pienempien kanssa!

Ensimmäinen yritys ei mennyt ihan nappiin...

Än-yy-tee-NYT!

OH YES! We did it!

Tähän on ehkä hyvä lopettaa... :-D Näiden kuvien jälkeen materiaali meni jo hyvin rumaksi. Niin että ai miksi minua ei näkynyt niissä sen enempää? Juuri siksi. (Tähän väliin sellainen oksennushymiö.) Pahoitteluni jo etukäteen kuvissa esiintyneiden tyttöjen puolesta hahaha! Älkääs nyt... ;-)

Lopuksi vielä tälle illalle omistettu kappale, nimittäin suomalaisuuden lisäksi juhlimme myös ruotsalaisuutta Melodifestivalien aka Ruotsin Euroviisukarsintojen johdosta! (Se on täällä kova sana, älkää pliis kysykö että miksi...) Kovasti yritimme kannustaa tätä ihanaa sinkkua finaaliin, mutta kumma kun ei päässyt? Hahaha, lol.

<3 Paju


2010/02/07

NOLLA + 21!

No näkyykö niitä ryppyjä?! Viime viikon perjantaina (29.1) tämä tyttö täytti jo huimat 21 vuotta. Huh, vielä kahdenkympin paremmalla puolella kuitenkin... ;-)

Synttäriaamuna vein ensiksi Hugon ja Sofian dagikseen, jonka jälkeen suuntasin keskustaan tuhlaamaan tuoretta palkkanippuani! Hieman ennen liikkeiden avattua ovensa fiilistelin tulevaa iltaa höyryävän lattekupposen äärellä, aah... Kellon lyödessä kymmenen riensin suoraan päivän ensimmäisenä asiakkaana Monkiin tähyilemään löytyisikö niitä unelmakenkuleitani enää hyllystä, ja sieltähän ne löytyivät! Kamppailin pitkään mustien, kiiltonahkaisten kiilakorkokenkien parissa, haluanko ihan todella, onko nämä oikeastaan täysin minua, mutta kun tajusin miettiväni niitä niin paljon, niin pakkohan ne oli lopulta saada :-D


Lähdin hyvissä ajoin taksilla kohti lentoasemaa pelkät käsimatkatavarat (ja nekin ääriään myöten pakattuina ja joista loppujen lopuksi käytin ainoastaan yhtä vaatekertaa koko viikonlopun aikana, as usually...) mukanani, sillä en todellakaan aikonut ottaa jälleen sitä riskiä että odottaisin laukkujani kolme päivää. Kentällä sain taas odotella myöhästynyttä lentoani kolmen vartin verran, thanks again. Nukuin koko 45min pituisen lentomatkan, vaikka eihän siinä tosissaan ehdi kuin nousta ja laskeutua. Perillä Helsingissä aloin olla jo hieman malttamaton, sillä kello näytti jo vaikka mitä. Vasta puoli kuuden aikaan pitkän kiertotieajelun jälkeen taksan raksuttaessa tuhatta ja sataa (ei voi mennä tuolta, hirveä ruuhka... eikä tuolta, sielläkin on nyt sattunut jotain...), olin vihdoin ja viimein kotona!

Kotona kaikki oli laitettu jälleen kerran valmiiksi sankaria varten, siitä iso kiitos ja kumarrus! Tarjolla oli ihanan iskoksen leipomaa herkullista appelsiini-suklaakakkua (namm!!!x10000), sekä erittäin hyvää omenalikööriboolia, aijai kyllä kelpasi! :-) Onnittelijoiden saapuessa vähitellen matalaan majaamme, saimme viimeinkin ryhtyä nauttimaan ihanasta illasta.

Seuraavaksi oli vuorossa lahjojen hipelöintiä, joiden seasta löytyi tosi kivoja yllätyksiä!

Aah isin pikkutyttö saa tuoksua jälleen ranskattarelta! Lahjaksi siis lempituoksuni, Coco Chanel Mademoiselle... :-)

Äiti antoi lahjaksi Iittalan Bottna sarjaan kuuluvaa astiastoa, tykkään ihan hirmusesti!


Annilta sain Norah Jonesin uusimman albumin, joka on ollut jo kovassa kuuntelussa :-) Ihana levy, kiitos!

Nautittuamme hyvästä tarjoilusta, jatkoimme matkaa kohti keskustaa ja Nollaa! Siellä odottelikin jo perillä kaikki loput ihanat ystäväni :-) Timo oli lupautunut kilttinä tallentamaan muistoja nollailuistamme ja täytyy kyllä jälleen kerran kehua ja kiittää hyvin onnistuneista otoksista, tusen tack!

Posé avec ihanan pariskunnan!

Narri, undulaatti ja maailman kaunein intiaani.

Ihana Tia-serkku tuli myös onnittelemaan!

Ihanat poijjaat!

Prinsessa Fiona siinä katselee hovinarrinsa ohjelmanumeroa.

Stieg Larsson - Tyttö joka leikki tulella.

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Noh... Siinä illan päätteeksi huomasin lopulta istuvani yksin koko paikassa ja pohdiskelin kadonneiden ystävieni arvoitusta :-D Kiitti kaverit. Ei vaan, mulla oli aivan loistava ilta, kiitos siitä teille kaikille rakkaat ystävät! Ensi vuonna taas uudestaan... ;-)

<3 Paju

Ps. Pahoittelen hurjasta postaustahdistani! Viikko sisällä kahden kipeän lapsen kanssa, sairastaessa siinä sivussa vielä itse samalla, ei ole suonut energiaa blogin aktiivisempaan päivittämiseen. Muutamat teistä ovat toivoneet enemmän juttuja tänne, joten yritän parantaa hieman tapojani. Olisi kovin kiva kuulla myös teistä enemmän! Kysymyksiä, ehdotuksia ja kommentteja otetaan mielellään vastaan :-) Teitä varten minä täällä teille rustailen. Pus!