2010/03/22

Urban Woman

Sain tässä eräänä päivänä äidiltäni sähköpostia:

Älä tuhlaa kaikkia rahojasi muotivaatteisiin! Tia-serkullesi jää joka kuukausi n. 400e omaa rahaa, sillä hän elää, ostaa ruoat, pyykinpesuaineet, kodin tarvikkeet, huonekalutkin (!), vaatteet ja siis KAIKKI mitä elämiseen tarvitsee - kelaa vähän… Hyvää jatkoa, tsemppiä ja "syö säästäen savea", sanoi sammakkoemo poikaselleen.

Love, ma.

Venaas kun kelaan... mahdotonta. Äiti varmaan tosissaan luulee että tulin tänne ansaitsemaan ja pistämään sivuun runsaasta au pairin palkastani tulevaisuutta varten? Well I can tell you ma, that is not gonna happen.

Tästä äiti saa syyttää Monkia, Urban Outfittersiä ja TopShopia. Nuo kolme kaunotarta imevät mut nimittäin kuiviin. Voin laskea paremmin ne kerrat kun olen poistunut liikkeistä kerrankin ostamatta mitään. Siihen riittää helposti yhden käden sormet.

Lauantaina ilma oli tähän asti täydellisin. Aurinko paistoi ja asteita oli mittarissa jo seitsemän plussaa! Tämän kunniaksi lähdin keskustaan kävelemään ja kuvailemaan, niin ja tietysti koettelemaan jälleen kiusauksiani.


Kevään antaessa parastaan oli keskusta tietysti täynnä useita muitakin nautiskelijoita lisäkseni. En kovin mielelläni pyöriskele Drottninggatanin tungoksessa viiden eri H&M:n keskellä, vaan lähden mielummin kiertelemään yleensä hieman pidemmälle, minne krapulaiset risteilijät eivät vaivaudu edes lähteä.


Huhut kertovat että olemme jälleen kerran tulossa vihdoin ja viimein resinalla perässä, nimittäin avaamalla Aleksille kauan odotetun Monkin! Täällä ollessani olen kuitenkin ottanut pienoisen varaslähdön haalimalla lähes koko liikkeen tuotevalikoiman itselleni, niin että lipaston laatikot menevät enää juuri ja juuri sullomalla kiinni. Syön säästäen savea... mums mums... lisää!


Vaikka tykkään Monkin esillepanosta ja tyylistä erityisen paljon, se ei ole kuitenkaan mitään verrattuna Urban Outfittersiin. Voisin vaikka muuttaa tohon pukuhuonetaloon! Urbanille lisäpisteitä antaa tuotevalikoiman monipuolisuus. Sieltä löytyy siis ihan kaikkea. Naisten- ja miestenvaatteiden (paljon vintagea ja tyyliltään hyvin klassisia) lisäksi tarjolla on mm. kirjoja, levyjä ja runsaasti sisustukseen liittyvää tilpehööriä. Okei toi tilpehööri on ihan väärä sana sille materiaalirakkaudelle. Mahdetaankohan me koskaan nähdä tätä kauneutta Helsingissä...


Kun palkka seuraavan kerran napsahtaa puhtaana pikku kätöseeni, on ostoslistalla ensimmäisenä kuvassa näkyvä musta mekko ja nuo i-ha-nat bikinit kesäksi! NOM!


En kuitenkaan poistunut liikkeestä ilman minkäänlaisia urbaaneja tuliaisia, vaan tällä kertaa mukaan tarttui nämä ylisöpöt kukkarillit :-) Samankaltaisia laseja saattanee kertyä ostoskassiin kesän mittaan useita, sillä mitä todennäköisimmin tulen niistä myös kadottamaan muutamat. (Viime kesänä kolmet.)

<3 Paju

PS. Kiitos talvisista terveisistä sinne kotiin, ne tulivat perille vähän liiankin hyvin... Aurinkorasva vaihtunee Vitalikseen.

PPS. Enää 5 yötä omnomnom...

2010/03/17

Olipa kerran pieni paha noita...

Arki on ruma kirosana. Paluu arkeen viime viikonlopun jälkeen on ollut sanonko mistä. Lensin viime perjantaina Helsinkiin pää kirjaimellisesti pilvissä ja saavuin sunnuntaina takaisin valmiiksi jo mököttäen. Kaksi täydellistä päivää ja yötä. Harmittaa hirveästi ettei aikaa ollut enemmän. Tuskin ehdin istahtaa edes oman perheeni seuraan ruokapöytään, kun sitä oltiin taas menossa. Perheeni ja ystävieni puolesta voin kyllä pahoitella, omasta en sitten niinkään... ;-) Mutta älkääs nyt! Onneksi tässä ollaan tulossa jo kovaa vauhtia viettämään pitkää pääsiäislomaa 27.3! Siitä viikosta tulee paras.


Mutta tosiaan, palataanpas hetkeksi maanpinnalle. Viikko lähti taas vaihteeksi erinomaisesti käyntiin. Maanantai toi tullessaan kaikki arjen kauniit ihmeet, eli toisin sanoen mikään ei tuntunut menevän putkeen. Päivän ensimmäinen tähtihetki sattui metroasemalla hyväntuulisen lipuntarkastajan kanssa. Voin sanoa että jos osaisin kirota jonkun ihmisen ruotsiksi syvimpään helvettiin, olisin sen juuri silloin tehnyt. Tämä ihana setä nimittäin alkoi siinä luukulla väittämään ettei lippuni ole minun, vaan jonkun toisen tytön joka hetki sitten meni tästä ohitse ja antoi sitten portista läpi päästyään minulle. Kyllä minä näin sinut! Tämä lippu on täsmälleen sama kuin hänellä! Ai sinullako kaksi lasta mukana, missä muka? Saatte tämän kerran mennä... (???!!!!??) Sainpahan kerrankin päästellä rauhassa sammakoita suustani suomenkielellä.


Kotona jatkui päivän iloiset asiat. Sulake sanoi BÄNG ja siinä sitä istuttiin sormi suussa pimeydessä ja käytiin iltapesulla kynttilänvalossa. Kumma juttu että kuitenkin alakerrassa sähköt toimivat silti normaalisti. Murhia ei tapahdu, kunhan internet vaan toimii! Tiistaina ruoka valmistui taskulampun valossa ja lämpötilan laskiessa ilta sujui viltin alla takan edessä kyhnöttäessä. Mikä sähköttömyydessä oli parasta? Ei telkkaria, ei lastenohjelmia! Playhouse Disney saa mut hulluksi. Stereot kuitenkin toimivat, joten onneksi päästiin kuuntelemaan levyltä kyseisellä kanavalla pyörivien ohjelmien tunnusbiisejä.


Tänään saatiin päivällä taas lastenohjelmat pyörimään, kun sähkömies tuli vaihtamaan sulakkeen. Mutta bileet sen kuin jatkuvat! Voiko olla mahdollista että vaihteeksi Hugo päättää sairastua ja jäädä loppuviikoksi kotiin, mikä merkkaa nolla tuntia vapaa-aikaa minulle päivisin. Hooray!


Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä kun on Känkkäränkkä-päivä. Tai viikko? Keep thinking positive! Ei enää kauaa niin oon taas yhtä hymyä. Oikeastaan olen sitä jo, sillä tiedän miten hyvältä se tuntuu... :-)


Nyt tämä chick bad toivottaa hyvät yöt! Mental Asylum kutsuu mua luokseen...

2010/03/11

Upgrade you

Häntä koipien välissä tulen nyt pyytelemään pakolliset ja vilpittömät anteeksipyyntöni. Kaksi päivitystä kuukaudessa on selvästi tämänhetkinen ennätykseni, wohou! Mun on turha edes lähteä puolustelemaan itseäni mitenkään, enkä kyllä aiokaan, nimittäin postaustahtini on ollut enemmän kuin säälittävä. Ne ihanat jotka mua jaksaa täällä seurata ja muistutella hampaat irvessä lupaamastani postauksesta "kerran viikossa" (hahaha...) - tässä tulee teille pientä selityksen makua!


Syitä siihen miksi en ole ollut täällä aktiivinen, on ollut tylsääkin tylsempi helmikuu. Melkein koko kuukausi meni kotona lasten kanssa, sillä jompi kumpi oli jatkuvasti vuorollaan kipeänä ja poissa päiväkodista. Itse asiassa olen nytkin ollut tämän viikon jälleen Sofian kanssa kahliutuneena neljän seinän sisälle vain sen takia ettei päiväkodissa viitsitä pukea lapsille tarpeeksi päälle ainoastaan sillä verukkeella että liikkuminen ja leikkiminen on ulkona silloin mahdotonta jos näyttää michelin ukolta. Ihan hyvä pointti sinänsä, mutta kun lapsi nyt sattuu olemaan vasta yksi vuotias eikä paljoa liiku vielä ilman niitä vaatteitakaan... Mutta kyllähän me nyt tiedetään mikä on näille lapsille parasta, kun ollaan tehty tätä duunia jo toista kymmentä vuotta. Niinpä.

Kiitos ihanalle siskolle näistä mahtavista rilleistä!

Siispä viikot ovat sujuneet ikkunasta tuijotellen ja haaveillen tuosta taivaallisen kauniista kevätsäästä. Sunshine, sunshine, it's fine. I feel it in my skin, warming up my mind... Niin että jos päivisin en ole ulos asti päässyt nauttimaan auringonpaisteesta, niin kyllä sitä on riittänyt ainakin pääni sisällä! Kuulemma on tieteellisesti tutkittu ja todistettukin että naiset heräävät uuteen eloon näin kevään tullessa. Viime keväästä en lähde kommentoimaan yhtään mitään, mutta nyt voisin allekirjoittaa tuon väitteen täysin! Vaikka elämä täällä on sujunut tuttuun arkiseen tapaansa niinkin mielenkiintoisesti, että on ollut vaikeaa jopa keksiä aihetta kuulumisilleni, niin voin vain salaa myhäillä tyytyväisenä ja peitota tuon kaiken korviin asti ulottuvalla hymylläni... :-)

Nom...

Jos helmikuussa siis ei ole paljoa mitä muistella, niin ainakin maaliskuu tulee korvaamaan kaiken moninkertaisesti! Luvassa nimittäin vierailuja Helsinkiin, huomenna viikonlopuksi ja pääsiäisenä viikoksi! Koittakaa mahduttaa rakkaat ystävät itsenne jotenkin mun jo nyt täyteen buukattuun business scheduleen... :-D En malta odottaa, ikävä on hirrrmuinen!

Kevään ekat aurinkolasit TopShopista :-)

Tässä ensimmäinen maaliskuun, ainakin hyvin naamarikas päivitykseni. Paljon pusuja ja terkkuja kotiin! Kohta mä olen jo siellä itsekin aijjaijaii! Kesä tulisit jo.

Pienempi kuin kolme, Paju.