2010/03/17

Olipa kerran pieni paha noita...

Arki on ruma kirosana. Paluu arkeen viime viikonlopun jälkeen on ollut sanonko mistä. Lensin viime perjantaina Helsinkiin pää kirjaimellisesti pilvissä ja saavuin sunnuntaina takaisin valmiiksi jo mököttäen. Kaksi täydellistä päivää ja yötä. Harmittaa hirveästi ettei aikaa ollut enemmän. Tuskin ehdin istahtaa edes oman perheeni seuraan ruokapöytään, kun sitä oltiin taas menossa. Perheeni ja ystävieni puolesta voin kyllä pahoitella, omasta en sitten niinkään... ;-) Mutta älkääs nyt! Onneksi tässä ollaan tulossa jo kovaa vauhtia viettämään pitkää pääsiäislomaa 27.3! Siitä viikosta tulee paras.


Mutta tosiaan, palataanpas hetkeksi maanpinnalle. Viikko lähti taas vaihteeksi erinomaisesti käyntiin. Maanantai toi tullessaan kaikki arjen kauniit ihmeet, eli toisin sanoen mikään ei tuntunut menevän putkeen. Päivän ensimmäinen tähtihetki sattui metroasemalla hyväntuulisen lipuntarkastajan kanssa. Voin sanoa että jos osaisin kirota jonkun ihmisen ruotsiksi syvimpään helvettiin, olisin sen juuri silloin tehnyt. Tämä ihana setä nimittäin alkoi siinä luukulla väittämään ettei lippuni ole minun, vaan jonkun toisen tytön joka hetki sitten meni tästä ohitse ja antoi sitten portista läpi päästyään minulle. Kyllä minä näin sinut! Tämä lippu on täsmälleen sama kuin hänellä! Ai sinullako kaksi lasta mukana, missä muka? Saatte tämän kerran mennä... (???!!!!??) Sainpahan kerrankin päästellä rauhassa sammakoita suustani suomenkielellä.


Kotona jatkui päivän iloiset asiat. Sulake sanoi BÄNG ja siinä sitä istuttiin sormi suussa pimeydessä ja käytiin iltapesulla kynttilänvalossa. Kumma juttu että kuitenkin alakerrassa sähköt toimivat silti normaalisti. Murhia ei tapahdu, kunhan internet vaan toimii! Tiistaina ruoka valmistui taskulampun valossa ja lämpötilan laskiessa ilta sujui viltin alla takan edessä kyhnöttäessä. Mikä sähköttömyydessä oli parasta? Ei telkkaria, ei lastenohjelmia! Playhouse Disney saa mut hulluksi. Stereot kuitenkin toimivat, joten onneksi päästiin kuuntelemaan levyltä kyseisellä kanavalla pyörivien ohjelmien tunnusbiisejä.


Tänään saatiin päivällä taas lastenohjelmat pyörimään, kun sähkömies tuli vaihtamaan sulakkeen. Mutta bileet sen kuin jatkuvat! Voiko olla mahdollista että vaihteeksi Hugo päättää sairastua ja jäädä loppuviikoksi kotiin, mikä merkkaa nolla tuntia vapaa-aikaa minulle päivisin. Hooray!


Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä kun on Känkkäränkkä-päivä. Tai viikko? Keep thinking positive! Ei enää kauaa niin oon taas yhtä hymyä. Oikeastaan olen sitä jo, sillä tiedän miten hyvältä se tuntuu... :-)


Nyt tämä chick bad toivottaa hyvät yöt! Mental Asylum kutsuu mua luokseen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti