2010/04/17

Final Countdown

Tidi-dii-dii tidi-di-di-dii! Nyt kun olen fiilistellyt lähes jokaisessa tämän vuoden postauksessani (tähän kohtaan naurua) tulevaa kesää ja kaikkea sitä mitä se tuo tullessaan, voisin hypettää sitä vielä vähän lisää! WOHOHO JEEEE HIHIHI HAHAHAA! Noin.

Lähtölaskenta on alkanut. Noin kymmenen viikon päästä palaan lopullisesti juurilleni! Kaksi kuukautta ja Helsinki on jälleen kotini, nam. Aivan tarkkaa päivämäärää ei ole vielä kotiutumiselleni varmistettu, mutta luulisin sen tapahtuvan kesäkuun viikolla 24. Ikävä on järjetön ja siksi tuntuu siltä että kyseinen päivä on vielä valovuosien päässä, mutta yritetään jaksaa. Ainakin kaikki tulee olemaan tuon odottamisen arvoista ja hiukan enemmänkin :-)

Joitakin pieniä suunnitelmia on kesää varten jo ehditty myös tehdä. Ideaali paluu koto-Suomeen alkaisi totaali rentoutumisella kesämökillä avec grilliherkkujen ja kylmän lonkeron, saunoessa ja uidessa, sekä nautiskellessa vain siitä ettei mihinkään ole kiire, ainakaan Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Aijai tästä mä haaveilen! Kaverin mökiltä viime kesänä :-)

Lentokentälle menisin tietysti mielelläni jättämättä kenellekään hyvästejä monni-ilme naamallani. Aikeissamme onkin lähteä siskoni kanssa ehkä pienelle reissulle Kroatian merenrantakaupunkiin Splitiin, kunhan finanssipolitiikasta ollaan ensin keskusteltu vanhempieni kanssa...


Peruutetaanpas kuitenkin hetkeksi vielä muutama askel taaksepäin. Pari viikkoa sitten sain viettää elämäni tähän asti ihanimman pääsiäisen. Minut toivotettiin kotona tervetulleeksi vastaleivottujen cookiesien ja kukan kera, aww! Viikko kotona oli aivan uskomaton, eikä paremmasta ollut puutetta.

Myös pääsiäismenu hipoi täydellisyyttä. Alkudrinkiksi tarjolla oli mintulla maustettu passiococtail, jonka jälkeen siirryimme keväiseen kesäkurpitsa-purjokeittoon. Pääruokana oli tietysti pääsiäisen kunniaksi punaviinissä haudutettua lampaanpaistia valkosipuli-uunikermaperunoilla ja salaatilla. Jälkiruoaksi nautimme äidin tekemää hedelmäistä jogurttikakkua. NOM!! Saisinko lisää?


On ehkä ihan turha kertoa miltä tuntui lähteä taas yksin takaisin ja jättää kaikki kiva lätäkön toiselle puolen. Tekisi mieli heittäytyä maahan kiukuttelemaan. Sanotaanko näin että nämä pari viikkoa ei ole sujunut taas aivan kuten olin suunnitellut. Ensin hävitin bussikortin ja sitten sain leukalukon. Ai mikä lukko? Suuni ei siis aukea kunnolla ja syöminen on hankalaa. Purenta on ihan pielessä, eikä takahampaat osu yhteen ollenkaan. Auuu... :-( Olen ollut kerran aikaisemmin hammaslääkärissä samaisen asian takia ja silloin vaiva poistettiin käden käänteessä. Silloin kyllä menin vielä samana päivänä hoitamaan leukani kuntoon, mutta nyt olen tuskaillut tämän kanssa jo kolmisen viikkoa särkylääkkeitä popsien. Olen seuraavan kerran tulossa kotiin käymään luultavasti vappuviikonloppuna ja saa nähdä juhlinko aaton päivystyksessä yo-lakki päässä ja serpentiinit kaulassa. Glada vappen...

Tähän loppuun vielä keväisiä kuvia meidän pihalta :-) Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Sofia suuttu kun en antanut sen silittää naapurin kissaa. Hahaha!

Hyvä ruoka ("EI HIEKKAA SUUHUN!") parempi mieli.


Ps. Pahoitteluni jälleen kerran tästä kuukauden paussista... ups. Tällä kertaa syyksi nimeän loistavan kykyni unohtaa asioita, varsinkin niitä tärkeitä sellaisia. Viime kerralla kotona vieraillessani jätin puhelimeni laturin Suomeen ja tällä kertaa unohtui sitten läppärini virtajohto. Se siitä kymmenen minuutin pakkaamisesta.

<3 Paju