2010/05/20

Freckles

Ennustukset lupasivat koko viikoksi pilvistä ja sateista säätä, mutta kuinkas sitten kävikään! Viime viikonlopusta lähtien on aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta ja asteet pomppineet noin +25 tuntumassa. Viikon aikana myös luonto on lämmön ansiosta kääntänyt kurssinsa kohti kesää. Puut ovat saaneet viimeinkin täydellisen vihreän värin ylleen. Varmin kesän merkki on kuitenkin ilmassa tuoksuva vastaleikattu nurmikko, mikä kuuluu ehdottomasti lempituoksujeni kärkikolmikkoon. Aijai! Summer Lovin'.

Neitikin nauttii kesäpäivistä :-)


Aamulla oli aikaa nauttia kunnolla auringosta lasten ollessa päiväkodissa. Kolmen tunnin sunbathing sai aikaiseksi ainakin pisamaisen nenänpään! Yritin samalla ottaa pieniä päiväunia, mutta siitä ei tullut mitään, kun joka viides sekunti jouduin poimimaan jonkin nilviäisen kipittelemästä päältäni. Menkää takas koloihinne!


Miksi sulla on aina noi samat vaatteet? Eikö ne ole vähän likaiset...
Väläytti Hugo 4v. puhtaassa kauluspaidassaan. Oletkos olevinaan joku nokkela poika? Sitäpaitsi kyllä mä näitä pesen!

Body - Urban Outfitters.

Mitä! Ei!! Näenkö mä reijän?!

Lyödäänkö mistä vetoa että sitten viimeistään viikonloppuna tulee tavaraa niskaan taivaan täydeltä... Mikään ei voi olla liian täydellistä, niinhän? Höpö höpö! Satakoon vaikka kakkavaippoja mun puolesta! Vaikka niitähän satelee pitkin viikkoa muutenkin... Joka tapauksessa monni-ilmettä ei kasvoillani tulla näkemään pe-su välisenä aikana! Viikonlopusta tulee varmasti i-ha-na.

Menenpäs tästä nyt portaiden alle maukumaan huomisiltaan asti. Suklaan himo on valtava. Mauuu!

<3 Paju



2010/05/18

Njuta av Sommaren

Mitä ne helteet siellä Suomessa tekee? Eikö tollanen pelleily nyt ole vähän lapsellista? Jos sovittaisiin sellanen juttu että saatte hankkia niitä rusketusraitojanne vasta sitten kun minä olen siellä. Eihän tollanen peli vetele ollenkaan... Nyt äkkiä ne tuulipuvut niskaan!

Kyllä viikonloppuna sai silti Tukholmassakin kovistella t-paidat päällä. Lauantaina Kungsträdgården oli täynnä kesästä nautiskelevia ihmisiä. Pudonneet kirsikkapuiden kukkien terälehdet koristelivat kuin mattona harmaata asfalttia ja tekivät puistosta vieläkin kauniimman näköisen.


Nätin sään kunniaksi päätin kävellä Gamla Stanin kautta T-Centraliin. Vanhan kaupungin kujat täyttyivät paistettujen vohveleiden tuoksusta ja jäätelökioskien jonot jatkuivat kulman taakse. Aukioilla tanssittiin, soitettiin ja laulettiin ja ravintoloiden markiisien alla nautiskeltiin hyvästä ruoasta ja juomasta.


Kipitellessäni kujalta toiselle mukulakivikaduilla korkokengät jalassa, tuli äkillinen himo johonkin kylmään ja raikkaaseen. Nähdessäni pitkän jonon ihmisiä odottelemassa herkullisen ja värikkään näköisiä juomiaan, tiesin itsekin haluavani sellaisen. Tuorepuristetuista hedelmistä valmistettu smoothie meinasi viedä tajun kesähelteellä. Omaan sekoitukseeni valitsin vadelmia, banaania, appelsiinimehua ja kylmää jogurttia. Niin hyvää!

Squeezed up!

Iskihän se himo sitten lopulta vähän muihinkin tajua vieviin asioihin...

Pellava shortsit kesäksi Zarasta.

Sekä pussimaiset safari shortsit, Zarasta myöskin.

Ihastelin TopShopin vaaleanpunaista pitsibodya,
mutta lompakko ei suostunut tällä kertaa joustamaan.


UO:sta puolestaan tarttui mukaan tämä musta asu,
jota ei voinut millään jättää hyllyyn! Rakastuin.


Ett tusen kronor tack så mycket! Ups... Sinne meni. Nyt voin taas rauhassa odotella ensi viikonloppua. Rauhassa? Niin varmaan... ENÄÄ KOLME YÖTÄ!! Tärisen innostuksesta. Kaiken lisäksi sain ilokseni kuulla saavani pari vapaapäivää vielä viikonlopun jälkeenkin! Perhe on lähdössä lauantaina lomailemaan muutamaksi päiväksi Islantiin, mikä toisin sanoen merkitsee hetken hiljaisuutta tässä talossa. Sounds just perfect!

<3 Paju

2010/05/14

Cherry Blossom Girl


Nautin helatorstain vapaapäiväni Kungsträdgårdenin kirsikkapuiden suojassa. Kaikkialla oli vaaleanpunaista ja söpöä. Oikea ällöttävien pariskuntien paratiisi. Käyn liimailemassa pudonneet terälehdet takaisin puihin kiinni, jotta voin ensi viikolla oxuilla kostoksi takaisin. Hä-hää! Siitäs saatte.

<3 Paju

2010/05/13

God Morgon Stockholm


Aamupalan nautiskelua pihaterassilla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Kuuma kahvi odottamassa termarissa aamulenkiltä saapuvaa. Punainen, vihreä ja keltainen - värit jotka antavat energiaa. Lapset tyytyväisinä, ennen kaikkea. Jokaisen aamun kuuluisi näyttää tältä.


2010/05/09

I LOVE MOM

Olisi muuten parempi että parin viikon kuluessa lämpötila pomppaisi Tukholman mittareissa vähintään yhtä korkealle kuin huhtikuun lopussa. Pääsimme nauttimaan täällä jo parin päivän ajan noin +20 asteen lämpötilalukemia, kunnes jäätävä kylmyys päätti iskeä takaisin. Viime vuonna tähän aikaan imimme aurinkoa itseemme terassilla hihattomat päällä vielä iltamyöhäänkin, mutta tänä keväänä (ja peläten vielä kesälläkin...) saamme odotella. En kuitenkaan anna sään pilata tulevaa viikonloppua keskellä ihanaa Södermalmia, vaan aijon varmistaa että siitä tulee täydellinen!

Oi kyllä kiitos.

Tietysti haaveissani kävelen kyseisenä lauantaiaamuna aurinkoisella Kungsträdgårdenilla jäätelö kädessä kukkivien kirsikkapuiden alla... Pliis?

Kukinta kestää vain noin kaksi viikkoa. Toivottavasti ehdin näkemään!

Taas havahduin selailemasta kalenteriani. Vaikka tiedän tarkalleen kuinka monta viikkoa mihinkin odottamisen arvoiseen päivään on, teen saman laskutoimituksen silti päivittäin useampaan otteeseen. Teen kaikkeni että pääsen viettämään viikonlopun Helsingissä vielä ennen lopullista paluutani, nimittäin täytyyhän minun saada juhlistaa yhden maailman ihanimman naisen yhtä tärkeimpää päivää elämänsä aikana. Olithan sinäkin paikalla (ehkä tunnin... kiitti pelle) silloin kun minä vuosi sitten sain (vihdoin) valkoisen lakin päähäni. I'll be there, rakas mopotyttöni!

Lopuksi vielä onnittelut siskolleni! Tiesin että näyttäisit niille! Uskomalla itseesi ja omiin taitoihisi tulet pärjäämään missä tahansa. Pitelen peukkuja jatkossakin!


Niin ja tietysti vielä...

Hyvää äitienpäivää rakkaalle äidilleni!

Olisinpa saanut kerätä valkovuokkoja viereisestä metsästämme valmiiksi katettuun aamupalapöytään niin kuin aina ennenkin. Toivomani kukkalähetys tuli perille kuitenkin yllättävästä osoitteesta tällä kertaa. Olen varmasti yhtä liikuttunut kuin äitinikin <3

Puz!

Ps. Kertokaa mulle miten Beyonce voi olla niin älyttömän kuuma?! Tajuton nainen...

2010/05/06

Blogfailin'

Juuri kun pääsin selittämästä kaverilleni miten en ole millään pystynyt päivittämään blogiani viikkoihin siitä syystä että tietokoneeni ei yhtäkkiä tunnista kameraani, eikä kuvien lisääminen onnistu, tajusin kirjoittaneeni Käynnistä-valikon Aloita haku kohtaan Nikon D80, mikä ei edes ole kamerani malli... (?!!?) Etsin siis aivan väärää kameraa, joten ihmekös niitä kuvia ei löytynyt.

Tässä reippaan kahden viikon aikana olen ehtinyt viettää mm. viikonlopun hurrien aka serkun perheen seurassa, sekä juhlinut ensimmäisen ja varmasti viimeisen vappuni ylioppilaslakki päässä (=lame) Helsingissä, sillä joka kerta sen laskiessani vain hetkeksi johonkin, en enää sen hetken kuluttua muistanut sen olinpaikkaa millään. Saa siis tulevaisuudessa kellertyä kauniin keltaiseksi jossain kaapin perukoilla kaikessa rauhassa.


Yli puolen vuoden aikana täällä ollessani täytyy nolona tunnustaa että kaikenlainen kulturelli toiminta on jäänyt minulta aika lailla kokematta. Ei sillä ettenkö olisi halunnut käydä katselemassa esimerkiksi erilaisia taidenäyttelyitä, mutta kun yksin sitä nyt useimmiten valitsee rankan viikon jälkeen mielummin ostoskeskuksen haahuiltavakseen kuin jonkin aivoja vaadittavan nykytaidemuseon. Siksi otinkin mielelläni vastaan ehdotuksen serkultani pienestä retkestä viehättävään pikkukaupunkiin Mariefrediin katsomaan vanhaa keskiajalla rakennettua Gripsholmin renesanssilinnaa. Seura kelpaa aina!


Mutta kuinkas ollakaan. Linna oli kiinni turisteilta vielä huhtikuun ajan, emmekä päässeet tutustumaan neljän eri vuosisadan mukaan sisustettuihin huoneisiin. Olisin niin halunnut päästä pomppimaan herttua Kaarlen makuuhuoneen muhkeaan sänkyyn. Sääli. Hyvin se aika kului kuitenkin sitä porkkanakakkuakin mussuttaessa... ;-)


Vappu meni ohi hurahduksessa, niin kuin kaikki hyvä aikanaan. Oli pitkästä aikaa aidosti hauska vappu ja vaikka yleensä kaupunkiin lähteminen on ollut aina varma floppi, niin tällä kertaa sekään ei aiheuttanut huonoa makua suuhun. Paitsi ehkä aamulla. Tilanteen sai kuitenkin korjattua nopeasti hyvällä seuralla, muutamalla elokuvalla ja pitsalla. Näitä iltoja lisää, nom!

Paluu arkeen tuntui taas siltä kuin olisin hypännyt lentokoneesta jumiin jääneen varjon kanssa. Maanantaina heräsin jo valmiina uuteen työviikkoon kurkku kipeänä ja nenä ihan tukossa. Miksei muuten ruotsalaiset myy kunnon kurkkupastilleja? Läkerolsit on hyviä, mutta ei ne kyllä kurkkukipuun auta yhtään ja Fisherman's friendejä olen vihannut aina. Kuka hyväntahtoinen suomalainen haluaisi lähettää minulle askin omenan makuisia Mynthoneita?

Nyt kun päästiin jälleen tähän tuttuun valitusosioon, niin tilitän teille samantien viikon loputkin kuulumiset. Viikot 18 ja 19 (eli tämä ja seuraava) oli kalenterissani pyhitetty tulevalle pääsykokeelleni, johon en sitten saanutkaan postissa kutsua. Fuck that shit. Nyt sitä ollaan jälleen kerran yhtä kymysysmerkkiä lähitulevaisuuden suunnitelmien kannalta. Yksi vaihtoehto olisi yksityinen koulu, mutta sitä kun ei ihan seitsemää tonnia joka päivä taskussa kanna ja lainan ottaminen ilman tuloja ei tule edes kysymykseenkään. Mutta voithan sie aina tulla tänne syksyllä takaisin! Juu tai sitten mie en tuu. Mol.fi, olet ainoa oljenkorteni. Vai tarjooko joku hyväntahtoinen suomalainen mulle töitäkin?

Ja sitten eilinen... Ehdottomasti hirvein aamuni täällä tähän mennessä. Vihaako joku yhtä paljon ruskeita paperisia biopusseja kuin minä? Mitä sinne voi ylipäätänsä heittää että se pohja pysyisi ehjänä kuljettamalla sitä paikasta A paikkaan B? Oikein innokkaana tyhjensin koko jääkaapin vanhoista ruoantähteistä ja sain ängettyä biopussiin tavaraa yli turvarajojen. Nosto, kaksi askelta, kaikki lattialla.

Noin tunnin lattioiden luuttuamisen jälkeen olin hiestä märkä ja valmiina lyömään hanskat tiskiin, mutta kaikki oli vasta alussa. Tunnollisena au pairina pesin tietysti myös samalla olohuoneenkin lattiat, kerta moppi jo valmiiksi hiersi kädessä. Tämän jälkeen oli Sofian murojen vuoro. Laitoin ne hetkeksi pöydälle odottelemaan ja kipasin hakemaan keittiöstä itselleni kahvia. Seuraavassa kuvassa Sofia pitelikin ylösalaisin olevaa murolautasta käsissään. Lattian pesu numero kaksi.

Tässä on nokkamuki (joka on niin tiukka, etten saa sitä itsekään kunnolla avattua) - olehyvä ja juo nätisti. Keittiöön asti kantautui pahaenteinen tip tip tip... Onko mahdollista? Maidot lattialla ja minä hymyilen! Kello kahteentoista mennessä lattiat pesty kolme kertaa. Huhhuh... Tämä hulvaton kuvasarja on syystä tallennettu puhelimeeni, jotta voin kesällä riippumatossa loikoillessani nauraa kaikelle tapahtuneelle ja huokaista helpotuksesta. Nyt ei naurata.

<3 Paju

Ps. Voimia rakkaalle iskokselle! Olet mielessäni joka ikinen päivä.