2010/07/27

split day 1

Juuri suorittamani laskutoimituksen mukaan olen kohdellut blogiani kaltoin (jälleen kerran) jo lähes kuukauden päivät. Tähän on siis tultava pian muutos, jos aijon vielä jaksaa ylläpitää vähäisiäkin sanojani. Tällä kertaa ei tekstinpuutteesta ole ollut niinkään kysymys, vaan lähinnä sen paljoudesta. Hidas kone ja liian paljon kuvia. Tuloksena hikeä, tuskaa ja hypnotisoitunutta raivoa, joka johtuu lähinnä siitä pienestä pyörivästä ympyrästä hiiren päällä. Tulin juuri äskettäin työhaastattelusta (kiitos siitä siskolleni, joka sai opiskelupaikan Lahdesta ja luovuttaa täten kunniallisesti paikkansa minulle!), joka on jo pieni askel kohti uuden läppärin hankintaa. Pitäkää siis peukkuja ettei kassaneidiksi valita ihan ketä tahansa. I need a dollar!!

Kaksi viikkoa sitten suuntasimme siskoni kanssa nokkamme kohti Kroatian merenrantakaupunkia, Splitiä. Kaksi viikkoa siihen myös meni että sain purettua yli tuhat matkakuvaa tietokoneelle kahdesta eri kamerasta. Koko eilisillan häärin photoshopin kimpussa parannellessa otoksia ja luovutettuani vasta noin kahden aikaa yöllä, oli valmiina ainoastaan ensimmäisen päivän valokuva-aikaansaannokset. Mutta sen pitemmittä puheitta siirtykäämme itse reissuun, jota tulen puunaamaan tässä varmaan viikon päivät, ellen pidempäänkin!

Hei hei koti!

Sunnutaina 4.7 suuntasimme Helsinki-Vantaan lentokentälle jännittämään paikkatilannetta Malevin koneeseen välille Helsinki-Budapest. Ainoa Finnairin suora lento Splitiin oli jo ääriään myöten täyttynyt matkustajista, eikä meillä, oranssi stand-by tarra persuksiin liimattuina, olisi ollut siihen minkäänlaista toivoa. Vaikka Malevin lento Budapestiin näytti jo punaista väriä, päästiin kuin päästiinkin kyytiin mukaan!

Budan lentokentällä oli väsynyttä.

Aamuvenyttelyt ehdittiin hyvin hoitaa parin tunnin odotteluaikana
ennen seuraavaa Malevin lentoa kohti Splitiä, jossa olikin riittävästi tilaa.


Matka Splitiin hyvin, kaikki hyvin. Tosin välillä piti kyllä puristaa penkin käsinojista ja ajatella perhosia ja sateenkaaria, kun peltipurkki tärisi siihen malliin... Happinaamarit ovat pysyneet silti tähänkin asti visusti omissa lokeroissaan ja toivottavasti tulee pysymään myös jatkossakin.


Sitten Splitin kentältä bussi kohti keskustaa ja varaamaamme hostellia!

Suomalainen tarvitsee alkoholia heti bussista päästyään.

Tai sitten juoksimme terassille suoraan vain siksi, että heti keskustaan päästyämme
meidät yllätti äkillinen sadekuuro. Voitte päättää itse.

Sateen lakattua oli vuorossa hostellin metsästys. Karttaa tutkaillessa huomasimme, että taksia tai muuta kulkuvälinettä olisi ollut aivan turha ottaa, sillä pienet kujat olivat vain kävelytarkoitukseen ja toiseksi matkaa sinne näytti olevan terassilta ainoastaan alle kilometrin verran. 600 metrin suoritukseen vaadittiin kuitenkin paljon enemmän kuin olimme ajatelleetkaan. Toinen matkalaukuistamme oli kasarimallia ja sen kuljettaminen täysin toivotonta kiilakorot jalassa ja lämpötilan hyppiessä +35 asteessa. Noin tunnin etsimisen jälkeen saavuimme vihdoinkin lopulliseen määränpäähämme.

Nyt meni hermot...Vuorossa kenkien vaihto.
Noniin... Missäs me ollaan?

Öö okei... Käännytään takas.

Finally!

Sitten tähän väliin hieman mainostusta. Hostel Nikolla on perheen ylläpitämä hostelli keskellä Splitin keskustaa, josta on lyhyet välimatkat kaikkialle, kuten esimerkiksi rannalle, ravintoloihin ja kauppoihin. Kauniin sisäpihan yhteydessä toimii mm. ilmainen internet, televisio ja kaikille yhteinen keittiö.

Hostellin emäntä toivotti meidät ystävällisesti tervetulleiksi vastaleivotulla kakullaan, nom! Lieneekö sitten ollut osana sitä suunnitelmaa, jolloin emännän poika tuli pyytämään passejamme vartiksi johonkin tarkoitukseen, mitä emme koskaan saaneet selville, samalla kuin mussutimme kakkujamme.

Hostellin sisäpihan katossa kasvoi kiivejä. Oikealla meidän huoneen ovi!

Kamat purettuamme alettiin valmistautua iltaa varten.
Ensin päätimme tutustua hieman ympäristöön.
Anni da Raptor!

Splitin kuuluisalla rantabulevardilla myytiin poppareita ja ilmapalloja!

Sitten syömään! For me pasta carbonara, please!
Anni päätyi valkkariin. Itse pysyttelin koko loman ajan kylmässä ja huurteisessa kokiksessa,
johon upposi kyllä reissun aikana varmaan muutama kuna (=Kroatian rahayksikkö.)
Illallisen jälkeen katselimme kaunista auringonlaskua.
Tykkään mun uusista kukkapöksyistä.

Moro!

Huhuh... Eihän tähän mennyt kuin rapeat kuusi tuntia. Tässähän menee ikä ja terveys. Day 1 complete, 7 more to go... Katsotaan kerronko Splitin reissusta vielä joulukuussa.