2010/10/26

empty walls


Finally. Lähes kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen jotain alkaa vihdoinkin tapahtua tässä talossa. Hieno ajoitus sinänsä, kun toinen lapsista on jo lentänyt pesästä ja toinen harkitsee vakavasti ajoittain samaa. Lieneekö sitten tarkoitus krhm? No aloitetaan nyt kuitenkin tästä ja leikitään että uusi huoneeni on yksiö ilman keittiötä ja vessaa. Eipähän ainakaan kukaan ole oven takana perimässä 700e vuokrakuluja kuukaudessa. Saan rauhassa panostaa sisältöön, joka onkin tälläiselle tulevalle sisustajalle kaikki kaikessa.

Ennen muutosta huone oli väriltään vaalean keltainen. Teininä osoitin vauvankeltaiselle värille mieltäni repimällä seinästä puolet maalipintaa irti. Loistavaa vihanhallintaa, suosittelen. Lattioita päällysti tuolloin vaalea muovimatto epämääräisillä ruskeilla pilkuilla, joka muistutti lähinnä koiran oksennusta. Huonetta hallitsi massiivinen Lundian kirjahylly, jonka anti-esteettisyydestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan.

Voitte siis varmasti kuvitella minkälainen mielenrauha pääni sisällä vallitsee, kun katson lämpimillä maanläheisillä sävyillä (ajopuuta ja tofua) maalattuja seiniä ja uusia öljyttyjä tammilaminaatteja. Pian pääsen nukahtamaan valkoisen katon alle, jossa ei enää ole 6-vuotiaan minäni aiheuttamaan limaeläin tahraa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti