2010/11/30

oi kuusipuu


Kävin tuossa äskettäin kuusimetällä ja löysin sieltä täydellisen ja yksilöllisen joulupuun itselleni. Aurinkoinen pakkassää osaa olla sitten mielettömän kaunis. En ymmärrä ihmisiä jotka viettävät Suomen talven mielummin ilman lunta. On sanomattakin selvää että ottaisin viime kesän helteet ilomielin vastaan nyt jos ne minulle suotaisiin, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö osaisi arvostaa puhdasta hankea ja raikasta ilmaa. Tietysti nostaisin kirpeätä ulkolämpötilaa vaikka samantien kymmenellä asteella, mutta pukeudun mielummin lämpimästi, kuin rämmin plussan puoleisessa pimeässä talvisäässä sateenvarjo puskurina, samalla kun räntää sataa vaakatasossa naamaan. Viettäisin päiväni tuhat kertaa mielummin nyt ulkona kirmaillen, kuin iltavuorossa nakkisämpylöitä vääntäen, joten lupaattehan kaikki nautiskella puolestani!

 <3: piupau

2010/11/29

thelma

wedged ankle boots from vagabond.

Lähdin tänään keskustaan asti palelemaan siinä toivossa että valittuni saattaisi kävellä vastaan, mutta turha toivo. Sain ainoaksi vaihtoehdoksi puuterinvärisen mallin ja sekin oli kokoa M - ei kiitos ja näkemiin. Sitten kävin vuorostaan koettelemassa onneani kenkien suhteen, mutta kuinkas ollakaan, ainoat löytämäni koot olivat nekin yläkanttiin. Päätin olla asiasta turhautumatta ja kokeilla muita vaihtoehtoja. Onnekseni ihastuin myös hieman simppelimpään versioon kyseisistä kengistä ja hetken tuumittuani kiikutin löytöni kassalle. Nyt nettipankkia selaillessani on myönnettävä että pari viimeistä päivää on ajanut meikäläisen lähes vararikkoon, mutta onneksi taskustani löytyy yksi erittäin hyvä syy puolustaa itseäni: Koska minulla on oikeus nauttia muutamasta lisäsentistä myös talvella.


 t: pikku-paju innoissaan uusista kengistä.

2010/11/28

la satisfaction

woollen poncho with fringes and fur hood from zara.

 Kun ei kerta Itäkeskuksen valikoimista löytynyt unelmieni pikkujouluasua, oli keksittävä vaihtoehtoinen ratkaisu tyytyväisyyden tunteen saavuttamiseksi. Sen etsimiseen ei kovinkaan kauaa mennyt, nimittäin sen löytäessäni ja sitä sovitettaessani se muistutti itseäni oitis ulkona paukkuvasta pakkasesta ja siitä kuinka mukavaa olisi jos siitä ei tarvitsisi piitata. One size-mallinsa ansiosta alle mahtuu kaltaiseni metrin hukkapätkän lisäksi tarvittaessa useita lämpökerroksia lisää.

Saattoi olla myös aika ostaa tämän talven ensimmäiset käsineet?
top stitched leather gloves from zara.

Ponchon ja käsineiden kylkiäisenä mukaan lähti vielä kyseinen paita.

 Kuulemma kunnollisia asukuvia (as one two three) ei tule ennen kuin tämä peikonpoika on käynyt kampaajalla...

XXXO,

2010/11/27

fancy

 dress from zara.

shoes from vagabond.

Mitä varten pikkujouluasuni ei näytä nyt tältä? Epistä. Sen sijaan pengon täällä vaatekaappiani siinä toivossa että keksisin jotain päälle pantavaa. Yritin myös kuvailla mahdollisia vaihtoehtoja teillekin, mutta kamerani oli toista mieltä. Olisittepa olleet mukana siinä komedialla varustetussa episodissa, kun ravasin siinä edestakaisin kameran ja poseerausasentojen välillä. Korvaukseksi saattekin nyt lähes täydellisesti identtisen mestariotoksen eilisiin photoshootteihin verrattuna. Mä en vaan osaa.


 
<3: itkupilli paju

2010/11/26

anteex



Anonyymi sanoi...Hahaha tää postaus ois ollu ilman tota sun edittii aika paska! Hahaha, niinkö? Eikö kukaan tosissaan lämmennyt kuville jaloista ja koirasta? Outoo. Tässäpä teille sitten noloja itselaukaisukuvia, olkaapa hyvät! Harmi vaan etten bloggaajana omista sellaista niin sanottua hovikuvaajaa, joka kulkee paikasta toiseen kanssasi kuvaten päivänasujasi tunnin välein. 

Olen siksi tullut nyt siihen tulokseen, että aijon heivata tämän lähes neljä vuotta vanhan Nikonin D70 järkkärini (alan jo hyväksyä sen tosiasian ettei minusta ole aukkojen ja suljinaikojen asiantuntijaksi) jollekin sitä kaipaavalle ja hankkia tilalle itselleni järkevämmän vaihtoehdon - digitaalikameran. En ajatellut kuitenkaan luopua terävästä kuvalaadusta, vaan panostaa hieman parempaan. Osa Splitin kuvista on otettu siskoni Canon Powershot G10 digitaalikameralla ja olen ollut siihen melko tyytyväinen. Siksi pidän luonnollisena vaihtoehtona seurata siskoni jalanjälkiä ja siirtyä kaksi mallia uudempaan vaihtoehtoon - Canon Powershot G12:sta. Pidän kameran ulkomuodosta ja erityisesti sen koosta. Hyvin usein olen jättänyt järjestelmäkamerani kotiin vain sillä perusteella, ettei sitä jaksa raahata minnekään kokonsa ja painavuutensa vuoksi. Olen myös mahdollisesti saattanut perustella tämän sillä, ettei siidereitä ja kameraa voi kantaa enää samassa laukussa... Hups.


Onko teillä kokemusta Canon Powershot G12:sta? 
Plussaa ja miinusta kehiin!

 

2010/11/25

din sko

My (almost) brand new loves from DinSko.
 Herra B, jäätyvätkö teidänkin aivonne?

Can't still feel my toes...

Would you like to give me that fking ball please?

Selvä. Jää sitten ulos - yksin.

Olin ajatellut viettää vapaapäiväni sisustusostoksilla (remontti käynnissä ja tavarat levällään) mutta ulos astuessani käännyin samantien takaisin. Jospa yritetään keväällä uudelleen? Puolenvuoden talviunet kuulostaa kerrassaan mainiolta ajatukselta.

Edit: Menin innoissaan stalkkaamaan sun blogia, mutta siellä olikin vaan kuvia sun jaloista ja Benkusta... Mitä tähän nyt kommentoisi? "Aa.. koira..." - Kiitti Symppis. Ehkä sun pitäisi vaan mennä sinne suihkuun, koska sun kainalot haisee pahalle.

Ps. Adele<3

2010/11/23

freezie

Hölmö koira nököttää pallonsa kanssa taustalla ja odottaa että joku tulisi leikkimään. 
Voin kertoa että se joku en ole ainakaan minä. Taidan joutua operaatioon nimeltä amputaatio.

Ihka ensimmäinen bannerini on valmis. Osasin jopa kirjoittaa photoshopilla blogini nimen valmiiseen kuvaan, huh. Ylitin itseni. Bloggerin ansiosta sommittelu kuitenkin kusee nyt pahemman kerran, eikä minun anneta korjata tätä vääryyttä. En jaksa välittää, älkää siis tekään.

Edit: Muutin vielä bannerin tekstin paikkaa. Nyt ehkä hieman selkeämpi kokonaisuus!

2010/11/21

split day 8

Joku mokoma löi jo varmaan vetoa siellä, että tätä päivää ei tulisi koskaan tässä blogissa tapahtumaan, mutta ähäkutti! Eihän tähän mennyt kuin vaivaiset neljä kuukautta... On siis aika jättää hyvästit Splitille (kuulinko jonkun huokaisevan helpotuksesta?) ja siirtyä lopultakin tälle vuosisadalle.

 Hyvästit kirkkaan turkoosille merinäköalalle. Viipyisin mielelläni useita tunteja vain katsellessani ja kuunnellessani merta.
Merinäköala on jostain syystä vaihtunut huoltoasemailmapiiriin, jossa saan katsella ja kuunnella mukavia asiakkaita.

Hyvästit auringon päivettämälle iholle... Tervetuloa sen sijaan suoraan pullosta.

 Hyvästit ihanan esteettisille ravintoloille...

 Katselemaan vai syömäänkö sitä ollaan tänne tultu?

No sitä minäkin... Ja kyllä se take away nakkisämpyläkin nälän vie. Henkilökunta-alennukset kaupan päälle, mitä vikaa?

 Hyvästit jätskiövereille, jonka jälkeen jäätelöä ei voinut katsella pitkään aikaan. Vasta ehkä parin tunnin kuluttua.

 Hyvästit myös ystävällemme, joka tyhjennyttyään joutui suorastaan naurunalaiseksi...

 Eipä sitä oikeastaan vielä tässä vaiheessa ollut vaikeata hyvästellä, 
kun kotonakin painiskeltiin vielä hellelukemien kimpussa...

En ole ihan varma olisiko tilanne tällä hetkellä toinen? Saatan löytää vastauksen siihen kävellessäni huomenna kello viiden aikaan aamulla töihin tuossa pakkasessa... Siispä peiton alle, mars.

2010/11/20

split day 7

Mitä persettä. Tuolta jäähelvetistä kotiin palatessani olin täysin varma siitä että lämpötila hypotermiatila lähentelisi vähintään miinus sataa, mutta mittari kehtaakin väittää että siellä olisi mukamas vain noin -3 astetta pakkasta?! Odotan innolla seuraavaa viikkoa, nimittäin sen verran kivoilta luvatut lukemat näyttävät. Jos iltapäivälehtien ennustuksiin on uskomista, niin vedän kyllä välittömästi narun kaulaani. Mitä jos turvauduttaisiin itserääkkiin ja katselisimme muutaman lomakuvan vielä yhdessä ennen täydellistä joukkoitsemurhaa? Awesome!

 Lauantaina 10. heinäkuuta pieni ystävämme odotti jälleen hostellimme sisäänkäynnillä vierailijoitaan.

 Pieruverkkarit on ihan jees?

Raukka oli törmännyt seinään.

Sain juuri ja juuri piilotettua pyrstöni mekon helman alle. 
Toisessa kuvassa meinaan tuppasi vähän vilkkumaan...

No kato moro!

Vielä alkukesästä omistin vahvan mielipiteen siskonmakkarakengistä.
Splitistä kuitenkin lopulta ostin sellaiset.

Tarjoilija tarjoilija, miksi pillimme ovat solmussa?

Kyseistä tyttöä ei ilmeisesti häirinnyt yhtään esittää pissaavaa poikaa juomapullonsa avulla julkisilla paikoilla...

Nyt tuli hirveä nälkä. Jääkaapissa ei ole mitään kivaa.
Kokeilen viiden minuutin kuluttua uudestaan.

 Tiedän mitä ajattelette kun katsotte seuraavan kuvan.

Ei pidä paikkansa. Tämä on taidekuva.

Illalla kävimme ostamassa vielä humal... siis aivan täysijärkisinä aikuisina tuliaisia itsellemme.

EEEEE WHAT'S UP DOC?

Vielä olisi muutama kuva reissustamme jäljellä, jaksatteko roikkua perässä? Lupaan keksiä sen jälkeen jotain hieman ajankohtaisempaa! Nyt kello näyttää sen verran että aamuvuorolaisen olisi syytä painua pehkuihin. Sweet dreams y'all!

Ps. Meikäläistäkin voi seurata sitten nykyään Blogilistan ja Bloglovinin avulla! Itseasiassa se on ollut nähtävästi mahdollista jo alusta alkaen, sillä olen ilmeisesti kirjautunut sinne jo yli vuosi sitten kuitenkaan tiedostamatta tätä itse kovin hyvin. Se on hyvinkin mahdollista tämänkaltaiselle tietokoneasiantuntijalle.

2010/11/18

kolme hiirtä ja yksi kissa

LOL OMG WTF?! Meinasi tältä tytöltä tulla kyllä pienet risteilyn jälkeiset ylläripuklut suuhun kun kotiin palattuani avasin tietokoneen ja luin tämän. Enpä olisi kyllä uskonut, kiitos! Nyt kun lukijamääräkin nousi aika huomattavasti, niin on pakko antaa pieni varoituksen sana jo näin etukäteen. Kuten huomaatte, postaustahtini on ajoittain päätä huimaava ja lukuiset selitykseni tälle vielä parempia... On mm. ihan ok kertoa vieläkin heinäkuisesta lomamatkastani Splitiin? Eegh... I'm working on it. Nyt vuorossa on kuitenkin maistiaisia tiistai-torstai väliseltä Tukholman risteilyltä, jonne lähdin ehkä hieman kyseenalaisella kokoonpanolla:

 Hiirien kuningas - ehdoton number one. 
Nauru-joogan vetäjä, joka nauraa omille jutuilleen eniten. Ei ole koskaan hiljaa.
On niin itsevarma omasta viisaudestaan, että lopulta kaikki muutkin alkavat uskoa häntä.
"Ota mun tisseistä kuva."

Hiiri nro 2 - Leppävaaran liikuntalukiolaisten (terveisiä vaan sinne!) suosikki. 
Vietti suurimman osan risteilystään nuoremman sukupolven seurassa.

 Hiiri nro 3 - ei pidä vintagesta, eikä krääsäkaupoista. Shoppailut jäi siis tältä reissulta hyvin lyhyeen.

Shaun Of The Dead 3 - Silja Symphony coming soon...

Ei kissa-hiiri-leikkiä ilman misukisua!

 Kyseinen parin siiderin jälkeen-ilme on ilmeisesti tullut jäädäkseen...

Mutta ehkä jokaisella on omansa... eheh?

"Tiesittekö ettei liukuportaat voi olla koskaan rikki... Sorry but the escalators are currently stairs."
- Hiirien kuningas.

 "Miten ruotsalainen merirosvo sanoo? JÅRRR!"
- Hiirien kuningas.

Karaoken jälkeen kyseinen hiirikopla onnistui aloittamaan massiivisen keskustelun politiikasta, 
johon lähes jokainen laivan vastaantulija osallistui. Rinki kasvoi kasvamistaan noin kolmen sukupolven verran.
Keskustelua käytiin niin kiivaasti, että jossakin välissä laivan henkilökunnan oli puututtava asiaan. 

Itsehän en osallistunut keskusteluun juuri ollenkaan, sillä huomasin viisi vuotta nuorempienkin ymmärtävän enemmän Suomen raha-asioista kuin minä. Lähdin suosiolla yksin Club Balille huolehtimaan nestetasapainostani.

Keskellä yötä herään hiiren vihaiseen huutoon. 
"#%#¤%& vien tän jutun oikeuteen... mulla on todisteita videolla... päätyy youtubeen."

"Ei kai me vaan olla menossa tohon kauppaan jossa toi hirveä tekno soi?"  
Olin kuvitellut ostavani taas puolet TopShopin ja Urban Outfittersin valikoimasta, mutta kiitos UO:n järkyttävän kovalla olevien bassojen, keskityinkin sen sijaan kasvavaan päänsärkyyn. Päätimme lopulta suomalaisina suosia vain sellaisia kohteita, kuten MAX ja Burger King. 

Erään hiiren matka jäi hyvin lyhyeksi. Yritti todistella paikallisen metrolipun avulla käyneensä Gamla Stanissa syömässä kebabia, eikä voinut ilmoittaa asiasta koska puhelin ei toiminut... Älä hiiri selitä. Sinä nukkunut koko ajan. Hiljaa.

Seuraavana iltana tein retken laivan info-pisteelle ja pyysin matkapahoinvointilääkettä, sillä en hiirten krapulaisten ja sekopäisten juttujen jälkeen tiennyt enää edes millä aikakaudella elän. Suunnitelmani onnistui ja nukahdin taatusti jo ennen kymmentä. Kello viiden aikaan aamulla herään taas huutoon, tällä kertaa iloiseen sellaiseen.
"Jeeee parin tunnin päästä herätyyys!" *vihellystä*
"Laita ne valot pois päältä äläkä vihellä..."
"Joo... okei" *vihellys jatkuu*
 Muistikortti oli illan aikana varmaankin täydentynyt muutamalla uudella puhelinnumerolla...