2011/01/31

three tickets

<3: äiti

 <3: tytöt

 <3: iha ite

Olenko ansainnut moista hemmottelua? Tiedä sitä. Kuitenkin näin viime viikonloppuisen vanhenemiseni kunniaksi olen tätä nykyään kolmea tulevaa kokemusta rikkaampi. Tarvitseeko vielä erikseen mainita kuinka innoissani olen näistä kaikista? Tuskinpa. Tuhannet kiitokset eivät riitä sitten millään - kiitos silti tuhannesti! Myös itselleni, lipusta nro kolme.

2011/01/29

it's my party and i'll cry if i want to

parikytä vuotta sitten näytin vähän vauvalta.

No enkai mä nyt mitään teinipissisjurreja tänään vedä... Enpä! Hirveet kreisibailuöverit ja huomenna muistikuvia illasta nolla. Sounds like a good plan to me. Kerran elämässä sitä vaan 22 vuotta täytetään.

ps. motellet is da place to be!

2011/01/26

arktisen valtakunnan seitamuori

kuvat Timo Soasepp.

Jiisös! Onhan se nyt päivänselvä asia että kuvaamaan lähdetään juuri silloin kun sääolosuhteet koettelevat keinolla millä hyvänsä. Yleensä materiaalia on kertynyt usean sadan otoksen verran, mutta tällä kertaa tyydyttiin alle tunnin sessioihin varpaiden ja sormien alkaessa kohmettua tunnottomiksi. Malmin hautausmaa oli ympäristönä pirullisen kaunis näin aurinkoisena talvipäivänä. Itse kuvaaja kyllä harmitteli kun edellispäivän loskista ei näkynyt enää jälkeäkään. Olisi kuulemma tuonut sitä haettua synkeää fiilistä... Pffft.

ps. kerta keskiviikko on pikkulauantai, otan varaslähdön isoon än yy tee nyt!

2011/01/23

i will survive

first aid peltiboxi ja method puhdistusaineet / moko.

Haavat alkavat jo hiljalleen arpeutua, siitä kiitos ensiapupakkaukselleni. Katkeruuden välttämiseksi on aloitettava kokonaan puhtaalta pöydältä. Hinkkaan ja hankaan pinttyneimmätkin tahrat tieltäni pois. Vasta sen jälkeen voi huokaista helpotuksesta. Gloria Gaynorin laulaessa taustalla heitän rätin pois ja hoen itselleni järkeä päähän. Case closed.

Tein päätöksen yhdessä illassa. Vanhemmat yrittivät jarrutella ja kehottivat miettimään vielä uudelleen. Oletko nyt ihan varma? Olen. Muutto ensiasuntoon ei olisi voinut sattua parempaan ajankohtaan. Ajateltavaa ja järjesteltävää on paljon, lähes liikaa. En silti aio ottaa paineita vaan nauttia tästä fiiliksestä, mistä olen haaveillut jo lähemmäs viisi vuotta. Vaikka parilla haarukalla ei vielä eletä, kutkuttaa takaraivossani se lohduttava (tai lohduton) fakta siitä että olen vihdoin omillani. 

Yksityisyys ja itsenäistyminen merkitsee nuorelle naiselle valtavasti. Ei omassa huoneessa voi huutaa kurkku suorana muiden kuulematta jos on paha olla, tai peitellä kyyneliä vanhempien sattuessa koputtamaan (jos edes koputtavat...) ovea. Ei sydänsurujaan aina mielellään jaa oman äitinsä tai isänsä kanssa, varsinkaan jos niitä astelee eteesi vähän liiankin usein. Kotona asuessasi kaikki silti huomataan, tavalla tai toisella. Vanhemmat yrittävät vain suojella lastaan, mutta aikuisena sinä teet silti omat päätöksesi. Neuvoja toki otetaan vastaan, mutta kuka rakkauspäissään luopuu jostain pojankollista vain siksi että se vanhempiesi mielestä olisi sinulle parasta? Sitten pelätään lopulta kyyniseksi muuttumista sydämen särkyessä tarpeeksi monta kertaa. Ei ole siis mikään ihmekään että kyllästyvät, jos ovella miehet juoksevat kuka kirjeineen ja kuka kukkineen. Vaan eivätpähän juokse enää.

Pankissa vanhempi herrasmies toivottaa tervetulleeksi ja onnittelee ensiasuntoni johdosta. Minnekäs päin muutat? Kallioon. En ole ihan varma kuulinko hänen käyttävän uudesta asuinpaikastani nimitystä Suomen synnyinpesä, vai synninpesä. Veikkaan lähes sadan prosentin varmuudella  jälkimmäistä. Allekirjoituksia rustaillessa numerot vilisevät silmieni edessä. On kotivakuutusta, takuuvuokraa, sähkösopimusta ja ties mitä muuta välttämätöntä. Jo pankista päästessäni huomaan takataskuni keventyneen siihen malliin että haaveilemani design huonekalut voi unohtaa sen sileän tien. Äkkiä sitä vaan huomaa IKEA:n kelpaavan kummasti kun tarkastelee budjettiaan. 

Aikaa muuttoon on ainoastaan viikon verran. Päässäni on mielikuva valmiiksi laitetusta yksiöstä, mutta todellisuus tulee iskemään kuitenkin vasten kasvoja. Mitä sitten? Tästä se lähtee. Istutaan vaikka tyhjällä lattialla juomassa punkkua (ja spriteä.) Olen nyt oman elämäni herra.


lissie i love you.

2011/01/20

daily shots


Joku nolo hiiri siellä ruudun takana ehtikin jo hädissään kysellä ettenkö enää päivitä blogiani ollenkaan. Tottakai mä ymmärrän että teille tulee hirveitä vierotusoireita, mutta koittakaa nyt hyvät ystävät kestää. Viimeisen kuluvan viikon aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, että ison ja sotkuisen lankakerän selvittämiseen menee aikansa. Koetan viikonloppuun mennessä löytää touhuun pään sekä hännän, jotta saisitte edes jonkinlaisen käsityksen siitä kuinka sekaisin täällä tällä hetkellä olen ja vieläpä ihan positiivisesti tällä kertaa. Innostumiseni ei nähtävästi näy kuitenkaan päällepäin, sillä jälleen kerran vieras ohikulkija huomautti ilmeeni näyttävän hyvin vihaiselta. Ilmeisesti on laitettava pyykkipojat kulmakarvoihin kiinni, jotta ne pysyisivät ylhäällä kurtistumatta.

Miksi kaunotar niin vihainen? Poikaystävältä paha viesti?
Anteeksi että tuijotan. Olet niin kaunis. Seurusteletko?
Et enää? Varmasti miehen vika ollut, sinä niin kaunis.

Miehen vika tai ei, nyt mennään hyvää vauhtia elämässä eteenpäin!


new favourite, no doubt! hipster dads & sons <3

2011/01/14

thank you sweetie pie

Suloisia tuliaisia suoraan Lontoon sydämestä. Kiitos kulta, xxx.

Ilmeisesti vuoden vaihtuminen sai urheilullisen-minäni (what who me?) kömpimään jälleen koloistaan, sillä kaksi vapaapäivääni on kulunut bodypumpissa ja juoksumatolla. Aloitin toistamiseen 12vk kestävän treenipassin turhan ilmaislahjan houkuttelemana. Ja jos tällä kertaa kääröistä paljastuu jotain yhtä käytännöllistä kuten silikoonikuori i-phonelle, lentää pyyhkeeni välittömästi kehään.

Ps. Busseissakin voi sitten nykyään "tykätä." Jos koet kuljettajan suoriutuneen hyvin tehtävästään, paina punaista smile-nappia! Excuse-moi?

i want you to know that i loved you.

2011/01/13

from topshop with love


Yksi kysymys. Miksi ei ole jo kesä? Sulan jo pelkästä mieltäni tuudittavasta ajatuksesta, että käppäilisin tämän kollaasin kokonaisuus päälläni helteisessä Helsingissä, kun valoa ja lämpöä riittäisi vielä pitkälle iltaan. Läpikuultavat vaatteet, sekä entistäkin paksummat korot ovat viime aikoina syöpyneet mielensyövereihini ilmeisesti jäädäkseen. Tämän pystyn perustelemaan tyhjyyttä ammottavalla pankkitililläni, jonka pohjalla lojuu enää muutama hassu killinki. Miten vielä vanhempien kanssa asuva, töissä käyvä aikuinen nainen pystyy tuhlaamaan kokonaisen kuukausipalkkansa ennen seuraavaa? Helposti. Saanen syyttää tämänkin paketin kokoamisesta kahta naista, jotka vakuuttivat minut kyseisillä asuillaan niin perkileen hyvin, että oli lopulta metsästettävä itsekin vastaavanlainen. Tässä listani jatkoksi taas yksi syy lisää painella viikonlopun viettoon lätäkön toiselle puolen.

  1. SHOES - vaikka ajatuskin näillä koroilla kävelemisestä aiheuttaa kylmää hikeä ja pystyyn nousevia niskavilloja, uskoisin opettelemisen silti olevan sen arvoista.
  2. TROUSERS - housutpa hyvinkin! rakkautta ensi silmäyksellä.
  3. RING - piste i:n päälle.

oih ja voi mikä ihana sinä oot!

2011/01/11

nueva york

images from weheartit

Hyvin hankalaksi osoittautunut viiden pisteen vihje jäi ratkaisematta antamistani vinkeistä huolimatta. Syynä saattaa toki olla kilometrin pituinen avautuminen henkisessä mielentilassa, johon lukijan keskittyessä hyvin intensiivisesti silmät tiukasti suljettuina ja kuolan valuessa poskelle, voi pienet salakoodit jäädä helposti huomiotta. Otsikolla en suinkaan viitannut siis vain pureskeltavaan omenaan, enkä siteeraamani miehen sanoilla ainoastaan elämänohjeisiin, vaan johonkin sellaiseen mistä olen tällä hetkellä aivan pirun innoissani. Jos sekavanlaiset vihjeeni eivät vieläkään seesam auenneet, puhukoon ylläolevat kuvat puolestaan. 

tässä kohtaa
hoilottaa voisi nyt puolestaan parivaljakko jay z vs alicia keys,
tai sitten vaikkapa paloma faith.

2011/01/10

i crave you


Vannoimme aamun sarastaessa sylkivalan. Huomenna uuteen nousuun! Jostain kumman syystä koko lupausta ei enää millään tohdittu edes muistaa seuraavana päivänä. Ensi kerralla täytynee ottaa järeemmät aseet käyttöön - ken uskaltaa verivalan rikkoa?

ps. jotenkin mä arvasin ettei musta ole nettitilausten tekijäksi... boohoo.

biisi + video = <3

2011/01/09

iso omena


Viime perjantaina neljä naista ja punkkulasilliset kohtasivat toisensa. Koska en vieläkään osaa hienostella sitä hapanta kuraa niin kuin pitäisi, blandasin omani spriteen. Illan aikana selvitimme toistemme menneisyydestä yhtä ja toista - sellaisia asioita joita emme välttämättä normaalisti (tässä tapauksessa täysin selvinpäin) uskalla tai halua sanoa ääneen edes parhaimmille ystävillemme. Olen aina ollut sitä mieltä että puhuminen auttaa aina, vaikka aihe olisi kuinka raskas tai kipeä tahansa. En tarkoita sitä että jokaisesta henkilökohtaisesta asiasta  pitäisi kuuluttaa ympäriinsä, mutta usein ongelmista puhuminen edes jollekin läheisellesi saa kantamasi taakan kevyemmäksi. On ihmisiä jotka väittävät järkkymättömänä ja itsestään hyvin tietoisena, että menneisyyden tahrat ja elämän kolhut ovat parempi pitää omana tietonaan - paskanmarjat. Jos et päästä ketään pintaasi syvemmälle, on tunne-elämäsi kehittynyt väärään suuntaan. 

En muista milloin viimeksi olen tuntenut itseni niin vapaaksi ja omaksi itsekseni. Sain apua ystäviltäni sellaisiin asioihin joiden kanssa olen luullut painivani yksin. Ymmärsin itsestäni myös sellaisia piirteitä, joita olen ainoastaan pitänyt hyvinä, vaikka todellisuudessa ovat olleet usein yhtenä syynä sille, miksi joka ikinen vuosi täytettyäni seitsemäntoista, olen joutunut helposti satutetuksi. Edes pikkutytöstä asti minut tunteneet eivät osanneet kuvitella, miten ystävien seurassa näinkin vahvan luonteen omaava voi olla parisuhteessa täysin toisenlainen. Asiat joita itsestäni kerroin sai toiset hämmästelemään ja kysymään minkä vuoksi. Sen haluaisin itsekin tietää. Olen aina tehnyt kaikkeni jonkun toisen vuoksi, eikä sekään ole koskaan riittänyt. Ystävieni mielestä olen joko tiedostamattani tai hyvin tietoisena valinnut ympärilleni juuri niitä yksilöitä joiden otsassa lukee isoin punasin kirjaimin kusipää. En lähde väittämään etteikö joidenkin kohdalla tämä olisi ollut totta. Silti uhkaan väittää vastaan kertomalla, että suurin syy seisoo tässä. Kuka olisikaan uskonut että liiallinen kiltteys voi olla merkittävä tekijä suhteiden lopahtamiseen? En minä ainakaan. Egoistisia ihmisiä usein halveksitaan, mutta entäpä niitä jotka eivät omaa sitä piirrettä laisinkaan? En ole koskaan pitänyt itseäni parisuhteessa nyhverönä, joka tossun alla tottelee jokaista sanaa kuuliaisesti. Nyt kuitenkin tiedostan vähätelleeni liian kauan jotain hyvin tärkeää - nimittäin itseäni. Tajusin etten ole vuosiin laittanut tikkuakaan ristiin ainoastaan itseni vuoksi, joka on näinkin nuorena jopa huolestuttavaa. 

Kolmen viikon kuluttua täytän kaksikymmentäkaksi. Tiedän että elämäni on vielä edessä, mutta tätä samaa menoa huomaan että se on pian jo takana päin. En ole koskaan pitänyt vannomiani uudenvuodenlupauksia, jotka ovat liittyneet lähes poikkeuksetta aina pinnalliseen minään. Käsi ylös joka olisi? Tänä vuonna ajattelin heittää kuperkeikkaa ja tehdä toisin. Helppoa se ei tule olemaan, sillä luonteeni tulee tappelemaan vastaan sen minkä ehtii. Siispä kevään kukkasten ja perhosten sekoittaessani pääni annan teille luvan läimästä minua poskelle, jos toisin käy. Vuonna 2011 lupaan kuunnella ainoastaan yhtä miestä, joka kiteyttää täsmälleen sen mistä olen sisimmissäni aina haaveillut, mutta jonka merkitystä en ole vielä koskaan aikaisemmin ymmärtänyt:

"I want to wake up in a city that never sleeps
and find I'm a number one, top of the list, king of the hill,  
A number one."

ps. viiden pisteen vihje: minne paju lähtee helmikuussa?

2011/01/06

art prints


Vetelin tässä juuri äkkiseltäni parit kynäntuhraisut paperille. Ei tohon keskimmäiseenkään mennyt aikaa kuin ehkä korkeintaan kolme ja puoli minuuttia. Tussi kouraan ja rustaamaan, how fucking simple is that? Vaikka kuinka tahtoisin lopettaa lauseeni edelliseen, on tunnustettava että omat kolmen ja puolen minuutin väännökset muistuttavat lähinnä edellisten vastakohtia. Toisin sanoen, tässä teille piirustustyyli jota ihailen. Arvon neidit ovat kaikki tervetulleet tyhjiä seiniäni koristamaan.


2011/01/05

tick tack

watches from asos

Hyvää huomenta. Vuorotyöläisen päivärytmi on suhteellisen sekaisin ja kaipaa omatoimista apua. Herätys yhdeksältä ja väkisin ylös, vaikka mielelläänhän sitä potkisi peiton päältä vasta puoliltapäivin. Ja kaikki tämä syystä jotta? No että ehtisi selailla Asoksen nettisivuja pari tuntia pidempään ennen alkavaa iltavuoroa! Kyseessä varmaan ensimmäinen nettitilaukseni mistään koskaan ikinä, joten ristitkää sormenne.


2011/01/03

kermakakku kirous


Oh whyyy? Oh whyyy! I still love you... Kun kerran päähäni on iskostunut mielikuva täydellisestä synttärimekosta, se ei ole sieltä lähdössä minnekään ennen kuin sellaisen saan käsiini. Tätä aikaisemmin hehkuttamaani yksilöä lähti ystäväni metsästämään minulle Lontoosta asti - huonolla menestyksellä. Eilen Asoksen ja TopShopin nettisivuja selaillessani törmäsin kyseiseen balleriinaunelmaan, mutta kaikki pienet koot olivat molemmista loppuneet. Vaikka täällä päässä ei ole vielä mitään tietoa missä kolmen viikon kuluttua järjestettävät syntymäpäivät vietettäisiin, tai tullaanko niitä juhlimaan ylipäätänsä ollenkaan, olen ottanut aiheekseni stressata mielummin pukeutumisesta.

2011/01/02

home sweet home


"Janne Kataja on huhujen mukaan poistanut kodistaan taulun, jossa luki home sweet home." Hahaha!! Olen saanut tyhjään huoneeseeni vähitellen hieman täytettä. Vaikka tavarat lojuvatkin vielä pitkälti lattialla hyllytilan puutteesta johtuen, alkaa tämä mielestäni näyttää jo suht asuttavalta kokonaisuudelta. Jouluaaton paketeiden joukoista paljastui mm. ensimmäisen kuvan Pentikin lyhty, jonka sisällä loistaa nyt ihanat timanttivalot. Pehmoisia yllätyksiä edustivat Marimekon puuvillasamettinen Tuhat yötä-koristetyyny, sekä vanha nojatuolini, joka sai uuden ilmeensä Marimekon Tuuli-verhoilukankaalla.