2011/01/23

i will survive

first aid peltiboxi ja method puhdistusaineet / moko.

Haavat alkavat jo hiljalleen arpeutua, siitä kiitos ensiapupakkaukselleni. Katkeruuden välttämiseksi on aloitettava kokonaan puhtaalta pöydältä. Hinkkaan ja hankaan pinttyneimmätkin tahrat tieltäni pois. Vasta sen jälkeen voi huokaista helpotuksesta. Gloria Gaynorin laulaessa taustalla heitän rätin pois ja hoen itselleni järkeä päähän. Case closed.

Tein päätöksen yhdessä illassa. Vanhemmat yrittivät jarrutella ja kehottivat miettimään vielä uudelleen. Oletko nyt ihan varma? Olen. Muutto ensiasuntoon ei olisi voinut sattua parempaan ajankohtaan. Ajateltavaa ja järjesteltävää on paljon, lähes liikaa. En silti aio ottaa paineita vaan nauttia tästä fiiliksestä, mistä olen haaveillut jo lähemmäs viisi vuotta. Vaikka parilla haarukalla ei vielä eletä, kutkuttaa takaraivossani se lohduttava (tai lohduton) fakta siitä että olen vihdoin omillani. 

Yksityisyys ja itsenäistyminen merkitsee nuorelle naiselle valtavasti. Ei omassa huoneessa voi huutaa kurkku suorana muiden kuulematta jos on paha olla, tai peitellä kyyneliä vanhempien sattuessa koputtamaan (jos edes koputtavat...) ovea. Ei sydänsurujaan aina mielellään jaa oman äitinsä tai isänsä kanssa, varsinkaan jos niitä astelee eteesi vähän liiankin usein. Kotona asuessasi kaikki silti huomataan, tavalla tai toisella. Vanhemmat yrittävät vain suojella lastaan, mutta aikuisena sinä teet silti omat päätöksesi. Neuvoja toki otetaan vastaan, mutta kuka rakkauspäissään luopuu jostain pojankollista vain siksi että se vanhempiesi mielestä olisi sinulle parasta? Sitten pelätään lopulta kyyniseksi muuttumista sydämen särkyessä tarpeeksi monta kertaa. Ei ole siis mikään ihmekään että kyllästyvät, jos ovella miehet juoksevat kuka kirjeineen ja kuka kukkineen. Vaan eivätpähän juokse enää.

Pankissa vanhempi herrasmies toivottaa tervetulleeksi ja onnittelee ensiasuntoni johdosta. Minnekäs päin muutat? Kallioon. En ole ihan varma kuulinko hänen käyttävän uudesta asuinpaikastani nimitystä Suomen synnyinpesä, vai synninpesä. Veikkaan lähes sadan prosentin varmuudella  jälkimmäistä. Allekirjoituksia rustaillessa numerot vilisevät silmieni edessä. On kotivakuutusta, takuuvuokraa, sähkösopimusta ja ties mitä muuta välttämätöntä. Jo pankista päästessäni huomaan takataskuni keventyneen siihen malliin että haaveilemani design huonekalut voi unohtaa sen sileän tien. Äkkiä sitä vaan huomaa IKEA:n kelpaavan kummasti kun tarkastelee budjettiaan. 

Aikaa muuttoon on ainoastaan viikon verran. Päässäni on mielikuva valmiiksi laitetusta yksiöstä, mutta todellisuus tulee iskemään kuitenkin vasten kasvoja. Mitä sitten? Tästä se lähtee. Istutaan vaikka tyhjällä lattialla juomassa punkkua (ja spriteä.) Olen nyt oman elämäni herra.


lissie i love you.

10 kommenttia:

  1. I know the feeling! Eilen sain itsekin kuulla että sain pitkään haaveilemani vuokra-asunnon.... Tsemppiä sulle :)

    VastaaPoista
  2. Onnea. Ite muutin kotoa pois jo 17vuotiaana, eli 6vuotta sitten, mutta sitä fiilistä ei unohda koskaan. Nauti :)

    VastaaPoista
  3. Osuit naulan kantaan! Tunnistin niin itseni tuosta tekstistä ja todellakin voin sanoa, että muutto omaan asuntoon ja itsenäistyminen on parasta, mitä sun tilanteessa voi tapahtua. (tai ainakin sen perusteella mitä teksteistäsi olen rivien välistä lukenut) Kyllä siinä sydänsurut kaikkoaa, kun saa keskittyä oman kodin sisustamiseen ja muuhun alkuhässäkkään.
    Kaikista parasta on huomata, kuinka on ihan ITSE saanut sen kaiken aikaan, (ainakin tähän asti kämppä on vielä alla ja laskut maksettuna)ilman toista.

    VastaaPoista
  4. onnneea! itse tein saman päätöksen pari kk sitte ja myöskin muutto tuli parin viikon varoitusajalla. aluksi elettiin niillä mitä oli ja sit pikku hiljaa on kaikkea tullu hankittua. ikinä enää en vaihtais tätä vapautta ja vastuuta pois. loov it! :)

    VastaaPoista
  5. Paaaaaljon onnea asunnosta! ootan innolla kuvia siitä :D!

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea! Ite asun vielä vanhempieni kanssa ja just noi sun mainitsemat syyt on niitä mitkä mua eHämeenkyläntie 29 Aniten huokuttelis yksin asumisessa. Yksinkertaisesti oma rauha ja VAPAUS :))

    VastaaPoista
  7. Hieno juttu, onnea omaan asuntoon! :)

    VastaaPoista
  8. Ahh tiedän tunteen! Oman elämänsä herra kuvaa täydellisesti sitä tietoa ja tunnetta, joka koittaa kun saa istua lattialla ja juoda viimeisillä rahoilla ostettua siideriä. Valmiiksi olin kuvitellut myös asuntoni, ja tulevan elämäni siellä, mutta kaikki ei ollutkaan niin helppoa. mutta _oma_koti, se on häkellyttävä tunne. erittäin paljon onnea! ps! ikea on ihan hyvä ;)

    VastaaPoista
  9. Sun blogis on kyllä yksi ihanimmista! Kirjotat älyttömän hyvin, niin että tämmönen kuvian perään kuolaajakin jaksaa lukea :) Älä ikinä lopeta :--D Ja lisäks piti sanoo et i feel for you, joku kaunis päivä kotona vaan loppuu tila ja sitten ei saa muuttamisajatusta päästään enää pois ollenkaan.

    VastaaPoista
  10. ihania kommentteja oon saanut teiltä kaikilta! piristätte päivää, kiitos! <3

    VastaaPoista