2011/05/19

nittifem igen


Heja Finland! Ihan finaalissa. Tuleville jälkipolville tiedoksi: olin töissä. Hyllyjen tyhjennettyä urheilujuomista jäimme jännittyneinä seuraamaan tilannetta paikan autioituessa. Ensimmäisen erän nolla-peli oli täyttä kidutusta. Keskity nyt vain töihin. Ruotsalaisten a.k.a suomalaisen pamauttaessa kiekon häkkiin pyysin kääntämään jo kanavaa. Niin isänmaallinen kannattaja kuin olen. Seuraavassa hetkessä koko homma lähtikin aevan käsistä. Oli jokseenkin ilmiselvää että työnteko loppui siihen paikkaan. Nokelaisen lyötyä oman maalinsa työkaverini sekosi. Se on miun serkkupoika! Pakko kutsua se miun valmistujaisiin... hitto eihän miulla ole sen numeroa. Karjuin jo valmiiksi kipeällä kurkullani viimeisetkin asiakkaat tiehensä. Maamme laulun nostattama eurofinen olotila sai kuumemittarinkin poksumaan. Me voitettiin kultaa.  

Kotimatka oli yhtä juhlaa. Ehkä vähän säälitti ulkomaalaistaustaisen bussikuskin puolesta... En tiennytkään että suomalaiset osaavat harrastaa small talkia vaativampaa keskustelua kanssamatkustajien kanssa. Fiilis oli toden totta uskomaton. Sanoin kuvaamattomuus johtui tilanteen harvinaisuudesta. Kuusitoista vuotta. 1-6. Problem Sweden? YOU MAD?! Siitä huolimatta painuin auton torvien saattelemana peiton alle potemaan ennenaikaista ja uutta kansantautia nimeltä kultajuhlijoiden syndrooma. Tarkoituksena oli kipittää aamulla terveysasemalle sairaslomapapereiden toivossa ja vakuutella lääkärille ettei flunssani johdu viimeöisestä mantan altaassa lillumisesta. 2011 NEVÖ FÖGET!

mä oon öissä töissä ja nimenomaa myymälöissä, yeah.

2 kommenttia: