2011/12/07

what's going on?


En voi sietää luovuttajia. Olen kuitenkin aika ajoin yksi niistä. Syy johtuu luonteestani. Olen kissamainen nautiskelija, joka tekee mitä lystää ja silloin kuin huvittaa. Ryhdyn helposti leikkiin mukaan, mutta saatan äkkiä arvaamatta näyttää kynteni kiinnostuksen lopahdettua.

Näin kävi jälleen kerran. Syitä perääntymiseeni on paljon, mutta epävarmuus kiteyttää kuitenkin ajatuksissani kaiken. Se kertoo taas sen, etten ole vieläkään löytänyt kunnolla itseäni. Kokeilunhalua ja unelmia riittää, mutta silti mikään ei ole asettunut sisälleni vielä halutulla tavalla - pysyvästi. Ehkä ei tarvitsekaan. Ehkä en ole siihen valmis.

Pettymysten tuottaminen on raskasta. Varsinkin heille, joita rakastaa ja jotka tekevät vuoksesi kaiken. Tuntuu kuitenkin puhdistavalta saada asioita sanotuksi ääneen. Toisille valehteleminen on myös samalla valehtelua itselleen. Jos itse seisot horjuen päätöstesi takana, lähimmäisesi pitävät sinut kyllä pystyssä.

Ystäväni pohdiskeli elämäntilannettaan eräänä päivänä erittäin osuvasti: "Mä oon toiminnan mies, mut en tiedä minkä toiminnan." Onneksi hänkään ei paini tässä suossa yksin.

7 kommenttia:

  1. Kaunis teksti. Mulla on ollut paljon samanlaisia miettiä. Nyt olen esimerkiksi, tai minun pitäisi olla, kandivaiheessa opinnoissa ja olen huomannut, että kaipaisinkin aivan jotain muuta alaa. Unelmat, seikkailunhalu - maailma on avoinna enkä jaksaisi keskittyä tylsään, ei-motivoivaan opiskeluun ja vielä tylsempään iltatyöhön. Mäkin koen olevani toiminnan nainen ja haluaisin tehdä niin paljon kaikkia asioita. Kun vain tietäisi, mistä aloittaa.

    Tsemppiä sulle haaveiden ja unelmien tavoittamiseen! :)

    VastaaPoista
  2. ei voi olla totta että puit omat ajatukseni sanoiksi täysin niinkuin olen itse ajatellut. aloitin itse syksyllä koulussa, jossa oikeasti olen HAAVEILLUT opiskelevani, mutta nyt jostain syystä en ole mennyt kahteen viikkoon tunneille. tekisi mieli vaan nimenomaan luovuttaa, mutta en halua tuottaa läheisille pettymystä, enkä halua olla kiittämätön asemastani, jossa moni haluaisi olla. haluaisin vaan olla. miksi en pitänyt vielä yhtä välivuotta? huh. en tiedä minkä asian suhteen olet luovuttanut, mutta pystyn samaistumaan kirjoitukseesi täysin oman ongelmani kanssa. ihanaa että on muita samanlaisia ja superia jatkoa sulle <3
    -emppis

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanista ja tsemppaavista kommenteista! Hyvää jatkoa samoista fiiliksistä huolimatta myös teille molemmille :-)

    VastaaPoista
  4. Huoli tulevaisuudesta on aika ankea juttu, mutta aina voi miettiä että on kuitenkin niin etuoikeutettu ettei tässä elämässä pahemmin mitään edes täytyisi tehdä. Tai eihän sitä täydykään. Yhteiskunta sanelee aina sen, mitä sun "pitää" olla. Todellisuudessa sä saat olla ihan mitä haluat, ja tää ei ole mitään feministihömpötystä vaan totuus. Soraääniä tulee varmasti, mutta niistä ei vaan pitäis välittää. Vaikeeta, mutta mahollista.

    Mieti; jos on tarpeeksi motivoitunut, hauska, leikkisä, ihmisiin vetoava, saako sellanen ihminen tahtonsa läpi? Aivan varmasti, aina. Raha, opiskelu, työ, kaikki asioita jotka on joko sun unelman edessä, tai osana sitä.

    Kauheen epäselvää ajatuksenjuoksua, Steve sanoi sen paremmin. Parhaat ja motivoivimmat 46 sekuntia mitä voi käyttää.

    http://www.youtube.com/watch?v=zQYTvVrBeMk

    Sen sijaan että toivottaisin voimia tai jaksamisia, toivotan onnea. Onnea siitä että nyt voit taas tehä mitä haluat. :)

    - Mikko

    VastaaPoista
  5. Pajuuuuuuuuuu.

    Tiedän miltä susta tuntuu. Pelottaa kun kelaan että "Mitäs hittoa mä oon menny tekemään taas niin tyypillisen impulsiivisesti, seuraamuksista välittämättä". Nyt oon tyhjän päällä, ei hajuakaan tulevasta. Huomenna voisin mennä ehkä lenkille paloheinän metsään mut kaikki muu on ihan auki. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, eniten harmittaa äidin ja isän puolesta vaikka ne ei liity mun päätökseen ja sen seurauksiin _mitenkään_.

    terveisin. kaverisi Hollannista joka eilen vaan jätti menemättä lentokentälle koska ahdisti niin paljon :(

    VastaaPoista
  6. Voi L! Onneksi meillä on vielä aikaa mutustella tulevaa ja vaihtaa alaa niinku sukkia, jos siltä vaan tuntuu! Koita jaksaa <3

    VastaaPoista