2012/09/29

mustaa pitsiä ja sifonkia

Ei oo totta. Asupostaus! Päätin lukijoiden hartaasta toivomuksesta esitellä vihdoinkin jotain tyyliini
kuuluvaa, kuten rasvaisen pehkon ja väsyneet silmät. Voidaan mielellään keskittyä niiden sijaan päälläni näkyvään mustaan pitsihepeneen, joka on muuten yksi Torontosta löytyneistä matkatuliaisista.
Tämä mekko edustaa tyttömäistä minääni. Tyylini on sekoitus hameen helmoja, korkeita korkoja, poikamaisia villapaitoja ja lättäpohjaisia lenkkareita. Siis fiiliksen mukaan mennään! Otan vaikutteita lukuisista eri tyyleistä ja sekoitan niitä mahdollisuuksien mukaan omaan pukeutumiseeni.
Mekko on peräisin American Apparelista ja sopii niin juhlaan kuin arkeen. Yhdistin asuun vielä syksyn lempiväreihin lukeutuvat viininpunaiset sukkahousut ja mustakultaisen rusettivyön. Sitten vielä kolme tyylikästä toppakerrosta niskaan ja voilá. Valmiina lähtöön.
No ehkä tuolla ulkona tarkenee vielä kahdella... Kenkinä toimii Vagabondin korkeakorkoiset mokkanilkkurit.
No kunhan pissitin teitä... Jos totta puhutaan, niin virallisena päivänasuna toimii tänään K-marketin siniruudullinen kauluspaita ja tuplasti väsyneemmät silmät kuin kuvissa. Että sen pituinen se. Mutta mitäs tykkäsitte mekosta? Laitetaanko lisää tulemaan, seuraavalla kerralla puhtaan tukan kera?

2012/09/28

dubrovnik #3

Palataan tutuksi tulleen laiturin nokkaan, paikkaan jossa rusketusraidat toimivat pakollisena pukukoodina ja missä aurinkorasvan tuoksu sekoittuu turkoosin meren suolaiseen ilmastoon. Menipäs taas runolliseksi.
Ehdotin keskiviikkoaamuna vaihtelun vuoksi päivittäisen rannalla makoilun sijaan yhteistä polkuveneretkeä. Ajattelin että Juuso voisi polkea, samalla kun minä lasken liukumäkeä. Ajatukseni ei jostain syystä saanut kannatusta ja retki jäi lopulta tekemättä.
Luin Mondo-lehdestä itselleni sopivan hellejuomavinkin. Kaikki sen nyt tietää, etten ole vieläkään opetellut juomaan punaviiniä ilman siihen sopivaa blandista. Mutku se on niin hyvää!
Juusoa ottaa päähän koko instamothafuckingram. Ruokaan ei saa koskea, ennen kuin olen saanut ottaa ateriasta kuvan. Sain vaihtoehdon juhlia vuosipäiväämme puhelimeni kanssa ihan kahdestaan, ellei se luuri lennä nyt sinne laukkuun ja heti! Ehehe anteex mä luulin sua vanteex...
Nauroimme vanhassa kaupungissa rumille matkamuistoille, kuten tälle hyvin suunnitellulle turistilippikselle, joka ei sitten kerrokaan mikä maa Kroatia on. The land of... what?
Kittens tough life...
En nähnyt lomalla päivääkään ilman jääkahvia. Tai jos näin, oli rentoutumishetkeni tietysti täysin pilalla, kun kahvilan listalta ei sellaista löytynytkään.
Auringonlaskufiilistelyt suoritettiin tällä kertaa vanhan kaupungin satamassa.
Vanhaa kaupunkia ympäröivien muurien erimuotoisista aukoista tallentui hienoja kuvia.
Illallisella Juuso esitti videollekin tallentuneen lomalobotomia-tanssinsa. Valitettavasti en ole saanut kuitenkaan oikeuksia kyseisen videon jakamiseen...
Sitten olikin taas aika painua hotelliin pehkuihin. Hvala vam i laku noć! Kiitos ja hyvää yötä!

2012/09/26

vanha kunnon kotivideo

Koska ideani viikottaisesta kuunteluvartista sai niin korviahuumaavat suosionosoitukset, joudun rauhoittelemaan teitä tänään omalla videotekeleelläni. Kysymysgadgetin tuloksia etukäteen mittaillessa, voidaan todeta, että ainoastaan kaksi teistä haluaa manata blogini (potenssiin kirjoittaja) syvimpään Tuonelaan, pirujen ja kiirastulen keskelle. Kyynel. Suurin osa lukijoistani näyttää kuitenkin onneksi luottavan omaan arviointikykyyni postauksia kirjoitellessa. Kiitos siitä!

  • 60% vastanneista on tällä hetkellä sitä mieltä, että asukuvia pitää saada lisää ja heti! No oikeassahan te olette! Olen jo päättänyt raahata kotiin isoisäni vanhan kamerajalustan helpottaamaan tilanteita, joissa itselaukaisin laulaa ja malli pidättelee typerää tekohymyään kymmenen sekunnin ajan. Odottakaas vaan!
  • 55% lukijoista pitää matkapostauksia mielenkiintoisina. Great! Niitähän on täällä ainakin tänä kesänä piisannut ja kaiken toivon mukaan tulee vielä tulevaisuudessakin piisaamaan. Seuraavan kerran lomaillaan tosin vasta ensi vuonna, mutta onneksi takataskusta löytyy vielä muutamaan postaukseen materiaalia Dubrovnikista!
  • 57% teistä haluaa kurkistaa pieneen lintukotooni ja toivoo saavansa sisustuksesta suun makiaksi. Käskystä! Vaikka videopostaukset vetelivät kyselyssä vasta viidettä sijaa, on tämänkertainen kotiesittely liikkuvan kuvan muodossa. Kertokaahan sitten tädille mitä tykkäsitte!

2012/09/25

viikon kuunteluvartti

Eräs lukijani siellä ruudun takana kyseli kommenttiboksissa, minne olen mahtanut jättää kaikki ne kiinnostavat musavinkit, joita ennen niin ahkerasti postauksien loppuun upotin. No en tiiä! Siitä sainkin idean viikottaisesta kuunteluvartista, jossa esittelen uusia löytöjä ja ikuisuuslemppareitani. Nappaako tälläinen kuunteluvartti teitä yhtään? Kokeillaan!

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on tuore ihastukseni, Yuna. En osaa päättää, rakastuinko ensin alunperin Malesiasta kotoisin olevan laulajattaren ulkonäköön, vai ääneen. Molempi parempi! Etenkin Frank Oceanin cover on soinut taukoamatta stereoissani. Saako tykkää jopa vähän enemmän kuin alkuperäisestä versiosta?

2012/09/24

dubrovnik #2

I ♥ NY RILLATAAN! Koska Suomen suvi oli vaihteeksi mitä oli, hankin kesän ensimmäiset ja viimeiset rusketusraitani vasta elokuun viimeisellä viikolla Kroatiassa. Tiistaiaamu lähti luonnollisesti käyntiin kirmaamalla rantaan niin pian kuin suinkin mahdollista.
Tasaisen vaaleanpunaista väriä lähdettiin hoitamaan pikaisella UV-kuurilla ja kaiken maailman suojakertoimilla läträten. Loman jälkeiselle kuntokuurillekin olisi nähtävästi tarvetta...
Viereisillä aurinkotuoleilla tsillaavat brittituristit hymähtelivät pakkomielteisille kuva-asetelmilleni... Lukutoukille suosittelen Tervon Laylaa!
Juuso näytti ensimmäisten lomapäivien jälkeen triojäätelöltä. Pää suklaata, keskivartalos vaniljaa ja siellä täällä auringon polttamia mansikkaisia läikkiä. Heha!
Paahtavan auringon alla iski tietysti kova jano. Yllättäen tilasin kokis zeron lasipullossa. Kaikki sen jo varmaan täällä tietää, että se on ehdoton lomajuomani numero yksi.
No taisi siinä samalla nälkäkin tulla. Lomapitsat oli tietysti siinä välissä ainoa oikea vaihtoehto. Pajulle tonnoa ja Juusolle ilmakuivattua kinkkua!
Ja siis hittolainen! Oli kyllä paras pide mitä oon ikuna muoilmassa vetänyt! Kuola valuu norona poskella pelkästään sen makua muistellessa, aijai.
Nukuttuamme ähkypäikkärit hotellihuoneessa, otimme linkkurin allemme ja suuntasimme Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin. Ei muuten yhtään spedejä kesäesoja näkyvissä.
Lupasin kai joskus esitellä Torontosta haalittuja matkatuliaisia... No hei, tässä sitä nyt olisi ensimmäinen pirtsakka pastellikokonaisuus turistipönötyksen muodossa!
Ilmeestäni huomaa, että nyt alkaa mennä taas vaikeeksi. Kameramieskin siinä hermostuu, kun mikään ei koskaan kelpaa. Otanko homman kenties vähän liian vakavasti, vai onko odotukset todellakin niin korkealla kuin oletan niiden olevan? Taidan olla vähän vam-ma kak-ka.
Alle euron (!!) hintainen espresso korjasi kuitenkin nopeasti tilanteen. Sovintopusu tuli kaupan päälle!
Vanhankaupungin korkeuksiin rakennettu viihtyisä taverna oli koristeltu viiniköynnöksillä ja hauskoilla yksityiskohdilla.
No mikäs tyylikäs gentlemanni se siellä!
Äiti sairasteli puolet lomasta flunssan kourissa. Olisikohan ehkä Lady pipin pöperöt auttaneet mammaa paranemaan? Kissojen hellyyttävä painihetki ei puolestaan auttanut itseäni parantumaan säälistä kulkukissoja ja -koiria kohtaan. Saatoin jopa pillahtaa itkuun keskellä vilkkainta ostoskatua, nähtyäni huonokuntoisen koiran etsimässä ruokaa ja vettä ympärillä pyöriviltä turisteilta.
Linnan muurien kätköistä löytyi se Juuson taivas maan päällä. Koriskentältä avautuva näkymä, auringonlaskun kimmeltämään mereen, oli suorastaan huikea!
Pikku Juuso innoissaan koriskentästä. Pow pow!!
Michael Jordanin pää olisi luultavasti Juuson kämmenen kohdalla, mut mitä välii. HiiiiiPower! Lopetellaan tiistainen ilta vanhan kaupungin uumenissa näihin tunnelmiin! No miltäs kaupunki teidän silmissänne näyttää? Onko Dubrovnik herättänyt yhtään kiinnostusta potentiaalisena matkakohteena? Lisää kuvei tulos ahihi äxdee!

 PS. Blogin oikeassa reunassa häämöttää jälleen kysymysgadget! Sinne vaan vastailemaan!

2012/09/19

taivas maan päällä

Jos esimerkiksi Peeta ei vielä hehkuttanut blogissaan tarpeeksi Tulli- ja pakkahuoneelle pystytettyä Finnish Design Shop pop up -kauppaa, niin tsekatkaas tätä! Katajannokalla sijaitseva satavuotias rakennus oli sisustussilmälleni kuin unta. Vanhat punatiiliset kaariholvet ja puupilarit hehkuivat autenttista tunnelmaa ja loivat yhdessä design-kalusteiden kanssa upeat puitteet. Miksi sitä ei istahtaisi hetkeksi vaikkapa Ilmari Tapiovaaran suunnittelemalle Pirkka -tuolille nautiskelemaan SIS. Deli kahvilan sydämenmuotoisia lohiruisleipiä, tai hörppäämään kupin kuumaa Normann Copenhagen Tablo -pöydän ääreen? Siinä samalla voi uppoutua skandinaavisen muotoilun yksityiskohtiin ja haaveilla paikasta Tulli- ja pakkahuoneen emäntänä.
Paikan päältä olisi luonnollisesti voinut haalia yhtä sun toista tarpeellista ja vähemmän tarpeellista design-tavaraa. Löysin mm. täydellisen säilytyskorin lattialla loikoileville, vanhoille sanomalehdilleni, mutta kun myyjä kertoi sen olevan vanhoista muovipulloista valmistettua kierrätysmateriaalia, arvasin hinnankin sen mukaiseksi. No, ihaillakin saa!
No entäs se yläkerta sitten! Huh huh! Jos takataskusta löytyisi pätäkkää, niin mahdollisesti tulevaisuudessa vietettäville häilleni olisi varattu jo paikka. Pisti jopa hieman harmittamaan, etteivät Tulli- ja pakkahuoneen tilat ole yleisessä käytössä ympäri vuoden. Lämmityksen puuttuessa oli näin syyskuisena päivänä jo erittäin koleaa, vaikka ympärillä avautuvat korkeat salit design-valaisimineen lämmittivätkin osaltaan tunnelmaa. Muistakaa siis paksut tamineet sisustusretkelle mukaan!
En minäkään sieltä loppujen lopuksi ihan tyhjin käsin lähtenyt, vaan mukaan tarttui neljä Iittalan Lempi juomalasia, jotka sopivat mainiosti sekä aamiaispöytään, että illalliskutsuihin viinilaseina. Näin syksyn tullen olen innostunut koristamaan pientä yksiötäni uusilla sisustuselementeillä. Ikkunalaudalle päätyi ensimmäinen viherkasvini (pysy hengissä pysy!) ja sängylle pehmoinen viltti kylmiä iltoja lämmittämään. Fredan Perobasta lähti mukaan toissapäivänä uusi kattovalaisin keittiöön ja suunnitteilla olisi toinen eteiseen. Kiinnostelisiko taas pieni (isoa ei täällä mahtuisi tekemäänkään) sisustuskierros kodissani, kunhan saan naulattua tavarat paikoilleen? 

Ps. Jos joku siellä innostui suunnittelemaan visiittiä Tulli- ja pakkahuoneelle: HUOM! Finnish Design Shop pop up -kauppa on pystyssä vielä syyskuun ajan. Joten hopi hopi nyt äkkiä sinne, ettei parin viikon päästä jää harmittamaan!

2012/09/18

dubrovnik #1

Terrrrrrrrrvetuloa tänne Dubrovnikin ihmeelliseen maailmaan, jossa aurinko paistaa ja kaikki on ihanaa! Ainakin meillä oli. Minun nimeni on Paju ja tämä matkakumppani mukanani on Juuso. Okei äiti ja iskäkin oli siellä meidän ravintolakustantajina. Nnnjähhähä.
Saavuimme Kroatian lämpöön elokuun viimeisenä maanantaina. Vastassa meitä odotti Adrian turkoosi meri höystettynä yli 30helteellä. Täydelliset päättäjäiset kesälle siis! Ai mille kesälle... Exactly.
Katsokaa meidän valloittavaa Neuvostoliiton aikaista hotellihuonetta. Verhot ja tuoli mätsäsi tosi hyvin keskenään. Ripulinruskea mummon nukkavieru toimi päiväpeittona. Väsynyt matkalainen ei välittänyt, vaan ryhtyi nokosille.
Päikkäreiden jälkeen lähdimme ottamaan mututuntumaa lähiympäristöön. Fiilistelimme rantamaisemia ja haukkailimme raikasta meri-ilmaa.
Juuso selkeesti ommas koko mestan.
Kroatian rantaviiva on suurimmaksi osaksi kiveä, eikä kultaisia hiekkadyynejä juuri näy. Pienet kallioon rakennetut tasanteet toimivat sen sijaan loistavina auringonotto- ja uimapaikkoina. 
Ensimmäisen päivän ristiretken yhteydessä löysimme viiden tähden luxusbaarin, joka oli rakennettu osittain tippukiviluolan sisään. Yx sexiä rannalla kiitos! Ja Juusolle paikallista olutta.
Terassilta aukeava näköala oli suorastaan breathtaking. Auringonlasku oli yksi kauneimmista mitä olen koskaan nähnyt. Mietin siinä drinkkiä ryystäessäni ja maisemaa ihaillessani, miltä näyttää piritori syysmyrskyn runtelemana. En saanut sitä kuvaa onneksi vielä silloin päähän...
Kaikille Kroatiaan aikoville: syökää kalaaa, syökää kalaaa. Salaatit olivat onnettomia, eikä lihaa osattu valmistaa. Kaikki mikä tulee läheltä, on usein myös hyvää! Heidän elinkeinonsa on kalastus, joten mereneläviä kannattaa suosia.
Tältä näytti meidän ensimmäinen päivä Dubrovnikin sydämessä. Ihan nättii, eiksni?

Ps. Hei te kaikki uudet ihanat lukijat siellä! Olen iloinen teidän (toivottavasti pysyvästä) seurastanne! Kiitos tästä kuuluu tietenkin Peetalle, joka niin kiltisti esitteli blogini omassaan :---) En yleensä harrasta hymiöitä kirjoittaessa, mutta olkoon se tällä kertaa iloinen poikkeus, sillä tämä kohteliaisuus pisti hymyilyttämään!