2012/10/17

keskellä luontoa

Viime perjantaina ahtauduimme viideksi tunniksi autoon, suuntana Petäjävesi ja yllätyssyntymäpäivät. Sankari oletti viettävänsä rauhallisen viikonlopun tyttöystävänsä kanssa keskellä kaunista luontoa, kunnes koki järkytyksen mökin ikkunaan liimautuvista ja kovaan ääneen laulavista ystävistään. Paljon onnea Petteri!
Pöytään kannettiin puolukkakoristeinen juustokakku, sekä 1,5kg painava vauvamme. Päätimme viiden suklaalevyn ja kolmen sipsipussin jälkeen viettää ensi kerralla terveellisen mökkiviikonlopun. The End.
Saunavuorojen välissä pelattiin lautapelejä. Afrikan Tähteä, Trivialia, Yatzia ja Pictionarya. Stereoissa soi Spaissarit.
Lauantaiaamu lähti käyntiin pekonimunakkaalla ja mutteripannukahvilla. Ihan pakko saada Bialettin espressokeitin omaankin keittiöön!
Tuhdin aamupalan jälkeen tartuimme haravaan ja ryhdyimme yhteisvoimin syystalkoisiin. Työnjohtajan valvovien silmien alla orjat paiskivat töitä koko aamun. Todellisuudessa rakastan pihatöitä! Se on sekoitus hyvää liikuntaa ja mieltä rahoittavaa puuhastelua. Sen päätteeksi saa hyvän olon ja posket punaisiksi!
Kovan uurastelun jälkeen oli ihana rentoutua puusaunassa ja peseytyä nakupellenä kirpeässä ulkoilmassa.
Emännän pihalta keräämistä puolukoista valmistettiin iltapalaksi herkullista vispipuuroa. Tiskitkin hoituivat taivasalla, tottakai.
Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän alkaa arvostamaan puhdasta luontoa ja sen ympäröimää hiljaisuutta. Vasta kaupunkiin palatessaan tajuaa, kuinka paljon ihminen tarvitsee hetkiä kaukana liikenteen hälinästä ja hektisestä elämänympäristöstä. En osaa sanoa pitäisinkö sitä enemmän itsestäänselvyytenä, jos minulla olisi aina ollut mökki jonne paeta. Sen kuitenkin tiedän, että isona haluan oman mökin.

2 kommenttia:

  1. Allekirjoitan ton sun viimeisen kappaleen ihan täysin! Teininä oli jotenkin niin vaikee lähtee möksälle mukaan, mutta nyt ihan odottaa niitä viikonloppuja, jolloin sinne pääsee:) Ja vaikka se oma mökki onkin, niin se ei todellakaan oo itsestäänselvyys. Se on ihan juhlaa, kun pääsee keväällä viettämään ensimmäiset yöt mökillä ja kuinka taas näin sykyisin haikeana hyvästelee mökin talveksi.. Joka tapauksessa, en siitä koskaan enää luopuisi (toivottavasti ei vanhemmatkaan..) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Heidi, tuon halusinkin kuulla! Teininä oli tosissaan kiinnostus nolla, mutta annettakoon sen aikainen kypsymättömyys meille kaikille anteeksi ;--)

      Poista