2012/11/30

etsintäkuulutettu


Toiveeni on toteutunut potenssiin sata. Viime yönä alkanut lumimyräkkä on tilastollisesti yksi voimakkaimmista itämyrskyistämme evör. Mutta onneksi näin suomalaisena osaa varautua äkillisiin ilmastonmuutoksiin ja suojautua kaiken kestävän talvitakin uumeniin! Piste piste piste. Miten voi olla mahdollista, että naulakostani löytyy ainakin viisi villakangastakkia, mutta ei ainuttakaan vettä ja tuulta hylkivää toppatakkia? Tämä vääryys täytyy korjata heti pahimman puhurin laannuttua. Siis tuulta päin ja talvitakkiostoksille!

2012/11/28

jotain pinkkiä ulkoavaruudesta

Me juodaan Ufoo Ufo Ufoo, no sitä Ufoo! (Elastiselle vaan terveisiä. Fisusta en niin välitä, mutta mites tämä?) Kuka haluaa nähdä Pajun tonttulakki päässä konttaamassa pöytien alla, nostaa käden ylös! Anyone? Entä miltä kuulostaisi sen sijaan hauskat pikkujoulut ystäväsi kanssa, uusia ja herkullisia Ufo-drinkkejä maistellen? No sitä vähän minäkin. Nyt tontut kuulolla!

Torstaina 13. joulukuuta juhlitaan The Ufo Shotin pikkujouluja Ravintola Shakerissa, Helsingissä.

The Ufo Shot on suomalaisten nuorten aikuisten perustama alkoholibrändi, joka tunnetaan toistaiseksi esikoistuotteestaan, The Ufo Shot Originalista. Alkossakin loistavasti menestyneen The Ufo Shot Originalin rinnalta löytyvät nyt myös uutuudet: energinen Blasteroid, sitruksinen Fruzion ja karkkisen mansikkainen Pinkyway. The Ufo Shot -yrittäjä Daniel Farzan on pikkujouluissa kertomassa, kuinka kolme nuorta, 25-vuotiasta, kundia keksivät krapulapäissään kehittää oman alkoholibrändin.

Paardi up? Tähän kommenttiboksiin kommentoimalla osallistut arvontaan, jossa sinä ja ystäväsi voitte päästä mukaan hippaloimaan - firman piikkiin, totta kai! Alkoholipainoitteisen menun vuoksi kutsuvierastilaisuus on k18. So bring your ID's! Muistakaa linkittää kommentin perään sähköpostiosoitteenne. Arvonta suoritetaan viikon päästä keskiviikkona, 5.12. Lykkyä tykö!

2012/11/27

mistä on hyvät aamut tehty?

♡ aamuauringosta ♡ runsaasta aamupalasta ♡ kahvin tuoksusta ♡ hiljaisuudesta ♡ kiireettömyydestä ♡ kynttilänvalosta ♡

Aamuni alkoi väärällä jalalla. Heti noustuani mietin iltavuoroa ja sitä miten se tulisi pilaamaan koko päiväni. Juuso heristeli vieressä sormea ja sanoi, ettei negatiivinen asenteeni ole ainakaan lähtökohta hyvälle aamulle. Väitin, ettei minulla ole aikaa viettää tänään hyvää aamua. Aikaa. Sen sanottuani tajusin, kuinka typerältä kuulostan. Yhtäkkiä huomasin, kuinka paljon kauniita asioita aamuni sisältää. Istuin alas ja kirjoitin ne muistiin, jotta voisin huomenna herättyäni lukea ne itselleni ääneen.

2012/11/26

matkavilmi

Maanantaiaamun piristykseksi reissukelaa kehiin. Cheers!

2012/11/21

toiveena valkoinen joulu

Otsikko voidaan lukea kahdella eri tavalla. Yksi: Vihaan mustaa joulua. Ulkona vallitseva plussakeli enteilee jälleen uhkaavasti leutoa ja märkää aattoa. Viime vuonna joulufiilis oli vaarassa jäädä kelkasta, kun pukit tepsuttelivat valkoisen hangen sijaan hiekoitetulla asfaltilla. Pliis, nyt sitä lunta. Kaksi: Myös pieni yksiöni kaipaa valkoisen peitteen ylleen. Pimeä vuodenaika tekee mustasta sisustuksesta tunkkaisen ja ahdistavan. Valon puute voidaan kuitenkin korvata muutamalla, itselleni suunnatulla joululahjavinkillä! Äiti, iskä. Tää on teille.


  1. Charles & Ray Eames DSW. Joku saattaa ehkä muistaa, että kyseinen tuoli löytyi jo viime vuoden toivelistalta. Säästöpossuni massakuuri on alkanut! Apua kaivataan. Tähän kohtaan tilinumero. Jos kolehtikeräys ei ole tuottanut jouluun mennessä tarpeeksi, on aina olemassa syntymäpäivät.
  2. String Pocket. Olematon kirjakokoelmani kaipaa hyllyä alleen. Kun asunto on ahdettu täyteen viimeistä nurkkaa ja neliömetriä myöten, on otettava seinien pinta-ala käyttöön. 
  3. Tikau. Raahasin painavan, kaksi vuotta paikoillaan seisseen Ikean maton kellariin ja teljin sen lukkojen taakse tyytyväinen hymy huulillani. Ei pesuohjetta, ei armoa. Intiassa käsintehdyt, pääosin luonnon raaka-aineista valmistetut matot kiinnostaa. 
  4. HAY S&B Minimal. Omistan tasan yhden parillisen pussilakasetin. (Jos totta puhutaan, toisia ei juuri lipastooni mahtuisikaan.) Pesutupa täytyy varata aamulla, jotta vuodevaatteet olisivat kuivua illalla. Olen usein joutunut pujahtamaan kosteisiin ja kylmiin lakanoihin. Ai että miten raikas tunne.

2012/11/20

huumorilla maustettu

Hc riisipuuro á la Paju. Wanna some?

2012/11/19

dubrovnik #6

Auts. Hieman kirpaisee nämä reissumuistelot keskellä pimeää ja kylmää marraskuuta. Osa minusta taitaa kuitenkin vain säästellä kuvia tarkoituksella, sillä mikäs lämmittäisi enemmän kuin kuvat hellehepenistä talven kynnyksellä. Ei auta muu kuin hypätä vielä kerran Dubrovnikin sydämeen, punatiilikattojen valtamereen.
Viimeisenä päivänä kiipesimme tikapuita pitkin taivaaseen. Tai siltä se ainakin tuntui. Kapeat ja korkeat rappuset johtivat vanhaa kaupunkia ympäröivälle muurille, josta näköalat olivat kerrassaan upeat. 
Vanhoissa tähystystorneissa oli tunnelmaa. Sieltä mistä ennen pamautettiin ruutia menemään, avautui nyt kimmeltävä merinäköala.
Miltäköhän tuntuisi asua keskellä autenttista, osittain yli tuhat vuotta sitten rakennettua vanhaa kaupunkia? Vähän eri fiilis kuin Sörkän piritorilla, kö.
Kenellä soi Fort Boyardin tunnusmusiikki päässä? Kuvaan vielä muutama alligaattori painimassa silikonirintaisen naisen kanssa ja seikkailufiilis on taattu!
Dubrovnikissa kirkkoja oli enemmän kuin Helsingissä R-kioskeja. Kaiken lisäksi lähellä.
Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että molemmat sandaalini ovat rikki. Ei se mitään, korjautin ne suutarilla juuri ennen reissua.
Juuso Tapio Talsi likes your photo.
Väsynyt turisti vaelluskengissään kiittää ja kuittaa. Videomateriaalista innostuneet, hihkaiskaa!

2012/11/17

loppu lähenee

Valmistaudun henkisesti viimeiseen Dubrovnik-postaukseen. Nyyh. Hyvää viikonloppua kaikille! 

2012/11/16

shotti päivässä pitää sinutkin kännissä

Kahdeksan koneellista pyykkiä ja koko huushollin kattava suursiivous kertoo lisääntyneestä energiasta, sekä enteroviruksen taltuttamisesta. Se taas tarkoittaa sitä, että olen huomenna jälleen työkunnossa. Damn. Rakkulasormet näpyttelevät taas entiseen malliin, ja hyvä niin, sillä takataskusta löytyy vaikka minkä näköistä mattimyöhäistä!
Viime lauantaina paardipoppoo suuntasi teatteriravintola Allotriaan juhlimaan rakkaan ystävämme Pauliinan syntymäpäiviä. Yhteisen kolehdin lisäksi sankari sai lahjaksi herkullisen reseptikirjan kuppikakuille!
Tämä oli vasta se alkupala. Savustettua peuran sisäfilettä, sienisalaattia ja piparjuurimajoneesia. Sulin penkkiin kiinni! Pääruoaksi tilasin härän ulkofilepihvin, sipuli-kahvikastiketta ja mustajuuriperunamuussia. Kasvikset on hippejä varten, lol.
Sivistyneen ravintolaillallisen jälkeen heitimme pikkutakit narikkaan ja käänsimme todellisen paardimoodin päälle. Sana paardi on tullut jäädäkseen.
Nestemäisenä jälkiruokana tarjoiltiin ufoshotteja, kotitekoista hedelmäturkkaria ja fisua...
Ihan kuin se olisi mihinkään riittänyt? Lisäksi tarjolla oli kirsikan, appelsiinin ja limen makuisia jellyshotteja!
Limen makuiset jellyshotit oli kaiverrettu sisälle limenkuoreen. Ihastelin niitä koko illan. Kekseliästä!
Entäs se jälkiruokapuoli sitten! Pauliina oli taikonut täydellisiä mustikka- ja vadelmatuulihattuja.
Raikas sitruunajuustokakku oli kaikkien suosikki. Ja miten hienosti koristeltu!
Suklaan ystäviäkään ei ollut jätetty täysin huomiotta. Pauliina lähe jo menee...
Kuitenkin tilannut kaikki etukäteen joltain catering-palvelulta... Perfect housewife!
Tai no... Ainakin melkein!
Loppua kohden shotteja virtasi kurkusta alas siihen tahtiin, että kuvamateriaalikin vaihtui julkaisukelvottomaksi. Kiitos ihanista synttäreistä paardeista Pauliinalle! Lupaan pitää sinut jatkossakin kyökin puolella ja keksiä illanviettoja ihan vain kuppikakkujesi vuoksi. Rakkaudella, Paju.

2012/11/14

horkasta sorkkaan

Sanotaanko nyt näin, että alkaa pikku hiljaa ottaa päähän. Tai oikeastaan jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin suuhun ja sorkkiin. Eilen vedettiin matto jalkojen alta. Maanantaiseen päivänasuun kuului kahdet villasukat, villahousut, villapaita, sekä lisäksi vielä viltti ja täkki. Viimeksi kaksi kuukautta sitten sairaslomalla, mitä nyt taas... Kuumehorkka kesti aamusta iltaan. Yön aikana hikoilin kovan kuumeen pois ja aamulla herätessäni tuntuikin jo hieman paremmalta. Paitsi että mitä nämä kämmeniin ja jalkapohjiin ilmestyneet, helvetin kipeät rakkulat oikein ovat?

Terveydenhoitajan 30 sekuntia kestävän monologin ja sairauslomatodistuksen sijaan varasin ajan yksityiselle Mehiläiseen. Ajattelin, että jos nyt sitä kerrankin kaivaisi vähän kuvetta ja jättäisi Arvauskeskuksen sikseen. Voisi saada rahoilleen sentään kerrankin haluamaansa vastinetta.

Ennen lekuriin raahautumista suoritin kuitenkin rituaalisen "oma diagnoosin" ja syötin taudin oireet Googlen ihmeelliseen maailmaan. Hakuun kirjoitettujen sanojen perusteella sain tulokseksi sairauden nimeltä enterorokko, kansankielellä suu- ja sorkkatauti. Loistavaa.

Lääkärissä käännellään ja väännellään, tutkitaan ja ihmetellään. "Onpas omituisia rakkuloita, ei kyllä näytä enterorokolta..." Ai ei näytä? Luteetko ne puree nimenomaan kämmeniin ja jalkapohjiin? "Mutta otetaan nyt varmuuden vuoksi vielä verinäyte ja nielunviljely!" Näytteiden perusteella ainoastaan tulehdusarvot näyttivät punaista. Tästä vastauksesta pulitin varmuuden vuoksi 150 euroa. "Mutta hei, tule torstaina uudestaan!" 

Joskus sitä vain tekisi mieli toimittaa lääkärille valmiiksi Wikipediasta printattu taudinkuva ja sanoa: "hei mulla on tämä, voitko tehdä asialle jotain."

edit: oink oink...

2012/11/11

salamilla vai ilman?

Voihan jehna. Kahtokee mihin kävin eurojani tuhlaamassa! Korjaan, sijoittamassa. Kysymys kuuluu, miten olen pärjännyt kaikki nämä pimeät, puoli vuotta kestävät talvet ilman lisäsalaman suloista välkehdintää? Enää ei tarvitse tuskailla hämärän rajamailla ja anoa taivaalla silloin tällöin esiintyvältä valonlähteeltämme armoa, sillä Nissin Di622 Mark II tulee ja korjaa tilanteen.

Havainnollistaakseni salamalaitteen kätevyyttä ja toimivuutta, otin kolme esimerkkikuvaa kameran eri toiminnoilla. Ensimmäinen kuva on otettu ilman salamaa. Vaikka valoa riitti vielä kuvanottohetkellä nipin napin, joutui sitä silti kuvankäsittelyohjelmalla vielä reippaasti lisäämään. Toisin sanoen, kuva oli käsittelemättömänä paljon nykyistä tummempi.
Toisessa kuvassa on käytetty kameran omaa salamaa. Järkyttävää shaibaa. Kerroin myyjälle olevani amatöörikuvaaja, joka vihaa salaman terävää ja valkoista lopputulosta. Kalpeita naamoja on nähty jo ihan tarpeeksi. Next!
No entäs sitten tämä! Huhheijaa. Salamalaitteen avulla otettu kuva painiikin jo sitten täysin eri sarjassa edeltäjiinsä verrattuna. Vaikka tiesin lisäsalaman tekevän kuvista selkeämpiä, tasaisempia ja ennen kaikkea valoisampia, en osannut edes haaveilla yhtä puhtaasta ja pehmestä lopputuloksesta. Kyllä nyt kelepaa! Nippelitietoja kaipaavat, tsekatkaas tää.

2012/11/06

loppuu se paska tai joku kuolee

Laitoin tänään yläkerran junnuille postia. Kahdessa kuukaudessa räppipäät ovat saaneet tägättyä kerrostalon hissin, sekä vastamaalatun ulkoseinän (jota on remontoitu muun sisäpihan lisäksi koko kesän) täyteen, paskoneet sukunimitaulun ja leikkineet kirjaimilla scrabblea, sekä luukuttaneet bassoa yömyöhään seitsemän päivää viikossa.
Käskin poikien painua Suvilahteen, jos tekee mieli vielä bommata ja kääntää volat mutelle tasan kello kymmenen, tai muuten tulee äitiä ja iskää ikävä. Taisin siinä samalla pelotella hieman isännöitsijällä ja sinipukuisillakin, jos talonyhtiön omaisuuden rikkominen ja asukkaiden häiritseminen ei lopu tasan siihen paikkaan.
Sain myös ystäviltäni rohkaisevaa tukea loistavien vinkkien avulla, jotka ovat laadittu tämänkaltaisten seinänaapurien torjumiseen. Vinkki nro 1: Laita partavaahtopurkki pakastimeen. Odota, että purkki jäätyy. Ota jäätynyt purkki pois pakastimesta ja leikkaa kuori auki peltisaksilla. Poista valkea ja kohmeinen vaahtokalikka ja sujauta se naapurisi postiluukusta. Sulaessaan kalikka täyttää helposti koko eteisen.
Vinkki nro 2: Legendaarinen kusifrispee. Osta frispee ja kuse siihen. Laita frispee pakkaseen ja anna jäätyä. Ota frispee pakkasesta ja raapusta viestisi jäiseen kusilättyyn.
Ihme kyllä, ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen yläkerrassamme on hiljaista. Ei parvekkeella ravaavia ja ovia paiskovia teinejä, ei kahdelta yöllä pauhaavaa suomiräppiä, eikä uusia tussin jälkiä kerrostalomme seinissä. Pieni viestinpoikanen näytti siis tepsivän!
Puoliksi jopa toivon, että viikonloppuun mennessä sääntöjen noudattaminen olisi jo unohtunut ja teiniperseily jatkuisi samaan tahtiin kuin ennenkin, ihan vain siksi että pääsisin ottamaan ystävieni vinkeistä vaarin!
Ennen teinejä yläkerrassamme mekasti somalilauma nimeltään Rage. Raivo? Osuvampaa sukunimeä olisi saanut kyllä hakea... Eivät voineet silti naapurit aavistella, että seinän takana olisi pian pahempaakin tarjolla!
Tämän postauksen toisena pointtina naapurien esittelyn jälkeen oli kaiketi esitellä myös pientä yksiötäni puhelimesta löytyneiden kuvien välityksellä. Pienen tarinan avulla tästäkin saa yllättävän paljon mielenkiintoisemman!
Osalla taitaa mennä kuitenkin tarinan opetus hieman ohitse. Ei se mitään, niin mullakin.
Ensi helmikuussa yksiöni täyttää kaksi vuotta. Olen hiljalleen alkanut ukkoni kanssa miettiä tilavampaa asuntoa. Yksi potentiaalinen vaihtoehto olisikin jo luultavasti takataskussa, tosin sitä pitää ensiksi käydä vilkaisemassa.
Kaikista miinuspuolista huolimatta rakastan pientä kotiani. Tilaa on ollut sopivasti, varsinkin tälläiselle pienelle pygmimalliselle tytölle. Ensiasunnoksi tämä on ollut täydellinen. 
Siinä kaikki tällä kertaa. Adjö!