2013/01/30

filippa k

Ihan ensimmäiseksi tahtoisin kiittää niitä kaikkia ihania lukijoitani, jotka onnittelivat minua syntymäpäiväni johdosta ja lämmittivät sydäntäni lukuisilla kommenteillaan! Tota joo. Sitten seuraavaan aiheeseen (ehkä jopa tällä kertaa kiinnostavaan sellaiseen?), nimittäin lahjoihin! Esittelyvuorossa ensimmäisenä ovat nahkaiset nilkkurit, jotka hankin itselleni alennusmyynneistä verukkeella, koska syntymäpäivät.
Satuin viime syksynä kenkiä itselleni etsiessä poikkeamaan Aleksanterinkadun Rizzoon, kun huomasin ensimmäistä kertaa Filippa K:n kauniit, kultaisella remmillä varustetut ja nahan erilaisilla pintamateriaaleilla leikittelevät nilkkurit. Vasta hintalappuun vilkaistuani päätin jättää sovitusaikeet sikseen ja laskea 249 euron hintaiset kengät takaisin hyllylleen.
Alennusmyyntien aikaan, kuraisilla maihareilla keskustassa lantsiessani, muistin yhtäkkiä aikaisemmin syksyllä löytämäni täydelliset nilkkurit. Ja kappas! Siellähän ne keltaisella tarralla odottivat, tosin edelleen hivenen liian suolaiseen 179 euron hintaan. Sovitin kenkiä ja ihastukseni muuttui palavaksi rakkaudeksi. Luottokortti paloi jo sormissani, kunnes lopulta omatunto ja tyhjyyttä ammottava kukkaro palautti takaisin kenkätaivaasta todellisuuteen. Olin jo antanut periksi kenkien suhteen, kun huomasin Rizzon ikkunassa mainoksen alennettujen tuotteiden alennusmyynnistä. Voisiko se todella olla..? KYLLÄ! Toiveeni oli kuultu. Alunperin yli sata euroa kalliimmat kengät huusivat alelaarissa hintaan sata-kolme-ysi! Sen enempiä miettimättä kaappasin viimeiset kolmekutoset ja syöksyin kassalle.
Miltäs nilkkurit teidän silmissänne näyttää? Kengät odottavat jo kärsimättömänä käyttöön pääsyään. Toiveena on kuitenkin ensiksi kuivemmat kelit, jotta suola ei pilaisi suojauksesta huolimatta kengän pintaa. I'm diggin it!

2013/01/29

paardit purkissa

Tänään mittariin pamahtaa lukemat 24. Vielä vuosi lisää ja nuoruuden keski-ikä on saavutettu! Lauantaina järjestin ystävilleni perinteiset karkelot vanhentumiseni kunniaksi. Teemana oli paardit purkissa, tiivistä ja erittäin läheistä tunnelmaa yksiöni jokaista neliömetriä kohden. Siskoni taikoi ruokapöytään paljon kehuja ansainneen kasvispiirakan, herkullista couscoussalaattia, sekä patongin kylkiäiseksi avokado-hummustahnaa. Synttärikakkuna toimi porkkanamuffinsseista koottu keko!
Arvoisa juhlakalu ja hänen lahjaksi saamansa, erittäin käytännöllinen kaulakoru. Tuon kitatessani minusta olisi jäljellä enää värikäs läikkä toiletin valkoisella kaakelilattialla. Synttäriasuksi päätyi silkkimäinen mekko, joka ansaitsee tyylikkyytensä vuoksi täysin oman postauksensa.
Piipun muotoinen boolikauha aiheutti iloista hämmennystä juhlakansan joukossa. Karpalomehun vastaisena valitsin korvaavaksi marjaksi puolukan. Spriten ja väkijuoman lisäksi booliin päätyi roseeviiniä ja limeä. 
Lavastimme Peetan kanssa tilannekuvia. Vain toinen bloggaaja voi todella ymmärtää tekaistujen hetkien ja tarkkaan harkittujen asetelmien tärkeyden!
Paketin kääröistä paljastui pitkään toivottu yllätys! Lahjakortin käyttötarkoitus saa kuitenkin jäädä vielä salaisuudeksi... Arvaako kukaan mistä saattaisi olla kysymys? Täällä päässä alkaa jo jänskättämään! On mulla aikamoisia ystäviä ♡
Poikien piirtämästä onnittelukortista löytyi mm. moottoripyörällä hurjasteleva kova muna, sekä binäärikoodilla kirjoitettu nimeni. Kakkahippuja pierevä pylly ja silmistään satenkaarioksennusta syöksevä Elvis olivat myös erittäin mielenkiintoisia.
Tässä kortissa puolestaan olisi ainakin itselleni elämänohjetta kerrakseen. Täytyy kiinnittää jääkaapinoveen muistutukseksi siitä, että pienistäkin huolenaiheista voi jatkuvalla murehtimisella kasvaa turhan suuria. Muffini naamaan ja valitukset vähemmälle!
Kuvia illasta tallentui loppujen lopuksi armottoman vähän, eikä viimevuotiseen tapaan jäänyt videomateriaaliakaan editoitavaksi. Päätin tällä kertaa keskittyä kunnolla ystäviini, joista ainakin osaa näen nykyisin vain harvoin. Kiitos mieleenpainuvasta ja ihanasta illasta jokaiselle teistä jotka pääsitte paikan päälle halimaan ja onnittelemaan! Oikeita syntymäpäiviäni vietän tänään iloisesti iltavuorossa tyytyväisiä asiakkaita kestiten. Siispä hyvää Pajua pour moi!

2013/01/22

kaakaota ja suklaata

Kesällä Kööpenhamissa vieraillessani piipahdin kirpputorille kohmuamaan paikallisia aarteita. Luulin aina lukeutuvani niihin, jotka eivät koskaan löydä myllättyjen vaatteiden sekamelskasta mitään käyttökelpoista. Kyseiseltä kirpputorilta lähtiessäni pääsin lopulta todistamaan toisin! Erään myyjän korista löytyi toinen toistaan upeampia, vanhoja 50-luvulta peräisin olevia mainosjulisteita. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin hieman repaleiseen ja erikoisen muotoiseen yksilöön, joka on aikoinaan saanut ostoskärryjä työntävien, kellohameisten tanskalaisrouvien päät kääntymään ja himoitsemaan suussa sulavaa suklaata.

Päätin kehystää julisteen myöhemmin tauluksi. Paksut kultaiset raamit sopivat mielestäni kuvan murrettujen värien kanssa täydellisesti. Alunperin hyvin edulliselle löydölle kertyi hintaa lopulta lähemmäs kaksi sataa euroa. Ensi kerralla valmiit kehykset Ikeasta.

2013/01/21

jellona ja taikamatto

Iskin Tokyon joulumyyjäisissä silmäni myös erääseen paljetein koristelluun leijonaposteriin. Lauran pöytään saavuttuani olivat käteisvarani jo kuitenkin armottoman tuhlauksen myötä huvenneet. Jylhävuoren kuningas jäi kuitenkin myöhemmin kaivertamaan kovasti mieltäni, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ottaa yhteyttä suoraan luomuksen suunnittelijaan. Sovimme treffit keskelle Piritorin sydäntä ja suoritimme välitystoimenpiteen salaa virkavallan seuratessa kulman takaa. Oih ja voih! Miten ihana se onkaan. Vanha puinen peiliovi antaa julisteelle ansaitsemansa raamit kera komeiden pallovalojen.

Eteisen persialaishenkiseen mattoon liittyy myös oma tarinansa. Eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä huomasin sattumalta sisäpihallamme erikoisen mytyn. Tuo mytty paljastui lumihankeen hylätyksi matoksi, jonka hetken pohdiskelun jälkeen kiikutin kotiin suojaan. Eipä ole rappukäytävän ilmoitustaululla etsintäkuulutusta röyhkeästä mattovarkaasta näkynyt, joten pysyköön orpolapsi siinä kunnes joku toisin päättää!

2013/01/19

kaksitoista kuukautta

Ostin taannoin Tokyon joulumyyjäisistä itselleni sievän seinäkalenterin. Ihastuin printtien yksinkertaisuuteen ja fontin leikkimielisyyteen. Värit ovat muuten niin vaaleahkoon sisustukseeni sopivan rauhallisia, mutta kiinnittävät silti pirteydellään mielenkiinnon puoleensa. Kalenteri roikkui ensiksi yöpöytäni yläpuolella hopeisella klipsillä, mutta jäi nurkassa pienen kokonsa vuoksi täysin huomiotta. Päätin muodostaa lopulta kalenterin jokaisesta kuukaudesta sängyn yläpuolelle taulumaisen kollaasin. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto!
Mitäs teidän sisustussilmänne sanoo? Itse ainakin tykkään, kun valkoiset seinät saavat hieman piristystä näin kevään kynnyksellä. (Okei, aika kaukana kynnyksestä, mutta kyllä se sieltä vielä joskus tulee!)  Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoilleni ☼

2013/01/17

kohti uusia pettymyksiä

Tänään oli kaunis päivä. Se alkoi huonosti nukutun yön jälkeen toiveekkaana, joskin pettymystä valmiiksi kulman takaa odottaen. Vilkuilin puhelinta hermostuneesti säännöllisin väliajoin, joko nyt? Ilmoituksen vihdoinkin saavuttua suupieleni valahtivat alaspäin. Talven ensimmäiset auringonsäteet saivat poskillani valuvat kyyneleet säihkymään niin kuin maassa makaava lumihanki. Itkin bussissa välittämättä muiden katseista. Teki mieli huutaa, mutta hillitsin itseni kotiin asti. Vedin verhot eteen ja haistatin energiselle pakkassäälle paskat. Tämä on epäreilua. Hautauduin peiton alle sikiöasentoon ja itkin silmäni turvoksiin, kunnes en enää nähnyt mitään. Väritin valkoisen muistilapun mustalla tussilla raivonvallassa, kunnes traagisuuteni alkoi jo salaa naurattamaan. Olin kuitenkin päättänyt olla loppupäivän hymyilemättä.

Tiedän että tämänhetkinen elämäntilanteeni ei tule olemaan ikuista. Askel parempaan oli jo hilkulla. Optimistisuus kannattaa aina, mutta aitoja tunteita ei tarvitse peittää. Ei edes yleisissä kulkuvälineissä.

2013/01/09

iltateen aika

Koska bloggaajan kuuluu raottaa elämästään vain hyvät puolet ja osoittaa kaiken olevan seesteistä ja kaikin puolin täydellistä, on tämäkin postaus luonnollisesti ajastettu. Todellisuudessa uusi teekuppini likoo täydessä tiskialtaassa, odottaen juojaansa puolen yön jälkeen päättyvästä iltavuorosta.
Eletään nyt kuitenkin hetki siinä kauniissa ajatuksessa, että luonnonmukainen ja sisustukseenkin niin sopiva tee hautuu hiljalleen kynttilänvalossa, Bon Iverin nyyhkyttäessä herkästi taustalla. Ah, tätä työvuorolistalle määrätyn kohtalon ivaa! Rauhallista ja teen lämmittämää keskiviikkoiltaa lapsikullat ♥

2013/01/07

pata kattilaa soimaa

Ajattelin näin alkuvuoden terveyspäissäni (vaikka kipeä taidan tällä hetkellä ollakin) lisätä ohjeen huisin helposta kasvissosekeitosta, jonka taatusti osaa valmistaa, vaikkei sen kummoisempi kotikokki olisikaan. Kasvispainoitteiseen ruokavalioon vuoden lopusta siirryttyäni, oli etsittävä uusia reseptejä lihallisten nautintojen tilalle, sekä monipuolistettava vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia. Nyt kolme päivää kyseistä soppaa syöneenä voin todeta, että neljäskin menisi. Pirkuleen hyvää ja vieläpä halpaa kuin peruna! 
Lähdetään yksinkertaisesti liikkeelle keittoon tarvittavista ainesosista. Sosekeittovariaatioita löytyy varmasti yhtä monia kuin aakkosista kirjaimia. Erilaisten kasvisten ja juuresten lisäksi sosekeittoihin voi lisätä siemeniä, palkokasveja tai juustoja oman maun mukaan. Potkua keittoon saa luonnollisesti lisäämällä sekaan maustehyllyn antimia. Ensimmäiset versioni syntyivät perinteisiä raaka-aineita käyttäen, mutta jatkossa kattilaan saattaa päätyä myös esimerkiksi bataattia ja purjoa. Kuten Tapani Kansakin sen sanoisi: skaala on mieletön.

Kasvissosekeittoon tarvitset:

  • 3 perunaa
  • 3 porkkanaa
  • 1-2 sipulia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 6 dl vettä
  • 2 dl ruokakermaa
  • mausteita 
  1. Pese kasvikset ja kuori ne. Viipaloi porkkanat ja sipulit, lohko perunat ja pilko valkosipulinkynsi. 
  2. Kuullota porkkanat, perunat ja sipulit oliiviöljyssä. Lisää vesi, kasvisliemikuutio ja pilkottu valkosipulinkynsi. Kiehuta seosta, kunnes kaikki osaset ovat kypsiä.
  3. Soseuta seos sauvasekoittimella ja lisää sekaan ruokakerma.
  4. Mausta keittoa esimerkiksi oreganolla, basilikalla, mustapippurilla ja cayennepippurilla. Kiehauta keittoa ja tarjoile vaikkapa paistetun patongin kera.

Voilá! Missä jonossa sosekeittoni seisoi kun ulkonäköpisteitä jaettiin? Ottakaa lapset Idasta mallia. Tuore rucola ja raejuusto saa ihmeitä aikaan! Ajattelin vuoden 2013 kunniaksi tehdä uuden aluevaltauksen kyökin puolella ja jakaa samalla vinkkejä teillekin. Siispä resepteistä kiinnostuneet, nostakaas se käsi ylös! o/ 

2013/01/06

siirtolapuutarha


Kello löi jo viisi, lapset herätkääHeräsin kukonlaulunaikaan niistämään ja keittämään kupposen kuumaa. Tervetuloa vuoden ensimmäinen lenssu! Teetä keitellessäni tulin ajatelleeksi keittiökaapeissa lymyileviä ja sinne täysin kuulumattomia astioita. Kun tilaa on vähän, tulisi se kaiken järjen mukaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti turhaa tavaraa välttäen. Kuitenkin sieltä täältä saadut, yksittäiset kipot ja lautaset jäävät usein hyllyihin notkumaan, ja eipä aikaakaan kun huomaat omistavasi Peppi Pitkätossulle kuuluvan astiaston. Siispä ystävät huomio, jos lahjaideoista on puutetta, en pistäisi yhdestä Marimekon lahjakortista ainakaan pahitteeksi!

2013/01/05

kurkistus menneeseen

Suhteellisen laiskan blogivuoteni ansiosta jätän yksityiskohtaiset muistelot tällä kertaa sikseen ja kiteytän 365 vuorokautta Rokkirekistä pöllimääni kyselyyn. Luulenpa että tämä on myös kolmivuotisessa blogihistoriassani kyselyistä ensimmäinen. Vaihtelu virkistää, joten eiköhän aloiteta!
Saitko uuden ystävän viime vuoden aikana? Tapasin ensimmäistä kertaa erään viileän ja seuraani luultavimmin jo kyllästyneen tyypin. Moi Peeta! Kiva hattu sulla!
Teitkö jotain viime vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Matkustin ympäri muoilmaa. Toronto, Kööpenhamina ja Dubrovnik olivat kaikki uusia tuttavuuksia.
Seurustelitko viime vuoden aikana? Syyskuussa tuli vuosi täyteen!
Mitkä ovat parhaat muistosi viime vuodelta? Kyllä ne reissut sen tekivät. Olin mahdottoman onnekas kun pääsin näkemään Niagaran putouksia, tanskalaista kaupunkikulttuuria, sekä Kroatian aurinkorantoja. Ei turhaan sanota, että matkustaminen rikastaa meitä, tekee meistä suvaitsevampia ja avaa meille uusia näkemyksiä elämään.

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana? Olisin toivonut vastaavani tähän edes jokseenkin myöntävästi, mutta let's face the truth. En ole mielestäni sen kypsempi tai määrätietoisempi kuin vuosikaan sitten, mutta toivottavasti siihen suuntaan ollaan menossa. On paljonkin asioita joita toivoisin itsessäni vielä muuttuvan, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kasvamisesta itsensä kanssa. Hiljaa hyvä tulee.
Oletko lihonut? Suunnilleen samoissa mitoissa mennään. Tosin, en ole uskaltautunut vaa'alle joulun jälkeen, joten sanotaanko etten ainakaan ihmettelisi vaikka vyötärölle olisi muutama lisäkilo ilmestynytkin...
Saitko porttikieltoa minnekään viime vuoden aikana? Tähän kohtaan olisin puolestaan toivonut vastaavani kielteisesti. Eräs kesällä viettämäni tyttöjenilta päättyi kuitenkin lyhyesti, kun järjestyksenvalvoja päätti käännyttää minut kotiin ravintolan ovelta ainoastaan muutaman lasillisen nauttineena. Tästä tuohtuneena ilmoitin tyytymättömyyteni pokelle erilaisia voimasanoja käyttäen, joka puolestaan kertoi minun hankkineeni itselleni juuri porttikiellon kyseiseen ravintolaan koko loppuiäkseni. Sen pituinen se.
Kävitkö elokuvissa yksin viime vuoden aikana? Kyllä! Taidan olla suorastaan poikkeus, nimittäin rakastan käydä elokuvissa myös yksin. Viimeksi sunnuntaina kävin katsomassa valkokankaalla hobitteja all by myself.
Oletko ottanut tatuointia tai lävistystä viimeisen vuoden aikana? Krhmm... Tähän väliin pieni soosoo siskolleni, joka lupasi suunnitella jo kaksi vuotta mielessäni pyörineen tatuointi-idean. Olkoon tämä agenda vuodelle 2013!

Kuka oli paras uusi tuttavuus? Ihanat tädin karvapenaalit, Bango ja Panii! 
Synnyttikö kukaan läheisesi? Kaksi serkkuani saivat lapsen, paljon onnea pienokaisten johdosta! Häissäkin tuli kesän aikana vierailtua, tällä kertaa estradin puolella.
Kuoliko kukaan läheisesi? Vanhin enoni kuoli huhtikuussa.
Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Juuson. Yllätyn jatkuvasti kuinka hellän, kärsivällisen ja positiivisen ihmisen olen vierelleni löytänyt. 
Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Tämän pystin ansaitsen minä itse.
Missä maissa kävit? Kanadassa, Tanskassa ja Kroatiassa
Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2013, mikä ei onnistunut vuonna 2012? Vaihtaisin hyvän palkan unelmieni työhön koska vain. Varpaat ja sormet ristiin, että näin kävisi.
Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012? 10.12 minusta kuoritui pääosin lakto-ovo vegetaristi.
Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Olisin voinut olla ahkerampi bloggaaja. En uskalla luvata tosin jatkossakaan mitään.
...entä vähemmän? Valittaa omasta elämäntilanteestani ja keskittyä sen sijaan sen muuttamiseen.

Piditkö uudenvuodenlupauksesi? Lupaan itselleni vuodesta toiseen syödä terveellisemmin ja harrastaa liikuntaa säännöllisemmin. Totuus instagramin ulkopuolella saattaa olla kuitenkin toinen...
Mikä oli vuoden 2012 suurin onnistuminen? Sain raahattua itseni hammaslääkäriin sitten ilmaisten käyntien! Kertokaahan, millä porkkanalla miehen saa houkuteltua samaiseen tuoliin istumaan? Ilmeisesti vuonna 2011 joululahjaksi saatu lahjakortti hammaslääkäriin ei vielä riitä.
♡ ...ja suurin epäonnistuminen? En koe epäonnistuneeni sinällään missään, sillä yrittänyttähän ei lasketa! Such a failure.
Kärsitkö vammoista? En niinkään vammoista, mutta sairaslomalla tuli vietettyä aikaa täysin hatusta vedettyjen vaivojen, kuten esimerkiksi kihdin ja enterorokon vuoksi.
Mikä oli paras asia, jonka ostit? iPuhelin tottakai. Siitä Juusokin muistaa kiittää minua päivittäin. Vuoden 2013 etiketti kieltää älypuhelimien käytön ruokapöydässä. Rikoin sääntöä viimeksi eilen.
Miten vietit joulun? Perheeni kanssa suklaata syöden, saunoen ja Benkun kanssa lumessa peuhaten.
Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Zero.
Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Iholla oli koukuttava. Yhtäkään jaksoa ei voinut jättää väliin. Kohta on uusien jaksojen vuoro!
Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Opettelen luopumaan sanasta vihata. Ihmisen pitäisi tehdä jotain todella anteeksiantamatonta, jotta ansaitsisi itselleen noin voimakkaan verbin. Kaikesta tai kaikista ei tarvitse pitää, mutta vihaaminen on yksinkertaisesti energiaa vievää ja turhaa puuhaa.
Rakastuitko vuonna 2012? Niinkin paljon, että korvasin kesällä maalle erakoituneen poikaystäväni koiralla.
Mikä oli paras lukemasi kirja? Luen armottoman vähän ja hidastempoisesti. Hyllyssä notkuu edelleen kesällä aloittamani, Sofi Oksasen Puhdistus. Jari Tervon karu kertomus kurdityttö Laylasta onnistui kuitenkin viemään minut täysin mukaansa. Suosittelen!
...entä musiikillinen löytö? Juuso käski vastata Gracias x JTT. 
Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Voi, niitä oli monia. Päälimmäisenä nousee mieleen lämmin draamakomeria Intouchables, sekä alunperin teatterinäytelmäksi tehty elokuva Carnage.
Mistä innostuit eniten? Niistä yhden käden sormilla laskettavista, helteisistä kesäpäivistä. Niitä lisää vuodelle 2013!
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Enköhän minä loppujen lopuksi aika onnellinen ole!
Lihavempi vai laihempi? Valitsen kultaisen keskitien.
Rikkaampi vai köyhempi? Palkkapäivää odotellessa...
Mitä teit syntymäpäivänäsi? Ystäväni juhlivat purkissa pienessä yksiössäni. Seuraavat paardit ovat jo ovella, be prepared!
Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Hyvään ruokaan ja kauniisiin asioihin.
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? Non, je ne regrette rien.
♡ Mitä halusit ja sait? Suukkoja, haleja, tukea ja lohdutusta. 
♡ Mitä halusit, muttet saanut? No sitä tatuointia!
Vuoden 2012 ihmiset: Vanhempani, siskoni, poikaystäväni, sekä kaikki ihanat ystäväni.
Ketä kaipasit? Lukijoitani. Olisi mahtavaa kuulla teistä useammin!
Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Ei ole yhtään häpeä, jos joutuu mennä hulluuslääkärille, kun pää on ihan dindong viriviri tööttööt, toivoo Rauno Repomies.