2013/08/29

bloggaan, siis olen

Ajattelin tulla jättämään itsestäni elonmerkkejä vielä näin elokuunkin puolella. Niin että hei vaan! Hengissä ollaan, juuri ja juuri. Ensin voimani vei miltei kaksi viikkoa kestänyt kuume, jonka voitettuani istahdin suoraan koulunpenkille. Vanhempanikin totesivat, ettei tytöstä kuulu enää muulloin kuin pankkitilin saldon hälyttäessä punaista. Jätte kiva de!
Seuraava kuvapari: läksyt ja minä. Olen tänään piirtänyt kuusi tuntia keittiön ja kylpyhuoneen projektio- ja pohjapiirrustuksia. Voin lähes varmasti nyt vakuuttaa, ettei minusta koskaan tule ainakaan sisustusarkkitehtia. Ennen tehtävien aloittamista piti ihan googlettaa, miten skaalatikkua käytetään...
Marraskuuhun mennessä tulisi olla sisustusassistentin opinnot purkissa opinnäytetyötä myöten. Lisää vastuuta on luvassa lähiaikoina myös putiikin puolella, jonka vuoksi tuleva syksy tulee olemaan entistäkin kiireisempi. Äh, minä kun kuvittelin jo käpertyväni viltin alle sinkkikset ja suklaalevy seuranani.
Viileitä syysiltoja varten hankin työpaikaltani Granitista oikean hemmottelukynttilän! Ekologisesta soijavahasta valmistettua tuoksukynttilää voi nimittäin käyttää myös vartaloöljynä, joka hoitaa ja pehmentää talven kuivattamaa ihoa. Siitäpä ihana joululahjaidea korvan taakse! Kadotin postauksen punaisen langan jo ajat sitten (pää edelleen tohjona satojen kynien laskemisesta... Paju sydän inventaario!), mutta tarkoituksenani olikin ehkä vain tulla ilmoittamaan olemassaolostani tällä planeetalla, vaikka oma perheenikin sitä jo epäilee. Koittakeehan jaksella siellä ruudun takana, pusuja! Ps. Tsekatkaa ihanan Johnin ihana uusi biisi!