2014/12/31

le happy purp year

// Tuote saatu testiin bloginäkyvyyttä vastaan
Hopeiset, mustat ja kiiltävän pinkit serpentiinit ✔︎
Vimpan päälle mietitty bilelookki ✔︎
Illallinen isolla porukalla B-Smokeryssa ✔︎
Kello kahdentoista skumppa shampanja ✔︎
Tähtisädetikut ALERT! ALERT! ALERT!

Tähtisädetikkuja lukuunottamatta (kielletäänpäs sekin kaupoista, koska Suomi) kaikki on laittautumista vaille valmista! Ensimmäiseksi kiiruhdetaan isolla porukalla Teurastamolle syömään, jonka jälkeen otamme kohteeksi mitä luultavimmin Lauttasaaren, josta käsin on hyvä tähyillä taivaalle lenteleviä paukkuja.

Ennen kuin ryhdyn kiskomaan kultaisia glittersukkahousujani jalkaan ja kihartelemaan hiuksiani iltaa varten, ajattelin tehdä uuden vuoden kunniaksi itselleni drinkin! Kun kaipaa aavistuksen makeampaa alkujuomaa, on violetti päivän väri!

Le Purp on premium vodka, jossa yhdistyy makea mansikka, mustikka ja raikas lime. Se maistuu esimerkiksi shottina kermavaahdon kera, tai vaikkapa yhdessä ananas-tai karpalomehun kanssa. Raikkaamman drinkin siitä saa helposti lisäämällä sekaan esimerkiksi sitruunan makuista tonicia ja tuoretta limeä. Hmm... Miltäköhän Le Purp maistuu roseen kanssa? Kokeiluun!

Alkosta kyseistä juomaa ei vielä valitettavasti saa, mutta esimerkiksi tietyissä yökerhoissa sitä pääsee jo maistelemaan! Kurkkaa lisää täältä!

** HYVÄÄ UUTTA VUOTTA, HAPPY NEW YEAR 2015 !! **

2014/12/29

pari sanaa joulusta paketin kera

Huh, ohi on. En tiedä olenko väsyneempi nyt joulun jälkeen vai sitä ennen - sen verran koville se syöminen ja suru otti. Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin. Saimme viettää yhdessä kauniin ja rauhallisen joulun, mutta se tuntui kovin raskaalta ilman yhtä perheenjäsentämme, joka pääsi viimeiselle levolle kotikiven juurelle aattona. Valkoisen hangen alla on nyt hyvä nukkua.
Uskomattoman kelin me kyllä jouluksi saimmekin. Vaikka pakkanen onkin paukkunut tänään kuin viimeistä päivää, en ihan käsitä miten jotkut viettävät joulunsa mielummin vesisateessa. Uudeksi vuodeksi onkin taas luvassa plussaa, joten nautitaan nyt punaisista poskista kun vielä mahdollisuus annetaan!
Ja koska mikään ei ole niin kivaa kuin löytää kuusen alta vielä yksi itselleen osoitettu paketti, pistetään blogissa käyntiin vuoden viimeinen arvonta! Kiitokseksi kuluneesta vuodesta, ihanista kommenteista, fiksusta palautteesta ja hyvistä ideoista, haluan lähettää jollekin teistä paketin luonnonkosmetiikka, joka pitää sisällään:

Acorelle Delicious by Sara la Fountain (Eau de Parfum) - Täyteläinen tuoksu talveen, jossa alkutuoksuna ruusua ja hunajaa, sydäntuoksuna mantelia ja tonkapapua, sekä lopputuoksuna vanilja ja makea praliini. Acorelle parfyymit ovat luomuvalmistettuja luonnonkosmetiikan tuotteita, joiden valmistuksessa ei käytetä synteettistä alkoholia eikä parabeeneja. Tuotteita ei myöskään ole testattu eläinkokein.

Acorelle Divine Orchid (Eau Fraiche) - Kukkainen tuoksu, jossa sekoittuu mm. päärynä, vadelma ja vanilja. Tuoksu sisältää eteerisiä öljyjä, jotka lieventävät stressiä. Eau Fraicheissa on parfyymeja raikkaampi tuoksuosuus, jonka vuoksi niitä voi suihkauttaa myös huoneilmaan ja liinavaatteille.

Ekovista Almond Oil - Manteliöljy kuivalle ja ärtyneelle iholle. Koostumukseltaan kevyttä, tuoksutonta ja hyvin imeytyvää öljyä. Sisältää proteiineja, A-, B1-, B2- ja B6-vitamiineja, rasvahappoja ja mineraaleja. Manteliöljyä voi myös käytää meikinpoistoon ja hierontaan.

Flow kosmetiikka Sitruunaruoho & hunaja saippua - Hunaja kosteuttaa ja sitruunaruoho puhdistaa epäpuhtauksia ihosta ja parantaa verenkiertoa. Suomalaista luomukosmetiikkaa. Saippuassa ihana tuoksu!

Signe Seebid Laventeli-kylpymaito - Laventelin tuoksu rauhoittaa ja auttaa unen saantiin. Maito tekee kylpyveden pehmeäksi, ja sisältää runsaasti vitamiineja sekä ihoa hoitavia ja kosteuttavia ainesosia. Lisää 2-4 ruokalusikallista kylpyyn. Virolaista, käsityönä valmistettua luonnon kosmetiikkaa.

Arvonta-aikaa on ensi maanantaihin, 5.1.2015 asti. Muistakaa jättää kommentin yhteyteen toimiva sähköpostiosoite. Onnea arvontaan! // Tuotteet saatu blogin kautta.

2014/12/20

kiltistä en tiedä, mutta...

Ai että miten tämä luovuuden ja inspiraation tuotos ihan hivelee silmiä! Vai puhunko minä nyt jonkin sortin kirvelystä? Oli mitä oli, pistetään sairasloman piikkiin. Eilisen joululahjapohdiskelun tuloksena keksin pukinkontin täytteeksi ainoastaan jotain itselleni - kovin yllättävää. Tämän vuoden listalta löytyy kuitenkin yllättävän paljon oikeasti hyödyllisiä ja tarpeellisia toivomuksia, joille on taatusti käyttöä. (Toki niille designhuonekaluillekin olisi käyttöä, mutta myös pukin varat ovat rajalliset.) 

❄︎  Lahjakortti Specsaversille. Silmäoptikon mukaan olisin jälleen teräväkatseisempia silmiä vaille. Uusille kehyksille ei ole onneksi tarvetta, mutta nykyisten linssien avulla ei pötkitä enää kovin pitkälle.

❄︎ Field day:n kamerahihna. Ai niin, guess what! Voitin kameran! Uusi Olympuksen PEN E-PL7 on matkalla kotiin. Sen kaveriksi sopisi tämä ihastuttava kamerahihna, joka on valmistettu kasviparkitusta nahkasta ja vieläpä Suomessa!

❄︎ Mistä polttimo? Ystävieni ihana synttärilahja, Design House Stockholmin Work Lamp on ollut jo pitkään pimennossa, sillä en ole löytänyt sopivan kokoista polttimoa lamppuun. Tietääkö joku mistä sellaisen saisi metsästettyä poksahtaneen tilalle? 

❄︎ Vaatekaapin renoveeraus. Naisella on aina tarvetta uusille vaatteille. All I want for Christmas is COS!

❄︎ Petauspatja. Näyttää se uni maittavan ilman petariakin, mutta nimensä mukaisesti itse petauksesta ei meinaa tulla kyllä yhtään mitään. No joo, on se runkopatja ehkä aavistuksen muhkurainen...

Kuvat: Marimekko ja Field day

2014/12/19

taasko se kuusi siellä

Vällyjen välistä ja ties kuinka monennen teekupillisen äärestä moi! Ehdin jo parkaista nenäliinaan kaiken kiireen keskellä toivomuksen, että ehtisin kirjoittaa teille edes kerran ennen uutta vuotta. Niin se pitkittynyt flunssa vei sitten mennessään (sitä en sentään toivonut) ja lähetti meikäläisen lopulta vatsataudin kera kotiin lepäämään.

Päällimmäisenä hirveä morkkis siitä, että töissä joka toinen on sairaslomalla ja alle kourallinen painaa muiden tunteja hiki hatussa. Mutta minkäs sitä ihminen sairaudelleen mahtaa - ei välttämättä ainakaan silloin, kun yli puolet raitiovaunun matkustajista yskii ja pärskii ympärillä.

Sairaslomalla sitä näköjään ehtii Braking Badin maratonin (reilut kolme tuotantokautta kahdessa viikossa johtaa väistämättäkin uniin, joissa rahat joululahjoihin ansaitaan Heisenbergin neuvoja kuuntelemalla) lisäksi kuorruttaa koko kämpän havunoksilla. Vaihdoin vanhat oksat tuoreisiin ja siirsin huomion massiivisesta joulukalenterista, huoneen nurkassa roikkuvaan valosarjaan. Matolle tein kääntötempun - valkoinen esille ja musta piiloon! Kunhan sama tapahtuisi myös ikkunan toisella puolella.

Jospa sitä seuraavaan postaukseen menessä olisi jo päässyt tämän huoneen seinien sisältä muualle? Havuthan tässä alkaa tulla kohta korvista. Keskittymistä voisi sen sijaan sijoittaa vaikkapa niihin joululahjoihin, joita ei vieläkään ole työkiireiden ja sairasloman vuoksi ehtinyt edes miettiä. Siispä rivakka askel takavasempaan päin!

2014/12/14

hiljaiset jouluterveiset

Hei te siellä! Heti alkuun pienet pahoittelut blogihiljaisuudesta, jota on jatkunut jo viikkokaupalla. Työt vievät edelleen suurimman osan ajastani ja energiastani. Voi pojat miten pieni paussi tämän kaiken keskelle onkaan tervetullut... Vielä kaksi viikkoa painettavana, jonka jälkeen pääsen viettämään runsasta kolmen päivän joululomaa.

Hiljaisuudesta ei kerro pelkästään valtava työmäärä, vaan myös suru kotipuolella. Rakas koiramme joutui itsenäisyyspäivänä sairaalahoitoon ja nukkui varhain seuraavana aamuna pois. Menetys oli koko perheelle tietysti erittäin raskas - osittain siksi että poismeno oli niin yllättävä. Varsinkin alkuviikko oli vaikea, sillä tapahtunutta oli vaikea edes hyväksyä. Ikävä on valtava, mutta suru alkaa onneksi pian helpottaa. Kyllä tämä vielä tästä.

Nappasin lauantaiaamuna muutaman hämärän räpsyn vaatetangossani roikkuvasta joulukalenterista, joka piti luonnollisesti esitellä jo ennen joulukuuta. Omista askartelutaidoista päätellen muistutan vähintäänkin Touko Poukoa, mutta yritys hyvä kymmenen!

Ideana siis valokuvakalenteri, joka roikkuu narunpätkien avulla kiinni havunoksassa. Jos olisin ollut ahkera, olisin askarrellut lahjapaperista pieniä kirjekuoria ja sujauttanut kuvat (näyttävät Polaroideilta, mutta ovat tosiasiassa Instagram-kuviani, jotka olen tilannut paperikuviksi Printicin avulla - aika mahti appi muuten!) ja terveiset niihin. Mutta koska menin sieltä mistä aita oli matalin, peitin lahjapaperilla ainoastaan kuvapuolen piiloon ja tadaa, puolet kuvista on pyörähtänyt päin seinää! Hei mut ajatuksena tosi hieno, eikö.

Onneksi pieni joulukuusi sentään ajaa asiaansa just eikä melkein.

2014/11/27

on keltaisten valokuvien aika

Keltaiset anorakit on jo haudattu kaappiin ensi syksyä varten odottelemaan. Seuraavat puoli vuotta mennään keltaisilla valokuvilla! Olen erittäin taagilla postaustoiveiden ja -ideoiden kanssa, mutta vuodenaika ei tee kanssani toivottua yhteistyötä. Kun töihin meen on pimeää, kun töistä tuun on pimeämpää... Karjalaisen Jukkakin sen tietää.

Jos kynttilän hohtoisen tunnelman saisi vangittua valokuviin, olisi bloggaaminen talvellakin ihan piis of cake. Sen sijaan mennään näillä ja odotellaan että keltainen valonlähde siirtyisi hehkulampuista taivaalle.

Mutta oli näillä keltaisilla kuvilla pointtikin! Olen ryhtynyt jouluvalmisteluihin - siskoni mielestä turhan aikaisin. Kodissa tuoksuu hyasintit (jotka upposivat muuten kuin nyrkki silmään Marimerkon pieniin kulhoihin) ja sinne tänne on ripusteltu havunoksia. Ikkunassa roikkuvat, lasiset "hehkulamput" bongasin Iso-Roban Smyygistä. Niihin voi kätevästi sujauttaa vaikka sesonkiin sopivia kasveja.

Ai niin, arvonnan voittajakin on saatu selville! Maanantaisympatiat lähtee seuraavan kommentin lähettäneelle: "Oih, noin ihanista pakkauksista omatkin maanantait vois kerrankin olla iloisia ^__^" Onneksi olkoon! Toivottavasti luomuherkut lämmittävät synkimpinäkin iltoina. x

2014/11/17

maanantaisympatiaa + luomuarvonta!

Sen sijaan että jakaisin teille todellisia maanantaifiiliksiäni, heittäydyn peiton alle kera teen ja suklaalevyn. Ok, levyjen. Juuri tälläisiä päiviä varten olen jemmannut näitä Seed and Beanin luomusuklaita, joista osa on vieläpä täysin vegaanisia = ei maitoa, ei vatsakipuja. Etenkin kookos+vadelma on kombona mieletön!
Ja koska flunssaa pukkaa, vetelen Pukkaa. Jo pelkästään kyseisen teepaketin näkeminen lämmittää - niin mielettömän nätisti suunniteltuja! Ruusua, kamomillaa ja laventelinkukkaa sisältävä Love on ollut kevyemmistä mauista ehdoton lemppari. Talvisin tykkään juoda myös hieman mausteisimpia teitä (suomen kieli, jep...), jolloin hurahdan täysin chaihin, varsinkin latteihin. Kaikki Pukka-teet ovat luomua ja osa myös Reilun kaupan tuotantoa.
Koska jonkun toisenkin maanantai on saattanut olla silkkaa silsaa, ajattelin virtuaalisympatioiden lisäksi arpoa vällyjen väliin vähän luonnonmukaista lämmikettä! (Miten sainkin sen kuulostamaan noin vastustamattomalta.) Kommenttiboksiin tulleiden terveisten kesken (24.11 asti) arvotaan ylläripaketti marraskuisten maanantai-iltojen lohduksi - muistakaa vain jättää viestinne yhteyteen toimiva sähköpostiosoite! Rauhaa ja rakkautta, kamut. // Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

2014/11/12

sarjavinkki: fargo

Tähän päivään on kuulunut neljän pyykkikoneellisen lisäksi sarja, jonka katsomiseen olen kuluttanut tänään aboutirallaa viisi tuntia... Jotenkin sen perusteella ajattelin sarjan olevan vinkkaamisen arvoinen, eh?

Fargo on alunperin vuonna -96 ilmestynyt, Coenin veljesten tuottama, ohjaama ja käsikirjoittama elokuva, jonka pohjalta on tehty nyt myös tv-sarja. Sarjan kerrotaan perustuvan tositapahtumiin, mikä on oikeastaan vain kikka saada katsojia suhtautumaan tapahtumiin henkilökohtaisemmin. Ja mikäs siinä, kun koukkuun jäi jo ensimmäisestä jaksosta lähtien!

Elokuva ansaitsi aikoinaan yli viisikymmentä palkintoa, eikä sarjakaan ole jäänyt niiden osalta täysin kylmäksi. Fargon vahvuus piilee näyttelijöissä, sekä erittäin kieroutuneessa, mustassa huumorissa. Parhaillaan sarjaa näyttää uusi tv-kanava Hero, mutta jos on yhtä malttamaton kuin minä, voi hankkia ilmaisen kokeilukuukauden Ruutu+:lta ja katsoa kaikki kymmenen jaksoa vaikka putkeen!

Koska kaikella hyvällä on tapana loppua aikanaan, saa kommenttiboksiin vinkata lisää hyviä sarjoja, jottei vaan tekeminen lopu marraskuun synkkinä iltoina kesken!

Ps. Satsumat loppu. Mitä mä just sanoin?

Edit: Suomi mainittu, torilla tavataan!

2014/11/11

your style by olympus w/ aamukahvilla

Reilu viikko sitten vastasin puheluun, jota olin jännityksellä sormet ristissä odottanut. Olin päässyt mukaan Olympuksen kamppanjaan, jossa kuusi bloggaajaa stailaa lukijansa uusien PEN E-PL7 -kameroiden mukaan. Hihkaisin ääneen ja toivoin parikseni ihanaa Henriikkaa, joka on livenä vieläkin mielettömämpi!

Stailauspäivänä kävimme Objectin myymälässä valitsemassa sopivan rennot releet, joista sai yhdessä meikin ja hiusten kanssa taiottua oikein tyylikkään asukokonaisuuden. Vaikka stailaus oli Henriikan vastuulla, oli tarkoituksena löytää kuitenkin sellainen asu, joka tuntui myös meikäläisen mielestä hyvältä. Ja nappiinhan se meni - ihan kuin olisin neidin stailaustaitoja missään vaiheessa nyt epäillytkään!

Tässä välissä kuvaan astutte kuitenkin te, rakkaat ystävät. Stailauksista on nyt meneillään äänestys, jossa on mahdollisuus voittaa Olympuksen PEN E-PL7 kamera, joka kaulassanikin killuu. Jos minut äänestetään kolmen parhaan joukkoon, voi samainen kamera olla myös minun! Iiih!! Niin kuin joskus aikaisemmin taisinkin mainita, on tällä hetkellä pienemmän kameran tarve suuri. Postauksiakin tippuisi varmasti useammin, jos kamerani mahtuisi joskus mukaan laukkuun, tai ei olisi niin raskas kannettavaksi... Siispä ääniä meidän tiimille! Jes vaan!

Virallinen kisapotretti ja äänestys löytyy osoitteesta:


Erityiskiitokset vielä Henriikalle, sekä mahtavalle kuvausjengille! Päiväni oli upea ja kissansilmäni veikeät.

2014/11/06

aika glamourit lääpät

Yritän parhaillaan keksiä sopivaa aloitustapaa uudelle rakkaustarinalle, vaikka otsikkoni taisikin jo pilata kaiken. Tarinan ensimmäinen kappale voisi alkaa jotenkin näin: Kun sinut ikkunan takaa silloin ensi kertaa näin, samassa jo köyhää kukkaroani pyörittelin väärinpäin. Okei, meni jo (huonon) runouden puolelle. Pointtina oli, ken arvata saattaa, vastikään löytämäni u n e l m a kengät. Pitkään mietin ja arvoin (kenkien ulkonäkö ehti jo paljastamaan mokomien hinnan), kunnes uskaltauduin liikkeeseen sisään.

Myyjä kertoi etsivänsä liikkeeseensä (Parisi, Galleria Esplanad) ainoastaan eurooppalaisia kenkiä ja hankkivansa myyntiin vain harvoja kokoja. Esimerkiksi noista kengistä mulla ei ole täällä kun noi kolmekutoset. No mutta, sehän on selvää. Kassalle ja kotiin! Täysihintaisina en olisi kenkiä luultavasti pystynyt ostamaan, mutta 30 %:n alennuksen jälkeen en voinut enää edes harkita - varsinkin kun tietää kenkien takaa löytyvän pieni italialainen perheyritys AGL, joka valmistaa tuotteensa käsin korkealuokkaisia raaka-aineita hyödyntäen.

Eiväthän nuo nyt ne lämpimimmät talvipopot ole, mutta pirskuleen kauniit ainakin! Se olkoon ihan riittävä perustelu, sanoi Paju kun villasukkia nahkakenkiinsä tunki.

2014/10/20

kruunuvuoren hylätyt huvilat #2

Rentouttavan viikonlopun, mutta ei niin rentouttavan työpäivän jälkeistä maanantai-iltaa kaikille! Kovin aktiiviset, mutta mukavat kolme päivää takanapäin. Viikonloppuun kuului (irttareiden ja poppareiden lisäksi) elokuva, jonka mies sai tällä kertaa valita, ystäviä ja sienipiirakkaa, sekä herkullinen illallinen ravintola Juuressa + ehkä muutama drinkki päälle. Koska tosielämän konkurssi ei riitä, hävisin krapulassa rahani vielä lautapelissäkin

Koska maanantai, tämänpäiväinen meininki on ollut sieltä toisesta päästä. Jos siitä tekisi Fok_it:in kaltaisen sarjakuvan, se menisi jotenkin näin: Joulu. Villasukat. Lumi. Kynttilät. Lahjat. Lahjat! Kiire! Stressi! Kärsimys! Kuolema! Koska herätyskello muistuttaa huomisesta päivästä jo kello viisi:kolmekymmentä, siirryn itse punkan puolelle ja jätän teille katseltavaksi loputkin Timon otokset. Tummien silmäpussien lisäksi polkkatukka totisesti lisää muutaman vuoden ilmeeseen lisää. Timo väitti herrasmiehenä syyksi editointia.

2014/10/17

kruunuvuoren hylätyt huvilat

Ihan ensimmäiseksi: kiitos teille kaikille, jotka ovat jo tähän mennessä tuoneet äänensä kuuluviin joko blogin reunassa roikkuvan kyselyn tai kommenttiboksin kautta. Teidän antamat palautteet ja terveiset merkkaavat aina! 

Kärkikolmikkokin alkaa olla jo selvillä. Eniten juttuja toivotaan kodin sisustuksesta, josta kyllä lupaan antaa palasia aina sen mukaan kun on jotain näytettävää. (Koti ja sisustus -tägien alta pääsee vilkuilemaan jo aikaisempia postauksia aiheista.) Olen myös huomannut että reseptit ovat kova sana ja niiden suhteen olisikin hieman opeteltavaa. Paljastus: olen laiska ruoanlaittaja. Suurin paheeni on ulkona syöminen ja kaikki rahat tuppaavat hupenemaan juurikin työpäivien aikana nautittaviin lounaisiin. Soo soo. Eli siis ihan omaa lompakkoakin ajatellen olisi hyvä siirtyä kyökin puolelle muiden kuin voileipien tekoon...

Toiseksi eniten toivotaan kuitenkin asukuvia. Se ei ole mikään ihme, kun vilkaisee blogihistoriaani... Eihän meikää näy juuri missään?! Kuljen hävettävän harvoin kamera kourassa (tämä johtuu lähinnä kameran suuresta koosta, jota ei jaksa kantaa mukana), mutta vielä harvemmin kehtaan ojentaa sen muiden käsiin. Tähän sääntöön on kuitenkin poikkeus: Timo Soasepp. Ystäväni perusti toiminimen ja aloitti haaveilemansa työt hääkuvaajana (vinkkinä vaan kaikille jotka aikovat mennä naimisiin!). Työn ulkopuolella Timo haluaa kuitenkin kokeilla omia rajojaan ja hakea kuviinsa uudenlaista syvyyttä. Sen vuoksi olikin ihan mieletöntä päästä jälleen kuvauksiiin mukaan ja auttaa ystävää toteuttamaan itseään - tätä lisää!

En nyt tiedä saiko Timo mallistaan mitä halusi (tunnelman piti olla aavistuksen herkkä ja suurempaa hymyä ei tällöin kuviin kaivattu), mutta parhaani yritin! Valitsimme kuvauspaikaksi ihan mielettömän miljöön: Kruunuvuoren hylätyt huvilat toivat kuviin autenttisen ja hieman karun fiiliksen. Siellä metsässä kävellessä tuli monesti kylmät väreet, kun ajatteli minkälaista siellä on joskus ennen ollut. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka (niin kauan kuin huvilat ovat edes jokseenkin pystyssä)! 

No jopas tuli tekstiä. Sen suurempia lätisemättä siirrytään itse kuviin, jotka jaoin kahteen osaan. Koska kuvauksissa pääpointtina oli valo ja varjot, nähdään ensimmäisessä osassa ne sävyltään hieman synkemmät, huviloiden sisällä otetut otokset. Voilà!

2014/10/13

perästä saa kuulua - kerro mielipiteesi!

Tasapaksun arjen keskeltä hyvää iltaa! (Vau miten piristävä aloitus...) Vaikka viime päivät ovat olleet yhtä harmaita kuin Itä-Helsingin betonihelvetti, en anna kaamosmasennuksen voittaa. En, vaikka ystäväpariskunta hihkuu lähtevänsä pian puolen vuoden irtiotolle reissaamaan ympäri maailmaa (nauttikaa niin hitosti!). Pitkistä työpäivistä ja valloillaan olevasta väsymyksestä huolimatta haluan pitää itseni mahdollisimman aktiivisena, jotta homma ei lähtisi täysin lapasesta. Siksi olenkin päättänyt antaa taas blogilleni enemmän aikaa (vaikka sitten kahdelta yöllä), koska tämä on se harrastus joka pitää mieleni virkeänä (paitsi ehkä silloin kahdelta yöllä).

Koska te, ihanat lukijani, olette kuitenkin edelleen se syy miksi jaksan täällä vuodesta toiseen höpötellä, olisi mielenkiintoista kuulla silloin tällöin myös teidän mielipiteitä, ajatuksia ja ideoita blogiani kohtaan. Siitä syystä väsäsinkin blogin reunaan kyselyn, jonka avulla voisin jälleen hieman kartoittaa toivomuksianne. Tämän postauksen kommenttiosioon saa myös vapaasti kirjoitella esimerkiksi yksittäisiä postaustoiveita, tai muuten vaan terveisiä allekirjoittaneelle - se olisi enemmän kuin mukavaa!
Yritän myös panostaa jatkossa monipuolisuuteen, sillä tiedän ettei Instagram-kuvat ole blogien ykkösherkkua - mutta parempi ehkä sekin kuin täysi radio silence? Paljon kivoja juttuja olenkin jo ehtinyt teitä varten mietiskellä, joten oottakees vaan! Tähän loppuun haluaisin kuitenkin vielä kertoa, että:

1. Bikram-jooga ei ollutkaan kaiken sen stressaamisen jälkeen yhtään niin hirveää kuin olin ajatellut. (Harkitsen oikeasti jopa kausikortin hankkimista!) Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että jotkut liikeet ovat tehty vain ihmisen kiusaksi.

2. Kävin Fafa'sin myyjän kanssa seuraavan keskustelun: "I would like to have one falafel hal-" - "Yeah, I know. You were here yesterday as well." Se siitä lounaspaikasta sitten.

3. Nauroin kuollakseni, kun Jay Z:llä meni tunteisiin (feat Paul).

2014/10/12

6 x suomalainen design-suosikki

Ida heitti meikää eilen haasteella, johon näin rennon sunnuntai-illan ratoksi oli helppo vastata kopilla! Ideana on esitellä kuusi suomalaista desing-suosikkia, jotka tavalla tai toisella miellyttävät omaa silmää. Koska en halunnut poimintojen olevan pelkkää toistoa, oli hetken mietittävä ja etsittävä vielä esittelemättä jääneitä kaunokaisia:


1. Väska on suomenruotsalaissuunnittelijan, Ann Sofi Storbackan lahja maailmalle. Merkin yksinkertaisen kauniita nahkalaukkuja valmistetaan käsityönä Barcelonassa, eettisiä ja ekologisia arvoja kunnioittaen. Hieman vanhempiin mallistoihin (mm. Tuuli) kuuluvat laukut ovat suurin himonkohteeni!

2. Nathalie Lahdenmäen keramiikkaa olen ihastellut jo kauan. Astioiden muotokieli, värit ja tuntu ovat jollain kauniilla tapaa hyvin herkkiä. Suurin valtti on kuitenkin yhdisteltävyys. Astioita voi huoletta miksailla keskenään, eikä päänvaivaa synny kuin valintahetkellä. Ehkä en juuri tästä syystä omista vieläkään ainuttakaan Nathalie-kuppia!

3. Ilmari Tapiovaara tuli ja teki lähtemättömän vaikutuksen satavuotissynttäreidensä kunniaksi. Tapsaa siellä, Tapsaa täällä - yritä siltä nyt välttyä! Pirkkahan on aina ollut kova juttu, mutta voi itku miten suloinen salvianvärinen kiikkustuoli onkaan! Kävin jopa koeajamassa Mademoisellen Artek-myymälässä ja päätin että jos tälläisen kanssa saan vanhuuteni päivät viettää, niin ei paremmasta väliä.

4. Karhu voidaan liittää Suomen kansalliseläimen tittelinsä vuoksi niin brändiin kuin brändiin, mutta tyylikkäin niistä on taatusti se urheiluvarusteisiin keskittyvä merkki. Kesällä tennarimuodin ollessa kuumimmillaan katukuvassa näkyi useampikin Albatross-kenkäpari, jotka tunnisti kirkkaista väreistä jo kaukaa. Kyllä kummasti piristäisi kävelylenkkejä näin syksylläkin!

5. Harri Koskisen Block-valaisin voidaan jo luetella design-klassikkojen joukkoon. Kova hitti vuosien takaa, nykyisin hieman vähemmälle huomiolle jäänyt. Mutta kyllästynyt en ole! Valo tulee jääkuutiomaisen valaisimen läpi erittäin pehmeästi, eikä kynttilöitä jää kaipaamaan tunnelman nostattamiseksi. Niin että äiti ja isi, voisin vähän lainata sitä teidän lamppua... njähähä.

6. Vino on viime vuonna Vuoden nuori suunnittelija-palkinnon pokanneen, Iina Vuorivirran taidonnäyte. Peilin juju piilee nimensä mukaisesti sen vinossa pinnassa, joka taittaa kuvan leikkisästi. Arvostan suunnittelussa erilaisuutta, kunhan käyttöesineen tarkoitus ei katoa - tässä Iina on mielestäni onnistunut erittäin hyvin!

Onko teillä suomalaisia design-suosikkeja? Kuulisin myös mielelläni Henriikan, Jennin ja Lauran kuusi lempparia!

2014/10/08

uusi lajikokeilu: bikram yoga

Minut ilmoitettiin tänään elämäni ensimmäiselle Bikram jooga-tunnille. Ylipäänsä joogasta en tiedä lajina yhtään mitään ja ainoa kosketus edes mihinkään sen tyyppiseen on ollut kuntokeskuksen pilates-tunti, jota en kyllä ainakaan silloin erilaisten liikkeiden ja hengitystekniikoiden puolesta sisäistänyt.

Olen kuitenkin aina halunnut päästä kunnon joogatunnille mukaan keikkumaan, koska uskoisin sen olevan hyvä apu siihen kankeuteen, mikä tässä kropassa asuu. Minua kehoitettiinkin tutustumaan jo etukäteen Bikram joogan saloihin videon opastuksella. Liikkeet katsottuani mieleen nousi kuitenkin vain yksi kysymys:

"Miks tolla joogamimmillä on kamelinvarvas?"

"Noh, koska siellä ei saa käyttää alusvaatteta."

"Mitä?! Varmasti laitan!"

Kerron myöhemmin miten tuntini sujui, vai sujuiko ollenkaan. Namaste, ystävät!

2014/10/07

current mood: ☂ ☁︎ ☽ ☆



Havahduin äsken hyräilemästä koska meillä on joulua - pliis, ei ihan vielä jos saan pyytää. Merkkejä hiljalleen saapuvasta talvesta (sovitaan että se on syksy kunnes lunta on maassa!) voi bongata muualtakin kuin pakkasasteille pudonneesta lämpömittarista:

1) Pyöräilin tänään ensimmäistä kertaa uusi ja hieno talvitakki päällä - se on havupuun vihreä ja aitoa kuuskytluvun vintagea. Selässä lukee Jackson Cheerleaders, tottakai.

2) Suklaa. Ei juuri tarvetta tarkentaa. 

3) Väsymys alkaa olla taas ihan omaa luokkaansa, eikä kello viideltä laskeutuva pimeys auta virkeystilan ylläpitämiseen yhtään.

Summa summarum: Poljen iltaisin puolikuolleena töistä kotiin, rojahdan sängylle ja etsin käsiini kaiken mikä muistuttaakin suklaata (esim. äsken revin himoissani auki äidiltä saamani Tokio-tuliaisen, joka muistutti ulkonäöltään suklaakeksejä. Maun perusteella päädyin kuitenkin lukemaan pakkausselosteen - tummanruskeat "suklaapalat" olivatkin kuivattuja soijapapuja). Pyöräytän lopuksi Spotifysta fiilikseen sopivan soittolistan päälle, josta pientä makua teille tässä:




***

Nämä ja muutama muu kipale on päivitetty ♡ ☆ ☾ ☆ ♡- soittolistalleni, jonne ilmestyy sitä aavistuksen relaximpaa tavaraa. Jos taas mielii laittaa hippulat vinkumaan, kannattaa fiilistelemiäni tanssikipaileita metsästää täältä

2014/10/04

luonnollista kauneutta mádaralta

Olen jo pitkään karttanut eläimillä testattuja tuotteita. Tästä syystä ostoskoriin päätyy nykyisin useammin sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Toinen syy johtuu synteettisten kosmetiikkatuotteiden raaka-aineista. Jos vältät syömästä prosessoitua ruokaa, joiden ainesosiin kuuluu enemmän E-koodeja kuin oikeita raaka-aineita, kannattaa pakkausselosteet tarkistaa myös oman meikkipussin sisältä. Synteettisistä kosmetiikkatuotteista johtuvat allergiset reaktiot saattavat johtua haitallisista ja ihoa ärsyttävistä raaka-aineista. Jos luomua suosii ruoanlaitossa, niin miksei huomiota kiinnittäisi myös käytössä oleviin kosmetiikkatuotteisiin?

Moni teistä on taatusti kuullut Mádarasta - neljän latvialaisnaisen perustamasta kosmetiikkasarjasta, joka syntyi puhtaasta intohimosta tuoda markkinoille turvallista ja laadukasta luonnonkosmetiikkaa. Luomusertifioidut, balttialaisia kasviuutteita sisältävät tuotteet täyttävät kansainvälisen ECOCERT stardardin vaatimukset (kieltää synteettisten tuoksujen, synteettisten säilöntäaineiden, kuten parabeenien, mineraaliöljyjen, propyleeni glycolin ja muiden synteettisten aineiden käytön) täysin luonnollisesta ja ekologisesta kosmetiikasta.

Tutustuin Mádaraan ensimmäisen kerran viime talvena kokeillessani uudistavaa ja ihovaurioita korjaavaa yövoidetta. Olin tuotteeseen niinkin tyytyväinen, että päätin tilata heinäkuussa Mádaran night sale -ystävämyynneistä muutaman muunkin putelin testiin!
Vielä noin 15 senttimetriä sitten hiukseni olivat erittäin kuivat ja haaroittuvat. Vaikka yleensä synteettisten kosmetiikkatuotteiden vaihtaminen luonnollisempiin on ollut hyvä ratkaisu, en ole ennen voinut sanoa samaa myös hiustenhoidon kohdalla. Aikaisemmin kokeilemani luonnonmukaiset shampoot ja hoitoaineet ovat kuivattaneet hiuksiani entisestään, eikä harjaamisesta ole voinut tällöin pesun jälkeen edes kuvitella. 

Tästä syystä olin myös alkuun Nourish and repair -shampoon ja hoitoaineen suhteen hieman skeptinen. Ensimmäisen pesukerran jälkeen kuitenkin yllätyin - tämähän toimii! Nokkosta ja kvitten-hedelmää sisältävät tuotteet tekivät lupauksen mukaisesti hiuksista sileämmät ja vahvemman tuntuiset. Vaikka kuolleita hiuksia lähti pesun ja harjauksen yhteydessä edelleen, ei syy ollut tällä kertaa tuotteissa, vaan hiuksissani, jotka kaipasivat vain saksia osakseen. Nyt polkkatukan myötä sekin ongelma on selätetty!
Siänkärsämöuutetta sisältävä Purifying foam löytyi yövoiteen lisäksi käytöstäni jo aikaisemmin. Vaikka syväpuhdistava vaahto olikin täysin riittävä poistamaan meikin hellävaraisesti kasvoilta, tilasin kaveriksi Cleanising milk -puhdistusmaidon kuivalle ja herkälle iholle, sillä pidän meikkiä puhdistaessa niiden koostumuksesta yleensä vaahtoja enemmän. Ja huh, onneksi tilasin! Välillä Mádaran tuotteissa häiritsee niiden vahva, yrttinen tuoksu. Hieman makeampiin tuoksuihin mieltyneenä innostuinkin puhdistusmaidon uudistuneesta, kevyen ruusuisesta tuoksusta. Ihan ehdoton lemppari!
Ihoni voi kesäisin luonnollisesti paremmin kuin talvella, jolloin se kuivuu välillä erittäinkin pahaksi. Kesällä kosteusvoiteeni ovat kevyempiä, mutta silloinkin käytössäni on yleensä kuivemmalle iholle tarkoitettuja voiteita. Piharatamon ja tyrnin uutteita sisältävä Deep moisture cream on kokeilemistani tuotteista paksuin ja tehokkain syväkosteuttava voide. Kesällä käytinkin tätä yleensä vain öisin, sillä päivisin meikin alle riitti hieman kevyempi, kaikille ihotyypeille soveltuva SOS* moisture cream, joka hoitaa erityisesti ihon pintakuivuutta.

Sun flower golden beige on puolestaan kevyempi vaihtoehto meikkivoiteelle. Kuumalla ja kostealla ilmalla meikkivoide tuntuu usein liian raskaalta kasvoilla ja siksi innostuinkin Madáran kevyesti sävyttävästä päivävoiteesta, joka häivyttää pieniä virheitä ja tasoittaa kauniisti hieman päivettynyttä ihoa. 

Muutama kuukausi Mádaran voiteita aktiivisesti käytettyäni huomasin kasvojeni ihon olevan todella kuiva ja täynnä pieniä ihottuman kaltaisia näppylöitä. En tiedä johtuiko se vain yleisesti viilenneestä ilmasta, jolloin kasvoni yleensä tarvitsevat heti paksumpaa tököttiä kaverikseen, mutta hetkeksi voidetta vaihdettuani näppylät katosivat, eikä kuivuudesta näkynyt enää jälkeäkään. Ei siis ole mitenkään itsestäänselvää, etteikö myös luonnonkosmetiikasta voisi saada allergisia reaktioita. Jos siis kärsit esimerkiksi atooppisesta tai muuten herkästä ihosta, kannattaa myös luonnonkosmetiikkaan tutustua alkuun varoen. 

2014/10/01

jälkiviisaan barcelona-opas

Lokakuu! Missä välissä? Tuntuu että tämä vuosi on kulkenut ennätysvauhtia eteenpäin ja tässä sitä taas hännillä pyristellään. Vuodesta 2014 jäi käteen ainakin laiskaakin laiskempi blogihistoria, mutta vielä ei ole peliä senkään puolesta menetetty! Sen kunniaksi kaivoin arkistojen kätköistä erään luonnoksen, jonka ajattelin näin muina miehinä päräyttää vihdoinkin kaikkien nähtäväksi.

Juuh elikkäs... Ensin mietin jaksanko kirjoittaa toukokuisesta (!!) Barcelonan reissustani yhtään mitään, mutta sitten totesin, että ainahan nyt yhden postauksen verran sanottavaa keksii! Kyllähän kyseiseen kaupunkiin riittää meitä reppureissaajia sen verran, että miksei sitä jakaisi muutamaa vinkkiä eteenpäin?
Omasta reissustani lyhyesti: Viihdyin reilu viikon verran ystäväni kimppakämpässä (neljän pojankollin opiskelijalukaali, krhm...), lyhyen metromatkan päässä ytimestä. Barcelonassa vaihdossa ollut kaverini kierrätti minua Park Güellista aina Sagrada Familiaan asti - ja hyvä niin. En olisi luultavasti itsekseni käynyt katsomassa niin montaa "pakollista" nähtävyyttä, ellei seuranani olisi ollut henkilökohtaista kaupunkiopasta.
Muuten reissu oli aika viihdepainotteinen. Opiskelijameininki tuntuu olevan kaupungissa yhtä juhlaa toisen perään, joten mukana mentiin. Ihan hauskaa vaihtelua, sillä harvemmin sitä tutustuu paikalliseen yöelämään (en ainakaan itse ole koskaan ulkomailla ollessani keskittynyt niinkään tanssilattioihin) näinkin perinpohjaisesti, hah! Osallistuimme mm. nololle booze cruise-risteilylle (Spring break, whoop!), jossa kittasin häpeäni pois vesipyssyn kautta. Käytiin myös tsekkaamassa Barcelonan suurin yökerho Razzmatazz, jossa menoa vasta riittikin. Bileet olivat keskellä viikkoa, eikä meininki ollut kuulemma mitenkään verrattavissa viikonloppuun.
Vaikka kannoinkin kameraa usein mukana, tuli matkan aikana katsottua kaupunkia linssin läpi yllättävän vähän. Hieman jopa harmittaa, ettei kuvamateriaalia kertynytkään niin paljon kuin olisin ehkä halunnut (tästä syystä myös ajatus tämän postauksen tekemisestä onkin ollut niin pitkään jäähyllä), mutta toisaalta matka oli myös ensimmäinen, jossa sain vain yksikseni kierrellä ja tutkiskella juuri niin antaumuksella ja omassa tahdissa kuin itse halusin. Tajusin reissussa kuitenkin kuuluvani omasta rauhasta huolimatta siihen ihmistyyppiin, joka jakaa matkakokemukset mieluinten jonkun toisen, samanhenkisen ihmisen kanssa. 
Mutta sitten niihin vinkkeihin, joiden joukkoon mahtuu myös muutama jälkiviisaan olis pitänyt... -suositus. Paljon itselle mielenkiintoisia museoita, kauppoja ja ravintoloita jäi reissussa kokematta, mutta toisaalta Barcelonan lukuisilla sivukaduilla seikkailu ja päämäärätön tutkiskelu oli juuri sitä mitä lomaltani hainkin. Toivottavasti bongaamistani helmistä löytyy myös teidän reissuillenne uutta iloa! 

◇ LTW Tattoo Studio on ehdottomasti ensi reissun ohjelmanumero yksi. Tänne siis kannattaa suunnata jos olet Barcelonassa hyvää tatuointia tai lävistystä vailla! Aikaa kannattaa alkaa kysellä jo hyvissä ajoin ennen kaupunkiin saapumista, sillä jonot ovat suosittuun paikkaan luonnollisesti melkoiset. Voi Manu minkä tatuointikuumeen minulle saitkaan... Tallers 29 

Aire de Barcelonaan kannattaa suunnata jos etsii kaupungin sykkeestä hetken rauhaa ja paikkaa jossa rentoutua. Jos osaisin teleportoida itseni paikasta toiseen, olisin tällä hetkellä tuolla. Ja pitkään. Erilaisten terapeuttisten hoitojen lisäksi hammam-kylpylän tarjontaan kuuluu cavaa ja suklaata hintaan viisi euroa. Si por favor! Paseo Picasso 22


La Basilica Galeriaan törmäsin sattumalta reissun ensimetreillä, kun kuljeskelin oppaani kanssa ympäri keskustaa. En ole rehellisyyden nimissä koskaan käynyt niin mielenkiintoisessa koruliikkeessä. Inspiroiduin putiikista niin paljon, että olisin ollut valmis ostamaan vaikka kyseisen lammaspäisen taulun seinälleni. Vaikka museot jäivätkin visiitiltäni täysin kiertämättä, paikkasi kyseinen puoti tätä pientä sivistyksen kokoista aukkoa erinomaisesti. Harmittelinkin suuresti, etten löytänyt tätä paikkaa enää myöhemmin, sillä olisin niin kovasti halunnut käydä tutkimassa lisää. (Siksi hihkaisinkin äsken ääneen, kun pienen googlailuoperaation jälkeen löysin kuin löysinkin kyseisen liikkeen nettisivut!) C. Sant Sever 7

◇ Col-leccionisme Coixet on vanhojen mainospostereiden maanpäällinen taivas. Piipahdin liikeessä sisällä, mutta arkana suomalaistyttönä en yksin kehdannut penkoa aarteita, vaikka kuinka sormia syyhytti. Olen pitkään kehitellyt ajatusta taulukollaasista, jonka jokainen kuva olisi tuliainen joltain ulkomaanmatkalta. Tästä liikeestä olisi taatusti löytynyt mielenkiintoinen printti seinälleni, jos vain olisin rohkeasti etsinyt! Carrer dels Banys Nous 19

◇ Barcelonassa ruokavaliooni kuului pääosin erilaiset tapakset, koska parempiin ravintoloihin ei viitsinyt mennä fiilistelemään yksin. Eräänä päivänä keskustan kauppoja kierrellessäni ja suurta nälkää potiessani tulin sattumalta risteykseen, jonka kulmassa seisoi vegaaniravintola Gopal. Tiskit notkuivat erilaisista vegaaniherkuista ja tarjontaa riitti raakakakuista burgereihin. Muistan myös juoneeni Gopalissa maailman herkullisinta, tuorepuristettua kookosjuomaa (ylhäällä kuvassa - ei se sangria...) ja miettineeni miksei tälläistä saa Suomesta. Carrer Escudellers 42