2014/07/14

jos ei voima virtaa, etsi tulppa ja poista se

Kalenterit. Ne aikuisten salaiset päiväkirjat. Ennen kirjoitin niihin päiväni kulusta, viikonlopun villeistä tapahtumista, ystävieni kanssa käymistäni riidoista, tai kokeiden aiheuttamasta stressistä. Muutama vuosi sitten tein emämokan heittämällä kaikki lukioaikaiset kalenterini pois. (Roskikselle osunut dyykkari olisi varmasti ne löytäessään saanut elämänsä naurut.) Ahdistuin silloin suunnattomasti kirjoittamistani asioista - etenkin siitä että jokaisessa kalenterissa oli uuden pojan nimi ja satoja sydämiä ympärillä. Teinitytön mieltä painaneet ongelmat olisi varmasti ollut loistava ohjelmanumero monessa tämänpäivän illanistujaisessa.
Nykyisin kalenterimerkintäni ovat hieman eri luokkaa. Lähes jokaisen kuukauden alussa lukee erinäisiä ohjeistuksia, jotka muistuttavat sävyltään pikemminkin käskyjä kuin muistutuksia. Kirjoita enemmän. Lue enemmän. Treenaa useammin. Kuukauden päätteeksi huomaan että luonnoksissa on jälleen yksi blogimerkintä, maailman tapahtumista tiedän tasan yhden Fok_it sarjakuvastripin verran, eikä lenkkitossuillekaan ole tullut sen kummemmin käyttöä.
Viimeisen viikon aikana olen kyseenalaistanut oman terveyteni ja menettänyt yöuneni kehittämällä teorioita minua vaivaavista oireista. Sinulla on stressiä. Ja mitä vielä! Enhän minä stressaa mistään. Pysähdyin ja vedin syvään henkeä. Hetkessä keksin montakin mieltäni vaivaavaa ja voimiani turhaan tuhlaavaa asiaa.
Yliviivasin kalenterista kaikki mieltäni ovelasti painaneet kehoitukset. Kirjoitan matkapostaukseni sitten kun siltä tuntuu, menen kuntosalille kun tekee mieli ja avaan Hesarin kun satun sille tuulelle. Ja lakkaan murehtimasta.

Kuvissa Kristan suunnittelema ja toteuttama kalenteri yhdessä Ajaston kanssa. Näiden kauniiden sivujen väliin aijon säilöä päivästäni niitä asioita, jotka ovat tehneet minusta onnellisen. Kovakantisen lukuvuosikalenterin voi hankkia itselleen esimerkiksi Suomalaisesta kirjakaupasta.

3 kommenttia:

  1. Mä oom kans vähän relannut tietyiltä osin elämässä. En oo megana esimerkiksi treenannut. En nyt sanois että se kokonaisvaltaisesti olisi hyvää ololle tehnyt kun samalla on mussuttanut kaikkea skeidaa, mutta olenpahan sitten vastapainoksi ehtinyt bloggailemaankin vaikka töissä on mennyt sen seitsemän päivää viikossa ja valokuvailemaan, vähän skräppäilemäänkin, enkä sano että ne ovat hukkaan heitettyjä hetkiä :) On ollut varsin kivaa että aika on mennyt merileskenä työn merkeissä, nyt on aikaa sitten vähän enemmän olla vapaalla kun muru on jälleen maalla!

    VastaaPoista
  2. Ei hitto Paju, löysin kans just muutossa kaikki mun kalenterit yläasteelta lähtien ja säkin esiinnyt niissä :D Nauratti, kun luin täs postauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha!!! Mä haluun päästä lukee niitä........ >:-D (Siitä puheenollen... Koskakohan ollaan viimeksi_nähty_!!)

      Poista