2014/09/18

ajatukset pyörivät vain päässäni

Miten hiustenleikkuu voi jännittää niin paljon, että uudesta tukasta on nähnyt unta jo useamman kerran? Viime yönä se eskaloitui painajaiseen, jossa huomasin nukkuneeni pommiin, enkä koskaan päässytkään parturituoliin kynittäväksi. Rankkaa.

Mutta tänään se päivä on täällä. Jos ei kohtalo pane matkanvarrella vastaan, istun kahdeltatoista Kampaamo Loistossa, Mikon hellässä huomassa. Toivottavasti Mikko ymmärtää itselleni vielä hieman epäselkeät visiot pääni suhteen yhtä hyvin kuin Jennin hiusten, joista inspiroiduin niin, että oli ihan samalle kampaajalle päästävä!
Niin ja joo, päätin sittenkin ripustaa koukut oman huoneen somistukseksi keittiön sijaan. Tyhjät seinät ja ovet kaipasivat sitä jotain. Koska television yläpuolella ei vieläkään ole toivomaani hyllytasoa, siirsin kuminauhavaijerin a.k.a vaihtuvan taidenäyttelyni paikkaa. Vielä riittäisi valkoisille pinnoille vaikkapa kokonainen taulukokoelma! Mutta keskitytääs nyt yhteen asiaan kerrallaan, kerta yhdessä tukassakin on jo tarpeeksi ajateltavaa.

2014/09/17

viimeiset kesäherkut hyötykäyttöön

Sinne meni. Viimeiset, kesällä poimitut ja pakastimen kätköihin piilotetut mansikat. En sitten jättänytkään talven varalle yhtä ainoata... Saman kohtalon kokivat myös jo hieman nahistuneet raparperit ja jääkaapilta maistuvat valkoviinimarjat. Mitä nopeaa, helppoa ja vieläpä suhteellisen terveellistäkin näistä voisi valmistaa vielä iltakymmeneltä, kun makeanhimo on jo suklaalevyllistä vaille? Pellillinen kaurapaistosta? Jes!

Kaurapaistos on varmaankin yksi helpoimpia jälkiruokia, joka kelpaa niin aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi, kuin krhm... jokapalaksi. Variaatioita voi muodostaa erilaisten hedelmien ja marjojen yhdistelmistä ja tässä tosiaan on vain kokin mielikuvitus rajana. Netti on luonnollisesti näitä reseptejä pullollaan ja niitä muokkailemalla (esimerksiksi vähentämällä rasvan ja sokerin määrää) saa valmistettua oman maun mukaansa taatusti kelpo paistoksen!
Koska olen siirtynyt suurimmaksi osaksi gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon (en huvikseni, vaan siksi ettei vilja- ja maitotuotteet yksinkertaisesti sovi vatsalleni), käytin kaurapaistoksen tekoon gluteenittomia kaurahiutaleita ja kasvirasvaa. Vaniljakastikeen sijaan nautin kaurapaistoksen Alpron vaniljajuoman kera, joka on muuten pirun hyvää! Nyt alkoi muuten tehdä mieli vastaavaa syksyn omenoista valmistettuna...

Levitä pellille kuoritut ja viipaloidut raparperit (3-4 kpl), sekä valkoviinimarjat (3-4 dl). Sulata rasva (noin 100 g) kattilassa ja sekoita mukaan tumma ruokosokeri (alle desi riittää) ja kaurahiutaleet (3 dl). Mausta kanelilla. Kaada seos raparperien ja marjojen päälle. Kypsennä 225-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes paistos on saanut hieman väriä. Kaurapaistos on helppo valmistaa myös uunivuoassa.

2014/09/16

#työmyyrä

Syksy on täällä ja niin on myös alati kasvava työmäärä. Tuntuu että olen viimeiset viikot asunut töissä. (Ehdin minä tässä välissä taas työmatkallakin käydä lahden toisella puolen....) Kotiin päästyänikin mietin vielä niitä lukuisia asioita mitä jäi kyseiseltä päivältä, tai viikolta tekemättä. Työmoraalini on aina ollut täysin päinvastainen koulunkäynnin kanssa, vaikka jälkeenpäin miettien olisin toivonut sen olevan juuri toisin päin.

Kun en opiskelun suhteen ole osannut tarttua itseäni koskaan niskasta kiinni, niin töissä puolestaan sitä itsensä piiskaamista on tullut vasta harjoitettuakin. Ylityötunnit tietävät vain euroja, mutta kun ne muuttuvat vapaaehtoisiksi, niin voi jo mennä itseensä ja miettiä että mitä hittoa minä vielä täällä teen...
Töistä puheenollen: nappasin Granitista mukaan tämän hauskan, oven päälle ripustettavan uutuuden! Sijoitin sen keittiöön, mutta voi olla että keksin koukuille paremmankin paikan. Kevät ja syksy ovat vuodenaikoina siitä hassuja, että silloin tekee mieli aina jollain tapaa uudistaa itseään ja omaa elämäänsä. Sama pätee myös ympäristöön ja siitä syystä tekeekin mieli laittaa kotona nyt ihan hösseliksi! Tällä viikolla muutoksia tapahtuu myös muuallakin kuin kotona. Muutamaan otteeseen olen tainnut siitä Instagramin puolella huudella... J ä n n i t t ä ä.