2015/05/20

itku pitkästä ilosta

Ojdå. Kevät on rullannut ihan tajutonta vauhtia eteenpäin, eikä asioiden hoitamiseen - tai pikemminkin kaikkiin lukuisiin kivoihin meininkeihin osallistumiseen ole välillä tahtonut riittää aikaa, vaikka kovasti olisi toivonut.

On uuden ja vanhan kämpän asioiden hoitamista, kouluhommia, vähintään viisi työpäivää viikossa ja työmatkat päälle, heimotreenejä ja kisoja (ensimmäinen puolimaratoni taputeltu onnistuneesti ajassa 2:19!!) ja ties vielä mitä muuta. En sano että tämän hetkinen sairasloma olisi millään tapaa mieluinen (toinen viisureistani revittiin viikon alussa, huh.....), mutta asiaa voi tarkastella monelta kantilta, kuten hei, meikä ehti vihdoinkin näppisten äärelle teitä varten!
Pakkoloman ja viikon liikuntakiellon uhalla olen katsonut ainakin kolmea eri sarjaa, totellut lääkäriä ja aloittanut "viileiden ja pehmeiden asioiden" dieetin ja popsinut lisäksi kohta paketillisen särkylääkkeitä. I rip my head back and... just off. Ensi kerralla revitään sitten kaksi kerralla, voi pojat! Lääkehuuruissa ja jäätelöt suupielistä valuen tartuin myös pitkästä aikaa kameraan ja kuvasin koko huushollin näytiksi vielä viimeisen kerran ennen seuraavia asukkeja.
Asuntonäyttö pidettiin pari viikkoa takaperin. Kun ihmisiä virtasi sisään kotiimme, tuli pienoinen ahdistus. Silloin ymmärsi konkreettisesti muuttavansa tästä täydellisestä asunnosta pois, eikä tunne ollut mukava. Onneksi sain keploteltua tilallemme tuttuja, joten ajatus poismuuttamisesta ei tunnu enää niin ikävältä. Niin että kaverit hoi, tuparikutsu tulee sitten meikälle ensimmäisenä!

Ensimmäiset kuvat ovat omasta huoneestani, joka on makkareista paljon pienempi. Huoneessani ei ole yhtään seinää, jossa ei olisi ovea tai ikkunaa - sen vuoksi huonekalujen asettelemiselle ei löytynyt paljoakaan muuntelemisen varaa. Peruskalusteet, kuten sänky, pieni sohva, lipasto ja tv-taso kuitenkin asettuivat näinkin pieneen huoneeseen loistavasti. Tulevaan yksiöön ei tule telkkaria ollenkaan, sillä sen katsominen on jäänyt niin vähäiseksi. Sain myytyä Ikean valkoisen tason pois ja hommattua sen sisään kätketylle sälälle toisenlaiset ratkaisut, jotka esittelen myöhemmin!
Melkein 60 neliöiseen asuntoon nähden keittiössämme on yllättävän vähän tilaa laittaa ruokaa. (Ihan kuin näin aktiivisena ruoanlaittajana olisi jotain varaa valittaa...) Kuvasta puuttuu vielä pieni sivupöytä, jossa pidämme kahvinkeitintä, mutta muuten kaikki toiminta tapahtuu tiskipöydällä. Uudessa yksiössäni on jopa enemmän kaappi- ja tasotilaa kuin nykyisessä ja sisältää kaiken lisäksi pienen astiapesukoneenkin!
Kylppäri- ja wc-tiloja en ole tainnutkaan täällä blogin puolella aikaisemmin esitellä? Suuri plussa kimppakämpässä on, jos suihku ja vessa ovat erikseen omissa tiloissa, vaikka toki siskon kanssa olisi varmasti pärjännyt yhdelläkin. Tässä asunnossa eniten miellytti uudeksi remontoidut pinnat vanhan asunnon piirteitä kunnioittaen. Vanhat peiliovet ja punaiseksi maalatut lautalattiat näyttivät hyvältä muuten uusittujen pintojen kanssa.
Siskoni päätyi asunnon isompaan makkariin, koska Lahden muotsikasta valmistuvalle pakkaus- ja brändimuotoilijalle oma työtila oli ehdoton. Olen monesti miettinyt miten kämppään asettuisi esimerkiksi pariskuntana, jolloin vain yksi makkari olisi tarpeellinen. Tulisiko isommasta makuuhuone yhdistettynä olkkariin ja pienemmästä tilasta työhuone? Pohjaratkaisu soveltuukin mielestäni paremmin kimppa-asumiseen, kuin pariskunnille.
Viimeisenä hyökätään eteiseen, josta lähtee ovia ihan joka suuntaan - taas yksi plussa kimppakaverin kanssa asumisessa, kun ei tarvitse poiketa toisen huoneen kautta mennäkseen omaansa. Asuntomme läpi, Annin huoneesta keittiöön asti kulkee myös pariovet, joita olemme pitäneet usein auki päivisin kun molemmat ovat olleet kotosalla. Parasta tässä asunnossa on ollut myös kaikkiin huoneisiin tulviva valo, joka paistaa suurista ikkunoista sisään. Krhm, tai siis paistaisi jos joku jaksaisi pestä ikkunat. Noh, ehkä tulevat asukkaat sitten.

2015/05/03

elämä hymyilee ja minä sitäkin leveämmin

Olen niiiiin pakahtua kaikesta hyvästä, etten viitsi edes pahoitella lähes tulkoon koko huhtikuun kestänyttä hiljaisuutta. Elämä hymyilee ja minä sitäkin leveämmin! Uusia ja jännittäviä asioita sen kuin tupsahtelee nenän eteen sellaista tahtia ettei perässä meinaa pysyä ja niistä seuraavana vuorossa on muutto Kallioon vanhoille tutuille kulmille! Olen niiiin innoissani, aaaaaaa!! Tottakai Töölöstä ja varsinkin tästä asunnosta lähteminen hieman harmittaa, mutta tällä hetkellä oma rauha houkuttelee niin paljon, ettei sen vuoksi jaksa surra - lisäksi uusi kotini on todella suloinen ja jos vain vuokranantajani sallii, aion tehdä siitä pienellä rahalla vieläkin suloisemman!
Vappukin meni railakkaasti, kuinkas muutenkaan. Astetta mielenkiintoisemman siitä teki vierailu paatilla (no siis, neljähyttisellä jahdilla...), jossa vappua juhlittiin keskellä kauneinta Helsinkiä. (Äitiä harmitti suunnattomasti, kun jahdin omistaja ei ollutkaan lähempänä omaa ikääni. Hah!)

Ja hyvä jutut sen kuin jatkuu! Tänään juoksemme muutaman heimolaisen kanssa syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyväksi Kaivarin rannassa reippaan vitosen - juoksuvalmentajamme tosin suositteli että juoksen ennen tapahtumaa iisin tunnin, jotta saan vähän tuntumaa pian juostavalle puolikkaalle. Onneksi heimosta löytyi seuraa tällekin rupeamalle, mahtavaa! Ensimmäisen heimotreenin yhteydessä taivaalta satoi räntää (eipä se toisaalta meidän menoa haitannut), mutta nyt näyttäisi siltä että saamme nauttia aurinkoisesta sunnuntaista juoksupolulla. Kaikkea kaunista sinunkin päivääsi!