2015/09/30

syksyinen kurpitsarisotto

    Yhteistyössä Nordalcon kanssa
Mitä mitä mitä! Syyskuun vika! Nytkö jo! No jo. Jos ikinä kuvittelin kevään kiireiseksi niin syksyn aikataulu on ollut masokismia maksimissaan. Vapaat hetket ilman pienintä velvollisuudentunteen hiventäkään ovat arjen pyörremyrskyssä nykyään luksusta, mutta päättömän kiireen keskellä sitäkin tärkeämpiä. Soitto kaverille ja kutsu ruokapöytään riittää - työnjaosta voidaan keskustella sitten paikan päällä, njäh njäh!
Pimeiden syysiltojen lämmikkeeksi ja kevyeksi seurusteluviiniksi saimme maisteltavaksi Les Fumées Blanches Sauvignon Blancia, joka on jo entuudestaan tuttu keväisestä brunssipöydästä Peetan luota. Silloin vaimo taikoi Vege! -kirjasta herkullista kukkakaalicrustia, jonka pariksi sitruksinen valkkari sopi mainiosti.
Parhaimmillaan kalan, äyriäisten (loistava myös sushin kanssa!), juustojen ja kasvisten kanssa soveltuvalle valkkarille halusimme keksiä jonkin hieman syksyisemmän reseptin ja pian mokoma löytyikin tutusta ja turvallisesta köökkikirjasta. Kurpitsarisottoa parempaa kaveria olisi viinille saanut hetken hakea, nimittäin neljän desin verran sitä lorahti itse ruokaankin! Pitänee kokata (vai pitäisiköhän tässä yhteydessä käyttää vain yksikkömuotoa) vaimon kanssa useammin, sen verran ihanaa se syömi... ruoanlaittaminen yhdessä on.
Aloita kuorimalla ja kuutioimalla 400 g hokkaido-kurpitsaa. Raasta sen jälkeen sitruunankuori ja pane se marinoitumaan oliiviöljyyn (n. 10 min). Ryöppää 100 g kurpitsakuutioita kiehuvassa vedessä 7-8 minuuttia, siivilöi ja sekoita soseeksi sauvasekoittimella. Paahda riisiä pienessä tilkassa oliiviöljyä minuutin verran. Lisää valkoviini ja loput kurpitsakuutiot. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää kurpitsasose. Sekoita noin 15 min lientä vähitellen lisäten, kunnes riisi on hieman al dente ja kurpitsa kypsää. Lisää voi, juustoraaste ja lopuksi hunaja, sitruunamehu ja -kuori sekä rosmariini. 

2015/09/04

TFW Helsinki - somettajista sotureiksi

No nyt! #adidasheimohommat kipitelty loppuun kunnialla ja hypermeno jatkuu. Takki ei tosiaan tyhjentynyt eikä sportti-into laantunut Joonas Laurilan ja Hanna Gullichsenin hellässä niskalenkissä - päinvastoin. Vuosisadan rakkaustarina on tässä - maaniset instagrammaajat, Paju & Minni, jäivät yhdes koos koukkuun itsensä ylittämiseen (ja Snapchattiin). Juoksukesä loppui ja semimasokistinen tuskankaipuu jäi. Näillä tavisvartaloisilla somemuijilla on myös yhteisiä unelmia ja yksi niistä on revitty bodi!
Kesästä jäi sportyfeel, mutta eittämättä myös muutama festarigramma ja hienoinen laiskotus. Apu on kuitenkin lähellä. Tämä kowa kaksikko starttaa nyt megatehokkaat soturitreenit TFW Helsingillä. Training for Warriors on iloisesta jenkkilästä tänne jylhään pohjolaankin rantautunut valmennusmetodi, joka levittää positiivista sanomaa harjoittelusta, liikunnasta, hyvinvoinnista sekä reippaasta elämänasenteesta. Siis hauskaa, yhteisöllistä ja kowaa?! Count us in! 
Tavoitteena neljät treenit viikossa ja freesi elämä myös salin ulkopuolella (ehei, ei nyt sentään ihan tipaton, mutta hivenen kuivempi...). Tiedossa varmasti hikeä, valitusta, kyyneleitä, itsensä voittamista, liikuttavan huikeaa yhteishenkeä ja aevan törkeetä somespämmiä. Silmäpallot tiukasti nyt siis tänne blogin suuntaan, sekä Pajun ja Minnin instaan (@pajunkissa, @minnihei) sekä snäppiin (@pajupurovuo, @minnihei). Soturimainen heippander täältä ja innolla täysin uudenlaisia treenejä kohti! 

Ps. Keräilemme vielä hetken itseäm... taistelijaluonnetta (!!) ja julkaisemme (mustavalkoiset) kuvat lähtötilanteesta myöhemmin...

// Kynän varressa heilui tällä kertaa ihana Minni, jonka kanssa somettaminen ja treenaaminen on kulkenut sulavasti käsi kädessä jo adidasheimosta lähtien. Minnin kanssa tulemme jakamaan fiiliksiämme treenaamisesta pitkin syksyä, joten jos motivaatio kesän jälkeiseen ryhdistäytymiseen on hukassa, niin täältä takuulla pesee! Ensimmäiset TFW -treenit (olemme vakavasti Minnin kanssa sitä mieltä että salin uudelleennimeämistä tulisi harkita tämän vaikean kirjainyhdistelmän vuoksi) ovat nyt takana ja fiilikset täydet viis kautta viis. Jos treeneistämme herää kysyttävää, niin soturit lupaavat olla valmiudessa ja vastata parhaansa mukaan. Kowa syksy tulossa, yhet (protskupirtelöt) sille!

2015/09/03

kaikki hyvin tänä aamuna

Takana on kuukausi täyttä eloa. Olen edelleen niin fiiliksissä koko elokuusta - korjaan, koko kesästä että olen tuskin edes ehtinyt noteerata kellastuneita lehtiä ja lokasuojattomuuden aiheuttamia kuraroiskeita selässäni. Mutta mitä väliä. Vaikka kesä on ollut täynnä upeaakin upeampia hetkiä, uusia ja jo tärkeäksi muodostuneita ystäviä, lieviä ja ei-niin-lieviä humalatiloja, no niitä hiton poikia (so long Tinder!) ja ennen kaikkea puhdasta onnen tunnetta kaikesta mitä olen saanut tämän kesän aikana kokea, olen valmis ottamaan syksyn täysin sylin vastaan ilman minkäänlaista pelkoa siitä, että hampaankoloon olisi jäänyt muutakin kuin muutaman mojiton mintun rippeet.

Kesän TOP-listalle pääsee niin huippuja juttuja että edes vahvaa viisikkoa on vaikea valita. (Tuossa ylhäällä tuulettaa kyllä todella kova tusina!) Ykköspallin jakaa niin heimohommat (liikutun kun edes ajatellen ihanan heimokyttämme Hannan ja kreisin valmentajamme Joonaksen koutsaamia smurffisiskoja), reissu Ljubljanaan Peetan kanssa, Flow festarit, sunnuntaiset Ääniwallit ja huh, mitä vielä! Kaivoin juuri hampaankolostani jotain ällöä: < kuvittele tämän sisältävän kaikkea yltiöpositiivista >.
Tämän postauksen tarkoituksena oli pehmustaa jälleen hieman tökeröä laskua blogin ääreen, joka on laahannut tuttuun tapaansa resinalla perässä jo keväästä saakka. Huomisesta lähtien homman nimi on kuitenkin eri, kun jotain todella jännää, kowaa, siistiä ja ehkä vähän sairastakin on luvassa niin blogini, meikäläisen kuin erään kolmannen osapuolenkin osalta. Meitä kaikkia jännittää niin että mikäs tässä kahdelta yöllä täydessä valmiudessa. Äää!!